Treenaamaton kroppa ei ole merkki laiskuudesta!

Fitnessbuumi on ollut pinnalla jo jonkun aikaa, eikä se näytä lähtevän laantumaan. Mielestäni on erittäin hyvä, että ihmiset ovat innostuneet pitämään huolta itsestään, treenaamaan ja syömään terveellisemmin. Mutta niinkuin lähes kaikissa asioissa, niin liika on yksinkertaisesti liikaa. Jostain kumman syystä treenaamisesta on tehty laiskuuden mittari. Mikäli olet ylipainoinen ei sinulla ole mitään itsekuria. Mikäli et omista six packia on kyse ainoastaan laiskuudestasi. Tosi asiassa teemme johtopäätöksiä, millä ei ole pakosti mitään pohjaa. Totta on, että jokainen voimme priorisoida terveellisen ruoan ja treenaamisen havitellessamme bikinifitnessvartaloa. Yhtä totta on myös se, että priorisoidassesi muut asiat tärkeämmäksi ei se tee sinusta automaattisesti laiskaa.Lähipiirissäni on ihmisiä, joiden prioriteettina ei ole käydä salilla ja hankkia itselleen six packiä. Siitä huolimatta nämä ihmiset ovat todella kaukana laiskoista ihmisistä, päinvastoin. Nämä naiset ovat ihan mielettömiä esikuvia, katson heitä ylöspäin, vaikka ovatkin fyysisesti itseäni lyhyempiä. He ovat äärimmäisen ahkeria, vastuuntuntoisia ja itsekurillisia, mutta he eivät priorisoi omaa treenaamista ja ulkonäköään huipun korkeimmalle. Treenaamaton kroppa kertoo siis yhtä paljon laiskuudesta kuin lumimyrsky kesän tulosta.

Jokaisella meillä on saman verran tunteja vuorokaudessa. Jokaisella meillä on vapaus valita, kuinka tunnit käytämme. Lapseton voi hyvin priorisoida omat treenaamiset kaiken edelle ja aika töiden ulkopuolella voidaan hyvin käyttää salilla. Lapsellinen taas toivottavasti priorisoi lapsensa ennen treenaamista. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö lapsellinen voisi urheilla, vaan enemmän ajankäyttöä. Pitää miettiä, kuinka paljon aikaa voi treenaamiselle antaa. Äiti-ihmisen kertoessa, että hänellä ei ole aikaa salilla treenaamiseen, hänet usein leimataan laiskaksi. Itse näen, että tämä äiti ainoastaan priorisoi muut asiat tärkeämmiksi, eikä sillä pakosti ole mitään tekemistä laiskuuden kanssa. Tämän äidin koti on luultavasti huomattavasti siistimpi, kun esim. meikäläisen koti.Itselläni on välillä viikkoja, että käyn säännöllisesti vähintään kolme kertaa viikossa salilla. Säännöllisen treenaamisen jälkeen saattaa helposti vierähtää viikko jos toinenkin esimerkiksi lasten sairastaessa tai elämän muuten vain ollessa kiireisempää. Viikot eivät eroa toisistaan siten, että toisella viikolla treenaan hikihatussa ja toisella viikolla makaan räkäposkella sohvalla ja kokisin itseni ainoastaan laiskaksi tarpeettomaksi tyypiksi. Ei, ei missään nimessä. Usein niillä viikoilla, kun salille en ehdi ollenkaan koen tehneeni elämän tärkeimpiä asioita ja priorisoineeni aikaani perheelleni. Treenaaminen ei ole mikään mittari laiskuudelle. Kukaan ei tee kaikkea. Toinen panostaa opiskeluun, toinen töihin, toinen perheeseen, toinen treenaamiseen, toinen siivoamiseen, toinen läheisiin ja tottakai porukkaan kuuluu myös niitä, jotka panostavat koko elämänsä pleikkapeleihin sekä netflixiin, mutta kaikki jotka eivät käy salilla eivät kuulu tähän viimeiseen ryhmään. Älä siis tuomitse niitä, jotka eivät käy salilla, he eivät ole laiskoja, vaikka eivät priorisoi sixbackin hankkimista.Loppuun vielä äitini viisaita sanoja: ”Kun hyväksyt itsesi sekä muut, voit iloita ympärillä olevasta elämästä huomattavasti enemmän. Jokainen meistä on ainutkertainen ja erilainen.” Arvostetaan siis itseämme ja toisiamme sekä ymmärretään se, että ajan eri tavalla priorisoiminen ei tee kenestäkään automaattisesti laiskaa!

fitfunfamily

12 vastausta artikkeliin “Treenaamaton kroppa ei ole merkki laiskuudesta!”

  1. Hyvin sanottu! Itse priorisoin hyvin monet asiat, tai oikeastaan suurimman osan asioista elämässäni, kuntosalilla käynnin edelle.
    Terveys on minulle tärkeää ja sen takia olen alkanut muuttamaan ruokavaliotani, hyvinkin rankalla kädellä. Mutta elämä on täynnä niin monia asioita jotka pitää ehtiä tehdä etten ole käynyt kuntosalilla varmasti aika moneen vuoteen. Ja silti en ole ehtinyt heittäytyä laiskaksi.

  2. Minulle nuo salihommat ovat aina olleet kiitos ei juttuja. Minulle tanssiparketti on ollut se juttu. Ihailen tanssijan vartaloa, miten kauniisti se liikkuu ja miten lihakset muovautuu liikeen mukaan. Pisän salia jäykkänä treenimuotona.
    Kun sairastuin vakavasti, jouduin vuodelepoon kokonaan ja pitkäksi aikaa silloin tuli laitettua elämä tärkeysjärjestykseen ja minkäänlainen treenaaminen ei ole ollut sen jälkeen etusijalla. Liikunta on edelleen tärkeää ja hyötyliikunta varsinkin mutta erikseen treeneihin meneminen ei ole se juttu enää.
    Mieluiten ompelen tai teen neuleita, hoidan aivojani kuin menen rehkimään mihinkään. Olkoon se laiskuutta mutta tällaisena mummelina haluaa huolehtia mieluiten aivoistaan, ne kun rappeutuu herkästi.

    http://villananna.blogspot.fi

  3. Salilla käynti ei ole minun juttuni, mutta muuten pidän ulkona liikkumisesta. Kesäisin tulee pyöräiltyä paljon. Nyt talvella Oulun -20C hieman rajoitaa ulkona harrastamista, mutta kyllä siitäkin selviää asenteella 🙂

    PS: sinun nuo kirjaantumiset Facen ja Googlen kautta eivät toimineet

    http://www.tamamatka.fi

  4. Vähän ohi aiheen, mut ihanat kuvat! Pienesti herättelee matkahaaveita ne teiän Itävallan instasyoryt 😍🙈
    Tosi hyvä pointti, nykymaailmassa on niin paljon lokerointia. Ja niin paljon kaikkea mitä voi tehdä, että ajan hallinta on oikeesti taitolaji jota myös pitää treenata! Tää päätee kaikkeen muuhunkin kun treenaminen vs. laiskuus. Varsinkin mun heikkous on oma-aika vs nukkuminen. Kaikki tietää kuinka tärkeätä uni ja lepo on, mut joskus jos ei koko päivänä oo ehtiny tehdä yhtään mitään omaa, niin olis ihan kiva hetki kirjottaa blogia tai vaikka syödä rauhassa eikä nukkua 😅

  5. Niin totta! Ihmiset, joilla ei ole lapsia eivät ymmärrä useinkaan kuinka paljon aikaa perhe vie. Jos on jo koko päivän siivoillut, laittanut ruokaa, juossu asioilla ym. meinaa vielä omiin treeneihin lähteminen tuntua itsekkäältä, sen sijaan että viettäisi aikaa lasten kanssa. Treenaisin enemmän, jos ei olisi lapsia ja näin se vaan on.
    Itseni kohdalla koen kuitenkin treenin tärkeäksi, enkä jaksaisi tätä arkea ilman minkäänlaista liikuntaa. Olen ok kunnossa, mutta habaa ei löydy. 😂

    Välillä meinaa kyllä rassata nämä lapsettomat ”tekosyy” -huutelijat! 😏

    • Rassaa nämä ”lapselliset” jotka ajattelevat kuinka lapsettomilla elämä on helppoa ja he ehtivät viettää salilla joka päivä 5h. Yhtä lailla munki pitää siivota, laittaa ruokaa ja juosta asioilla töiden lisäksi. Mielestäni on turha edes verrata lapsiperhettä pyörittävien henkilöiden ja lapsettomien ajankäyttöä. Tosiaankin kyse on priorisoinnista. Jokanen tekee niinkuin parhaaksi näkee.

      • Niin eihän ne lapset ole ainoa syy olla kiireinen, ei todellakaan! 🙂 mutta tuovat omat haasteensa juurikin tuohon priorisointiin etenkin ihan pieninä 😕

      • Tämä. 😂 Jokaisella on elämässä omat kiireensä omien valintojensa mukaan.

        Mä en edes usko, että oikeasti ketään salilla käyvää ihmistä kiinnostaa muuta, kuin oma salilla käynti. Toisin, kun niitä, jotka ei käy tuntuu kiinnostavan kovastikin kävijöiden käymiset.

        Ja jos on tyytyväinen omiin valintoihinsa niin eihän niitä sen kummemmin puollustella tarvii. Mitä väliä oikeesti mitä joku toinen ajattelee.

  6. Lihvuus ei ole laiskuutta. Itse olen kehopositiivinen: hyväksyn painoni ja ulkomuotoni.

  7. Hyvä teksti! Itse olen ihminen, joka ei osaa olla tekemättä mitään ja valitettavasti ylimääräisiä kilojani löytyy. Nyt olen onneksi ottanut itseäni niskasta kiinni ja päättänyt edes jokusen niistä pudottaa.

  8. Niin totta! Itse olen aina ollut hieman pyöreämpi ja vaikka ennen raskautta treenasin neljästi viikossa, ei se välttämättä muille näkynyt. Paino putosi, mutta väsymys vuorotyöstä, treenistä ja perhearjesta näkyi kyllä enemmän kuin treenaamiseni. Kenenkään liikuntatottumukset eivät kerro vielä mitään laiskuudesta, mutta kyllä väitän että jatkuva arvostelu syö halua edes aloittaa terveellisiä elämäntapoja. Ruuhkavuosien keskellä moni nainen on tyytymätön ulkokuoreensa, mutta harvoin muiden kritiikistä saa ponnistusvoimaa muuttaa arkeaan niin, että jaksaisi tehdä asialle jotakin. Siksi mielestäni on tärkeää kannustaa terveellisiin elämäntapoihin, armollisuuteen ja siihen, että omat toimet tähtäävät fitnesskropan sijaan hyvään oloon. Oli vanhempi tai ei, elämä maistuu paremmalta kun voi hyvin!

    https://www.vauva.fi/blogit/huhu-taydellisista-aideista/

  9. Ihanaa ja niin asiaa! Hyvä postaus, joka toivottavasti tavoittaa monta lukijaa.
    Itse en ole urheilija tyyppiä ja se kyllä näkyy vartalossani, mutta laiska minä en kyllä ole. Mä vaan teen ensin kaikkea muuta…. tekosyitä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 9
Tykkää jutusta