Synnytyspelko on jälleen alkanut nostamaan päätään!

Nuorempana suunnittelin adoptoivani kaikki lapseni, koska en yksinkertaisesti kestänyt edes ajatusta itse synnytyksestä. Olin kuullut ihan liian monta kauhutarinaa, kuinka synnytys on ihan horroria ja kaikki menee pieleen joka tapauksessa. Olin myös itse googlaillut ihan liikaa synnytyksen kulusta lapsivesiemboliaan ja lisännyt synnytyspelkoani entisestään. Ensimmäisen raskauden aikana kävin myös synnytyspelkopolilla, missä heitin ilmoille jopa mahdollisen halukkuuden suunniteltuun sektioon. Kätilö kuunteli pelkojani, oli ymmärtäväinen, mutta kertoi minulle faktoja sektiosta sekä alatiesynnytyksestä. Hän loi minuun uskoa, että suurinosa synnytyksistä menee hyvin ja toipuminen sektiosta olisi huomattavasti pidempi prosessi. Tuon keskustelun jälkeen pelkäsin enemmän sektiota kuin synnytystä, joten suunniteltu sektio ei missään määrin ollut enää edes ajatuksen tasolla oleva kaukainen toive. Ensimmäisen raskauden aikana synnytys oli täysin tuntematon asia ja kuuntelin kauhulla muiden äitien tarinoita synnytyksestä. Ensimmäisen synnytykseni jälkeen totesin synnytyksessä mukana olleelle kätilölle, kuinka helppo synnytys oli ja kuinka kaikki meni todella hyvin. Kätilö totesi tällöin minulle, että suurin osa synnytyksistä menee niinkuin minulla, mutta jostain syystä nettiin ei kerrota niitä hyviä kokemuksia eikä vauvapiireissä jaeta niitä hyviä kokemuksia.synnytyspelko Estellan raskausaikana pieni synnytyspelko alkoi jälleen nostaa päätään. Amelien synnytys oli mennyt liian hyvin. Voisiko vielä toinenkin synnytys mennä yhtä hyvin. Toki synnytys sattui, mutta se kipu oli jotenkin ns. luonnollista kipua (vaikka ensimmäinen synnytykseni olikin käynnistetty ja silloin supistukset huomattavasti rajumpia ja tulivat tiheämmin). Pelkäsin synnytystä ja raskauden edetessä huomasin stressaavani enemmän ja enemmän lähenevää synnytystä. Estellan synnytys oli vieläkin helpompi kuin Amelien. Lähdimme sairaalassa käymään vaan varmuuden vuoksi ja parin tunnin sisällä neiti oli jo ulkona. Jos olisin ollut kotona niin kauan kuin pystyin, niin pikkukakkonen olisi syntynyt eteisen lattialle tai vähintään autoon. Dom on myöhemmin pari kertaa sanonut, että meikä on kauemmin vessassa asioilla kuin synnyttämässä. Minulla on siis takana kaksi synnytystä, mitkä mielestäni kumpikin ovat menneet paremmin kuin hyvin. Olemme kummatkin vauvan kanssa voineet hyvin ja toipumiseni on ollut todella nopeaa. Miksi ihmeessä siis taas stressaan synnytystä?synnytyspelkoKukaanhan ei ole luvannut minulle, että kolmas synnytys menisi yhtä hyvin kuin kaksi edellistä. Itse asiassa tuntuu jopa mahdottomuudelta, että yhdelle ihmiselle voisi sattua vielä kolmannenkin kerran näin helppo synnytys. Hävettää ehkä hieman myöntää näiden hyvien kokemusten jälkeen, mutta oikeasti minua pelottaa synnytys. Kipu ei ole se asia, mitä pelkäisin eniten. Kipu on vain kipua ja loppuu ajallaan, mutta sen sijaan pelkään komplikaatioita. Pelkään sitä, että oma henkeni tai vauvamme henki on vaarassa. Ensimmäisellä kerralla pelkäsin vain vauvan puolesta, mutta nyt jo kahden pienen lapsen äitinä olen alkanut pelkäämään myös omasta puolestani. Mitä, jos kaikki ei menekään niinkuin pitää? Turhahan tätä asiaa on stressata, koska tämä on yksi niistä miljoonista asioista minkä kulkua en yksinkertaisesti voi itse päättää. Silti huomaan varsinkin öisin herätessä miettiväni tulevaa syksyä ja synnytystä. Kummatkin synnytykseni ovat olleet todella nopeita. Ehdimmekö tällä kertaa edes sairaalaan? Faktahan on, että meiltä sairaalaan ajaa runsas 10min, joten uskon ihan hyvin sinne ehtivämme, mutta jostain syystä aivoni ovat taas alkaneet pohtimaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

Synnytykseen on vielä aikaa melko paljon, joten yritän olla ajattelematta sitä asiaa liikaa. Pitäisi taas kerran muistuttaa itseäni siitä, että kaikki asiat eivät yksinkertaisesti ole omissa käsissäni  ja on vain luotettava taivaan Isää, jonka käsissä on aivan kaikki. Murehtimalla en voi muuttaa mitään.

fitfunfamily

7 vastausta artikkeliin “Synnytyspelko on jälleen alkanut nostamaan päätään!”

  1. Moi!

    Ei sitä sektiotakaan kannata pelätä tai luoda siitä kauhukuvia. Toki alatiesynnytys on luonnollisempi ja se ykkösvaihtoehto lähtökohtaisesti ☺ Sektiot kuitenkin pelastaa sekä vauvojen että äitien henkiä ja voi oikeasti olla joillekin pahojen pelkojen takia se ainut vaihtoehto.

    Itse olen sektion käynyt läpi, koska alatiesynnytys todettiin vaaralliseksi vauvalle. Sektio kesti 20min ja kaikki meni kuin oppikirjasta. Kipuja ei minulla ollut missään vaiheessa, ilmeisesti niiden lääkitys onnistui hyvin. Toivuin sektiosta käytännössä viikossa. Toki raskaita taakkoja tulee välttää kuukauden ajan. Siitä sektio on vaan tympeä, että sairaalassa joutuu olla kauemmin (yleensä viisi päivää). Se on pitkä aika, jos kotona oottaa muita lapsia.

    Tsemppiä tulevaan synnytykseen! Varmasti jokaista pelottaa ja mietityttää synnytys, sekin tavallaan valmistaa siihen synnytykseen. Toivoisin itsekin saavani kokea vielä alatiesynnytyksen.

  2. Mun on pakko kommentoida aina näitä synnytyspelko juttuja 😊 Mulla on takana kaksi loistavaa suunniteltua pelkosektiota 11/13 ja 9/16.
    Mulle oli alusta asti jo selvää, kun aloin esikoista odottamaan, että en aio synnyttää alateitse. Otin asioista selvää ja juttelin kahden läheisen ystävän kanssa, joilla molemmilla oli sektioita takana.
    Liityin FB:ssä myös ihanaan ja kannustavan sektioryhmään 😊
    Mun henk.koht mielipide on, että nykyaikana sektio on turvallisempi vaihtoehto äidille ja lapselle kuin alatiesynnytys.
    Harmi, että neuvolassa lääkärit&hoitajat niin vähän puhuu siitä, eikä ne edes saa suositella sektiota äidille
    En ymmärrä miksi sitä pidetään niin kammottavana tapana synnyttää? (Kyllä, sektio on myös synnytys).
    Mun toipuminen kummankin kohdalla ollut supernopeaa.. Haavakipu oli about 3-4päivää ja sen jälkeen ei mitään… Toki joillakin toipuminen kestää pidempään, mutta ei siis todella kaikilla 😊
    Nyt meillä on haaveena kolmas murunen, ja onni on, että nyt jos meitä siunataan kolmannella, niin sektio on varma❤
    Halusin nyt tuoda sulle omat positiiviset kokemukset sektiosta. 😊
    Onnea loppuraskauteen ❤ Jään innolla seuraamaan teidän perheen juttuja.

    • Nyt täytyi tarttua lauseeseesi, että sektio olisi turvallisempi kun alatiesynnytys. Ymmärrän, että se sinun mielipiteesi, mutta tässä hieman faktatietoa sektion riskeistä 😊

      ”Vaikeita komplikaatioita esiintyy vain prosentissa kaikista synnytyksistä, mutta keisarileikkauksiin liittyy niitä ja äitikuolleisuutta vähintään neljä kertaa enemmän kuin alatiesynnytykseen. Merkittävän verenhukan riski on kolminkertainen verrattuna alatiesynnytykseen, ja verenhukasta johtuvan kohdunpoiston vaara on keisarileikkauksen yhteydessä kuusinkertainen. Riski kuolla keuhkoveritulppaan on 26-kertainen ja kohtutulehduksen vaara 15-kertainen antibioottiprofylaksiasta huolimatta. Riskit lisääntyvät seuraavissa raskauksissa varsinkin istukkaongelmien vuoksi. Elektiivisellä keisarileikkauksella syntyneen lapsen sopeutuminen kohdunulkoiseen elämään käynnistyy hitaammin. Synnytystavalla voi olla merkitystä myös myöhemmän terveyden kannalta. Vaikka keisarileikkaus on nyky-Suomessa turvallinen, sille on riskien vuoksi oltava selkeä aihe. Antibiootti- ja trombiprofylaksia ovat tietyille potilasryhmille tarpeellisia.”

      • Näissä tilastoissa on mukana varmaankin myös hätäsektiot ja kiireelliset, ei-suunnitellut sektiot? Jos tilastot tehtäisiin vain suunnitelluista, olisivat tulokset eri luokkaa…

        • En lukenut koko tutkimusta, mutta olettaisin näin. Tutkimus löytyy googlesta esim. sektion riskit.
          Leikkaus on aina leikkaus. Eikä sektiota pidä ajatella pelkästään synnytyksenä. Se on leikkaus ja jokaiseen leikkaukseen kuuluu mm. ed.mainittuja riskejä.

  3. Mua ei oo koskaa synnytys sillä tavalla pelottanut mutta kun esikoisen synnytys alkoi sain ikäänkuin lievän paniikkikohtauksen, tärisin pelosta ”nytkö se tapahtuu”. Synnytys meni hyvin jokseenkin oli erittäin pitkä ja kivulias, 18h + ponnistusvaihe 40min. Rehellisesti ajattelin miten ihminen pystyy sietämään niin paljon kipua pyörtymättä 😀 Mutta tässä sitä taas ollaan raskaana, vko 19 menossa..synnytys ei pelota..ainakaan vielä. Toivottovasti pystyt olla ajattelematta liikaa tulevaa synnytystä ja pääset peloistasi eroon 🙂

  4. Murehtiminen ei tosiaan auta asiaa, ja sairaalaan teillä on onneksi kivan lyhyt matka 🙂 Joskus voi auttaa sekin, että kävisi läpi asiat, mitä tehdä jos syntyisikin kotiin tms. Nopeat, puuttumattomat synnytyksethän ovat usein niitä, joissa kaikki sujuu hyvin, mutta voisi rauhoittaa omaa päätä jos olisi miettinyt asioit ja valmistautunut 🙂
    Oikein ihanaa ja siunattua synnytystä teille <3

    http://iloaeloa.blogspot.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 9
Tykkää jutusta