Tarvitseeko minun olla mies kelvatakseni?

Viime aikoina mediassa on puhuttu paljon naisista, naiseudesta, naisten oikeuksista ja feminismistä. On puhuttu siitä, miten naisilla tulisi olla samat oikeudet kuin miehilläkin, ja miten naisten pitäisi saada tehdä kaikkia niitä asioita, mitä miehetkin tekevät. Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että naisilla tulisi olla tasa-arvoiset oikeudet yhteiskunnassa suhteessa miehiin – oikeus äänestää, oikeus samoihin työpaikkoihin ja oikeus samaan palkkaan samasta, yhtä hyvin tehdystä työstä muutaman mainitakseni. Välillä kuitenkin tuntuu, että sukupuolten rajat halutaan häivyttää täysin. Viime aikoina minusta on useinkin tuntunut siltä, että naisena olemisen sijaan minun tulisi pyrkiä todistamaan, että pystyn tekemään kaiken saman, mitä mieskin pystyy. Mutta täytyykö minun pystyä? Haluaisinkin nyt kahden pienen lapsen äidin näkökulmasta tuoda esille joitakin ajatuksiani aiheeseen liittyen.Tasa-arvon nimissä naisten tulisi ottaa mallia miehistä. Lapsia on hyvä muistuttaa, että naisenakin he voivat tehdä miesten juttuja ja että naisena oleminen ei tarkoita, etteikö voisi olla miehen veroinen. Tyttöjä on hyvä aloittaa jo pienestä pitäen aivopesemään ajattelemaan, että ei ole huolta vaikka hän tyttö, sillä hän voi siitä huolimatta pärjätä elämässään ja toimia niin kuin pippelillä varustetut ihmiset.

Miksi naisten ei voida antaa olla naisia? En usko, että nainen menestyy elämässä ”siitä huolimatta” ettei hän ole mies, vaan juuri sen takia. En pysty kaikkeen mihin miehet pystyvät, eikä minun edes tarvitse. Olen nainen ja olen ylpeä siitä. Naisena minä pystyn asioihin, joihin miehet eivät pysty. Sehän tässä onkin niin uniikkia. Naiset ja miehet on erilaisia ja se on vaan hienoa! Olen esimerkiksi kantanut kaksi lasta vatsassani ja ruokkinut kummatkin maidollani. Olen ylpeä siitä, että naisena olen saanut etuoikeuden tehdä nuo asiat. Mieheni ei siihen pysty vaikka haluaisi, tai vaikka yhteiskuntamme sitä haluaisi. Nyky-yhteiskunnassamme vallitsee mentaliteetti siitä, että kaikki pitäisi mennä tasan. Eiköhän luotaisi vaikka simulaattoreita, jotka simuloivat naisen synnytystuskat ja pakoteta jokainen tuleva isä kokeilemaan sitä, jotta voisivat siten päästä edes ripauksen osalliseksi synnytyskivuista, ihan vaan reiluuden nimissä. Entäpä yhdeksän kuukauden odotus? Mitenkä se puolitetaan? Halusimme tai emme, niin biologiamme takia meillä on erilaiset roolit elämässä. Mies kun ei sitä vauvaa voi puoliksi kantaa, ei vaikka raskausaikana itse kutakin sellainen vaihtoehto varmasti houkuttelisi. Mutta toisaalta, se ei ole tarkoituskaan.

Nykyään äitiydestä ollaan tehty pakkopullaa ja naisten asemaa huonontava asia. Äitiys on aivan mielettömän upeaa, ja minusta on hirveää, että äitiyslomasta on tullut suoritettava asia etuoikeuden sijaan. Jaetaan puoliksi ihan tasa-arvon nimissä. Tasa-arvon nimissä sieltä miehen rinnoista ei vieläkään tule maitoa. ”Mutta voihan isä sitten tuoda vauvan äidin työpaikalle.” Tuleeko isä sitten aina kaikki lapset mukanaan äidin työpaikalle? Voin kuvitella, että moni työpaikka on ihan innoissaan kun isä neljän lapsen kanssa saapuu nuorimmaisen ruoka-aikaan äitiä moikkaamaan ja ehkä järjestelmään hieman sisustusta uudelleen.

Itse rakastan äitinä olemista ja rakastan olla lasteni kanssa kotona. Miksi siis on ihmisiä, jotka haluavat päättää puolestani, että haluan mieluummin edetä urallani kuin olla kotiäitinä? Jos sinä et koe kotiäitiyttä jutuksesi, niin todellakin, ole vapaa menemään töihin, mutta ole kiltti, äläkä vaadi minulta samaa. Monelle naiselle se vain yksinkertaisesti on miestä luontevampaa jäädä lasten kanssa kotiin. Halusimme tai emme, biologiamme takia asia usein vain on näin, miehiltä kun ei kovalla tahdonkaan voimalla maitoa heru. Toisaalta taas olen hyvin iloinen siitä, että Domilla on isyysloma ja saamme yhdessä koko perhe nauttia tästä ajasta.

Tällä hetkellä Suomessa jokainen saa tehdä juuri niin kuin haluaa, miksi siis muuttamaan asiaa? Siksikö, että monessa suhteessa lapset nähdään yhteiskunnan riippakivinä, jotka yritetään hoitaa siinä sivussa ilman, että kenenkään ura kärsii? Lapset on ihan mielettömiä ja niiden kanssa on oikeesti hauskaa. En mitenkään usko, että kun olen vanha, tulisin katumaan sitä, että jäin lasteni kanssa kotiin.Meillä ei yhteiskuntana ole varaa tasa-arvon tavoittelun nimissä kadottaa kummankin sukupuolen vahvuuksia, niitä vahvuuksia, jotka on luotu toinen toistaan täydentämään. Karrikoidusti voitaisiin ajatella, että maailma ilman miehiä olisi tunteiden pohjalta tehtyjen ratkaisujen summa, ja toisaalta taas maailmasta ilman naisia puuttuisi suuri siitä osa myötätunnosta ja hoivasta, jota siinä nyt on. Kumpikaan ei ole toista tärkeämpi, vaan kumpaakin kipeästi tarvitaan tässä maailmassa.

—- English —-

Recently there has been a lot of talk in the media about women, being a woman, women’s rights and feminism. There’s been talk about how women should possess the same rights as men and how women should be able to do all the things that men do. I definitely agree that women should have equal rights in the society to the ones of men – a right to vote, a right to apply for the same jobs and a right to get paid the same salary for the same, equally well done job, just to name a few. At times it feels, however, that the two sexes are wanted to be faded into one. Recently I’ve often felt like instead of being a woman, I should strive to prove that I can do anything a man can do. But should I be able to do everything a man can do? Now, I’d like to share some thoughts I have on the matter as a mother of two young kids.

In the name of equality women should learn from men. It is good to remind children that as a woman they can do manly things and that being a woman doesn’t mean that they couldn’t match men. It is also good to start brainwashing girls from a young age to think that it doesn’t matter if she’s a girl, because despite of being a girl, she can do as well in life as the people with a penis.

Why can’t we let women be women? I don’t think that a woman is successful in life “despite” of the fact that she’s not a man, but rather, because of it. I can’t do everything a man can do and I don’t even have to. I’m a woman and I’m proud of it. As a woman I can do things that men can’t. That’s what’s so unique about this. Men and women are different and that’s a good thing! For example, I have carried two kids in my belly and breastfed them. I’m proud that as a woman, I have had the privilege to do those things. My husband couldn’t do those things even if he, or the society, wanted to.

 In the society we currently live in, prevails a mentality of splitting everything equally. Maybe we should, in all fairness, create simulators to simulate labor pains and force each father to have a try, just so that they could know even a fracture of the pain we endure. What about the nine-month pregnancy? How could we split that? Whether we like it or not, we have different kinds of roles in life based on biology. Men just can’t carry a baby inside them for 4 ½ month, no matter how tempting that option would be. But on the other hand, that’s not how it’s meant to be.

Nowadays motherhood has been made into something that’s forced, reluctantly accepted and station-deteriorating for women. Motherhood is incredibly awesome, and I think it is horrible how a maternity leave has turned from a privilege into something to be performed. Let’s just split this in the name of equality. A man can’t produce milk on his own, not even in the name of equality. “But a man can bring the baby to the mother’s workplace.” Well, will the father take all the kids to mom’s workplace? I can imagine how many workplaces are all excited to have the father and four kids come and say hi to mom and to let the mother breastfeed her youngest while the other kids re-arrange the décor.  

I love being a mom and I love staying home with them. Why, then, are there people who want to decide for me that I’d rather make a career that be a stay-at-home mom? If staying at home with your kids isn’t your thing, then by no means, feel free to work, but please, don’t expect me to do the same. I have wanted to breastfeed both of my kids for a year and I think it would’ve been unfair for someone to decide for me that I’m going to make a career instead of being home with the kids. For many women it’s just simply more natural to stay at home with the kids than it is for a man. Whether we like it or not, this is the way it is because of biological factors – men just can’t produce milk, not even if they tried their best to will it. On the other hand, I’m very happy that Dom has a paternity leave and we can enjoy this time with the whole family.  

In today’s Finland everybody can do as they please, so why change this? Do we want to change this because in so many ways children are seen as something that’s dragging society down and something to try and manage without hurting anyone’s career?  Children are incredible and they are so much fun to be around. I just can’t see myself regretting staying at home when I’m old and gray.

We, as a society, can’t afford to fade away the distinctive strengths of both sexes while chasing equality. Those strengths were created to complement each other. Roughly speaking, we could think that a world without men would be a sum of decisions made based on feelings, and on the other hand, a world without women would lack a great deal of the compassion and care it now possesses. Neither is more important than the other and the world is in dire need of both.

fitfunfamily

10 vastausta artikkeliin “Tarvitseeko minun olla mies kelvatakseni?”

  1. Kiitos tästä tekstistä! Mua niin ottaa päähän kolmannen aallon feminismi ja kaiken maailman rintaliivien polttajat. Nykyään monet tuntuu ajattelevan, että tasa-arvo = samanlaisuus ja tasapäistäminen. Esimerkiksi opetusministeriön kanta siihen, ettei tyttöjä saisi esim sanoa tytöiksi, ja että sukupuolien luontaiset erot tulisi häivyttää, on aivan naurettava ja surullistakin. On todella sääli, että naiset usein feminismin nimissä ylikompensoivat historiassa tapahtunutta syrjintää sillä, että naiseus halutaan ns häivyttää ja yrittää olla kuin mies, kuitenkin pitäen kiinni omista etuoikeuksistaan. Äitiys ja lasten kasvatus on todella tärkeää, ja uskon että suuri osa nuorten pahoinvoinnista johtuu siitä, ettei vanhemmilla ole aikaa ja kasvatus on ulkoistettu yhteiskunnalle. Tällä en kuitenkaan halua syyllistää työssä käyviä vanhempia.

    Ainaisen kilpailun sijaan miesten ja naisten tulisi tukea toisiaan ja iloita siitä, että asumme maassa jossa jokaisella yksilöllä on mahdollisuus toteuttaa itseään ja tavoitella unelmiaan sukupuoleen katsomatta 🙂

    • Kiitos paljon vastauksestasi! Olen kanssasi samoilla linjoilla. Uskon myös, että paljon voitaisiin estää nuorten pahoinvointia, jos vanhemmat olisivat läsnä lasten elämässä. Nimenomaan tukea toisiamme ja iloita siitä, että kummallakin meistä on hyvät oikeudet elämässä! 🙂

  2. Puuh taas joku väärinymmärtäjä. Feminismin ydin on se, että molempien sukupuolien ”ominaisuuksia” arvostetaan yhtälailla. Miehet uskaltavat näyttää tunteensa ja olla haavoittuvaisia ilman pilkkaa ja naiset hakeutua teknisiin töihin ilman vähättelyä ja ennakkoluuloja.

  3. Eihän kukaan ole vaatinut miehiä synnyttämään? Pointti sukupuolistereotypioiden kyseenalaistamisessa on juurikin se, että jokainen saa olla oma itsensä. Toteuttaa itseään itselleen luontevalla tavalla, oli se sitten sukupuoliroolien vastainen tai mukainen. Se tuo lisää hyvinvointia niin naisille kuin miehillekin, kun sukupuolen perusteella ei oleteta. Sinulla on edelleen oikeus toteuttaa perinteistä naisen roolia. Se, että vaaditaan kaikille oikeutta toteuttaa omannäköistä elämää EI uhkaa sitä.

    Suomessa on edelleen esim. hyvin sukupuolittuneet työmarkkinat verrattuna moniin muihin maihin. Olemme Euroopan kärkimaita töiden jakautumisessa ”miesten töihin” ja ”naisten töihin”. Ja tämän juuret on nimenomaan kasvatuksessa ja koulutuksessa. Tämän muuttamiseksi kouluissa pyritään sukupuolisensitiivisyyteen. Tavoitteena ei ole kieltää tyttö- ja poika-sanojen käyttö koulussa, vaan jotain hieman merkityksellisempää. Jos näistä asioista hankkii tietonsa klikkiuutisten kautta, niin varmaan voi jäädä sellainen käsitys, että tässä nyt vaan piinataan kun ei edes enää tytöksi saa ketään kutsua.

    Sellaiset ”luonnolliset sukupuolten erot” pitääkin häivyttää, jotka eivät ole todellisia ja jotka vaikuttavat koulutusvalintoihin, menestymiseen ja uralla etenemiseen. Siitä hyötyvät MYÖS pojat, jotka tällä hetkellä ovat esim. peruskoulussa altavastaajia, vaikka työelämässä loistavat johtajien paikoilla.

      • Kiitos Vivi, että kirjoitit tämän, niin minun ei tarvinnut vaivautua!

    • Hei! Kiitos perusteellisesta vastauksestasi. Esimerkiksi uusi 6/6/6 jaottelu lastenhoitamisessa ei mielestäni puolla sitä, että naiset ja miehet saisivat itse päättää, päinvastoin. Muutoksen myötä haluttaisiin tasa-arvoa, että miehen tulisi myös olla kotona ja naisen töissä. Itse teen töitä kotiäitiyden ohella, joten minulle suoranaisesti ei ole muutoksesta kotiäitiydelleni uhkaa, mutta monelle muulle se kyllä uhkaa asemaa. Tämä oli suuri syy kirjoitukselleni. Tasa-arvo, joka haluaisi miesten ja naisten puolittavan asiat, että häivytettäisiin eroja.

      Niinkuin aiemminkin sanoin, niin esimerkiksi työmarkkinoilla ehdottomasti miehillä ja naisilla tulisi olla samat palkat ja sama asema. Töitä ei mielestäni pitäisi jakaa miesten ja naisten töihin, vaan kukin voisi hakea alalle kuin alalle. Mitä lapsiin tulee, niin heidän pitää antaa olla lapsia. Itse leikin koko lapsuuteni batmania ja kiipeilin puissa, ja samoista leikistä tuntuu tyttärenikin nauttivan. Joku mieltää poikien jutuiksi, minä miellän sen lasten leikiksi. En siis ole tässäkään asiassa erimieltä kanssasi. Kun kerrot, että tavoitteena ei ole kieltää ”tyttö” ja ”poika” sanojen käyttöä, niin itse olen valitettavasti usein tähän asiaan jo törmännyt, mutta tämään ei ollut pointtina kirjoitukselleni.

      Monesta asiasta olin kanssasi täysin samaa mieltä jo alkuperäisessä kirjoituksessani. Kuitenkaan painostaminen naisia työelämään vaatimalla miehiä jäämään lasten kanssa kotiin, että oltaisiin tasa-arvoisia, ei mielestäni palvele ketään. Tällä hetkellä Suomessa saamme itse päättää kuka jää kotiin, kuinka pitkäksi aikaan, vai jääkö ollenkaan ja mielestäni se on hyvä.

      Pahoittelut, jos kirjoitukseni rönsyili tai en vastannut suoraan viestiisi. Kysy ihmeessä, jos olin jotenkin sekava. Halusin vastata mahdollisimman pian, mutta olen vasta yöllä kotona, joten kirjoittelen puhelimella autosta pitkän koulupäivän jälkeen.. 🙂

      • Kiitos myös perusteellisesta vastauksesta. 🙂 Ymmärrän kyllä pointtisi valinnan vapaudesta ja että perheiden tilanteet ovat erilaisia. ”Vauvalaskun” lankeaminen nimenomaan naisten (ja naisvaltaisten alojen) työnantajille kuitenkin hidastaa työelämän tasa-arvon toteutumista. Nuoren naisen palkkaamista jotkut pitävät edelleen riskinä, koska ”kohta se on kuitenkin raskaana”. 6+6+6-malli ratkaisee tämän ongelman. Vanhempainvapaa on kuitenkin yhteiskunnan tuella toteutettu, ja nykyinen malli aiheuttaa epätasa-arvoa työelämässä. Siksi järjestelmää on muutettava tasa-arvoisemmaksi.

        • Kommentti lähti vähän ajoissa… Olen myös monen sun kirjoittaman naisia ja miehiä koskevan yleistyksen kanssa eri mieltä. Naisten yleistäminen tunteen vietävänä oleviksi ja miesten rationaalisiksi päätöksentekijöiksi on haitallista. Myös työelämässä. Koska sillähän voisi perustella samantien senkin, että ei naista kannata palkata johtajaksi, koska se tekee kaikki päätökset ”tunteella”. Näiden erojen korostaminen on mun mielestä vaan niin turhaa, koska poikkeuksia löytyy niin paljon, että yleistämisessä ei oikeastaan ole mitään järkeä. Me ollaan ihmisiä, erilaisia, jokainen arvokkaita sellaisina kuin olemme, ilmaan sukupuoleen liittyviä oletuksia järjenjuoksusta, empatiakyvystä tai mistään muustakaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 12
Tykkää jutusta