”Tervetuloa synnyttymään”! Rv 34+2

Niin siinä sitten kävi, että viime yönä palattiin takaisin sairaalalle. Koko eilisen päivän olin ilman supistuksia, mutta yhdentoista aikaan heräsin jälleen tuttuun kipuun, joka säteili reisiin ja alaselkään. Herätin heti Domin ja sanoin, että taidan joutua lähtemään sairaalaan, mutta tällä kertaa toivoin hänen nukkuvan kotona, kunnes olemme varmoja tytön syntymisestä. Mielestäni ei ole mitään järkeä kummankin valvoa koko yötä, kun seuraavana päivänä emme kumpikin kuitenkaan voi nukkua koko päivää ja olisihan se mukavaa, että meistä edes toinen olisi pirteä pikkuneitimme syntyessä. Menin keittiöön ottamaan särkylääkettä ja kellottamaan supistuksia. Supistuksia tuli heti jo 5 minuutin välein ja n. tunnin niitä kellotettuani soitin äidilleni, jos hän voisi viedä minut sairaalaan, niin Dom voi olla tyttöjen kanssa kotona.Sairaalalle päästyäni menin käyrille, missä supistuksia tuli alle 3 minuutin välein ja ne olivat todella kipeitä. Kätilö kertoi myös vauvan sydänäänien hieman laskevan supistuksen aikana, mikä ilmeisesti viittaisi siihen, että supistukset tekevät jotain kohdunsuulla. Kätilö näki heti papereistani, että varsinkin edellinen synnytykseni on ollut melko nopea, hän soitti lääkärin paikalle ja kertoi tilanteen. Kätilö myös tiesi, että toivoisin mieheni ehtivän paikalle ennen synnytystä, joten hän tutki minut heti. Lääkäri tuli ihan minuutin päästä soitosta ja tutki tilanteen. Tilanne oli hieman edennyt, mutta kuulemma melko sama. Lääkäri määräsi uuden kortisonin laitettavaksi jo nyt puolen yön jälkeen, vaikka alunperin tarkoitus oli laittaa se vasta aamu seitsemältä. Minulle määrättiin myös uudet ja suuremmat annokset estämään supistuksia, että kortisonilla olisi aikaa vielä vaikuttaa. Supistuksenestolääkkeet laskivat verenpainettani todella alas, joten jouduin uudelleen tippaan, että verenpaineeni saataisiin nousemaan. Supistuksenestolääkkeet toimivat ja supistukset saatiin taas ainakin hetkellisesti pysäytettyä, vaikka lääkäri sitä ehti hieman epäillä.Aamulla uusi lääkäri tuli huoneeseeni ja kertoi, että he ovat nyt tehneet mitä aikovat tehdä. Kortisonit ovat annettu ja ne ovat nyt ehtineet jonkun verran auttamaan, joten he eivät aio enää synnytystä estellä. Totesi vain, että tervetuloa sitten synnyttämään seuraavalla kerralla. Tämän päiväisen lääkärin mukaan on toki mahdollista, että vauva viihtyisi vielä tovinkin vatsassani, mutta eilinen lääkäri ei juurikaan tällaista toivoa antanut. Jänniä aikoja siis elellään. Dom on jo ihan valmistautunut, että ensi yönä tullaan sitten synnyttämään, mutta itse toivon niin kovasti, että vauva pysyisi edes pari viikkoa vielä vatsassani. Tiedän kyllä, että melko hyvillä viikoilla jo mennään, mutta kyllä sitä jännittää kovasti, miten esimerkiksi imetyksen käy, jos vauva syntyy näin varhaisilla viikoilla. Blogia yritämme päivitellä edelleen lähes päivittäin, mutta myös Instastoryyn tulee melko tiuhaan laitettua videoita, jos meidän tilanne kiinnostaa. 🙂

Ps. ehkä arvata saattaa, että kuvat eivät ole tältä päivältä.

Mekko on House of Brandonilta

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

fitfunfamily

2 vastausta artikkeliin “”Tervetuloa synnyttymään”! Rv 34+2”

  1. Oi, teillä on jänskää 🙂 Tosiaan viikot jo noin hyvät joten en pelkäisi turhaan..tsemppiä!

  2. Hei! Minunkin esikoiseni syntyi heti kun rv 34 täyttyi. Sen verran oli merkkejä pari päivää ennen, että kortisonit ehdittiin antaa. Hän syntyi normaalisti alakautta, hengitti heti itse ja oli niin ponteva kuin nyt alle 2,5 kg painoinen keskonen voi olla. Ensimmäisen yön vietti vastasyntyneiden osastolla tarkkailussa mutta sitten normaalisti vierihoidossa. Pienipainoisille on tavallista mennä keltaiseksi ja niin tämä minunkin lapseni teki. Siitä selvittiin valohoidolla. Imetys onnistui mainiosti, vaikka aluksi piti tehostaa tuttipullolla ja luovutetulla äidinmaidolla sekä avittaa rintakumilla. Lopulta täysimetin puoli vuotta ja osittaisimetin sen jälkeen yli vuoden ikään saakka. Nyt hän on terve ja reipas eskarilainen.
    Tsemppiä, kaikki menee teilläkin varmasti hyvin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 11
Tykkää jutusta