Pääsenkö ikinä tupakoinnista eroon?

Siinä minä sitten olin. 15-vuotias, joka käytti kaikki taskurahansa tupakkaan. Luonnollisesti tupakoiminen oli kiellettyä tässä iässä, vaikkakin Itävallassa tupakoiminen oli laillista 16-vuotiaasta eteenpäin. Mutta ehkä siitä juuri olikin kyse. Oli kyse siitä jännityksestä, mikä tuli tupakoimisesta koulussa, opettajilta piilossa. Tämä tietenkin teki tupakoinnista vain ”niiin coolia”!

Aloitin tupakoinnin syyskuussa ja muistaakseni marraskuun paikkeilla vanhempani löysivät jotakin taskustani. Muistan sykkeeni olleen 250:n kieppeillä, sillä en ollut varma siitä, olinko jättänyt tupakat piiloon koulun asuntolaan. Kun he sanoivat, että olivat löytäneet sytkärin, saatoin rauhoittua. Sanoin vanhemmilleni, että koulussa oli meitä hieman vanhempia tyttöjä ja oli coolia pystyä antamaan heille tulta. En vieläkään tiedä uskoivatko vanhempani tämän selityksen, vai jäivätkö he vain odottamaan, että löytäisivät jotakin lisää. Isäni kuitenkin sanoi minulle, ettei minun tulisi tukea muiden tupakointia. Ensimmäisen vuoden jälkeen lopetin koulun, mutta jatkoin polttamista.Sitten täytin 16 ja minulla oli lain edessä lupa polttaa tupakkaa. Aloin käydä töissä ja tupakan kulutukseni kasvoi kahdesta askista viikossa yhteen päivässä. Kun täytin 18, olin tarpeeksi vanha käymään iltaisin ulkona ja näin tupakointini saattoi nousta viikonloppuisin kahteen askiin päivässä. On kamalaa ajatella, mitä tuolloin tein elimistölleni. Urheilu oli iso osa elämääni. Olen pelannut jalkapalloa ja amerikkalaista jalkapalloa. Minulla on normaalia aikuista suurempi keuhkojen kapasiteetti, joten minulla ei juuri ollut ongelmia kestävyyteni kanssa.  Tämä jatkui siihen saakka, kunnes täytin 24. Silloin jotkut ystäväni alkoivat päästä irti tupakasta ja myös minä halusin koittaa. Silloin lopettamisessa oli kuitenkin aitoa lopettamisen halua enemmän kyse siitä, että halusin vain yksinkertaisesti koittaa, pystyisinkö siihen vai en. Ja niin siinä kävi, että näinä ensimmäisenä kolmena kertana en pystynyt lopettamaan tupakointia, vaan jatkoin polttamista 2-5 päivän jälkeen. Ainoa vakava lopettamiskokeilu ennen 27 ikävuotta tapahtui tupakanlopettamista käsittelevän kirjan avulla. Lopetin noin kuukaudeksi. En kuitenkaan ole varma oliko se kirjan ansiota, vai sen ansiota, että oli kolmen viikon lomalla Italiassa ja näin poissa normaaleista arjen rutiineista. Kun sekin lopettamisyritys epäonnistui, olin varma, etten ikinä lopettaisi tupakointia.

Ensimmäisen osan tarinasta pääset lukemaan täältä: LINKKI!

—- English —-

So there I was. 15 years old, using all of my pocket money for cigarettes. It was obviously not allowed to smoke at this age, even if the line was drawn at 16 years in Austria at the time. But maybe it was all about the excitement that came from always having to be really careful so that no teacher from school nor an educator from the boarding home would see us smoking. This obviously made it “sooo cooool”!

I started smoking in September and I think it was about November when my parents found something in my jacket. I remember that my heartbeat was about 250, because I was not sure if I had left my cigarettes, like usually, hidden in the boarding home. As they told me it was a lighter, I was able to calm down. I told them that at school there were girls, a little older than us, who were smoking, and that it’s cool when you can give them fire. I am still not sure if my parents really bought this excuse or if they were just waiting to find more, but my dad just said I should not support somebody’s habit of smoke. A few weeks later they found the actual cigarettes somewhere and I confessed that I was smoking. After the first year, I quit the school but I continued smoking.

Then I turned 16 and was officially not forbidden to smoke anymore. I started to work and my cigarette consumption increased from about two packs a week to a pack per day. When I turned 18, I was old enough to go out at night and easily smoked two packs a day in the weekends. I remember mornings after long nights when I had no voice whatsoever. It’s terrible to think what I did to my body then. Sports were still a big part of my life at that time. I’ve played football and American football and because of that my normal lung capacity is bigger than that of an average adult. I still didn’t have big problems with my stamina.

It continued like this till I was 24. Then some of my friends started to get rid of cigarettes and I also wanted to try. It was more about curiosity of whether or not I could do it than actually really wanting it. And it so happened that these first three tries were completely fruitless and came to a stop in 2-5 days. My only serious try, until I was 27, was with a “stop smoking book”. I stopped for about a month, but I’m still not sure if the results should be credited to the book or to the fact that I stopped on a three-week holiday in Italy, away from all my daily habits. After this failure I thought that I will never get rid of smoking.

The first part of the story you can read here: Link

fitfunfamily

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 14
Tykkää jutusta