Saanko sanoa, että äitiys on ihanaa!

Vanhemmuus on ihan hullun siistiä, vaikka yövalvomiset saattavatkin tuntua välillä vähän vähemmän siisteiltä . On hienoa, että nykyään puhutaan paljon äitien väsymyksestä ja uskalletaan sanoa ääneen elämän olevan välillä myös rankkaa. Sitähän se elämä on ylä- ja alamäkeä vuorotellen ja toivon mukaan hyvässä tasapainossa. Monen äidin kanssa on tullut keskusteltua asiasta, kuinka on suorastaan suotavaa puhua äitiydestä negatiiviseen sävyyn ihan vain solidaarisuuden nimissä, niitä kohtaan joilla on rankkaa. Varmasti jokainen äiti on kokenut sen hetken kun on meinannut hermot mennä tai, niinkuin allekirjoittaneella, jolla hermot ei meinannut mennä, vaan meni ja tartti hetkeksi mennä makuuhuoneeseen ihan yksin ja laskea kymmeneen. Mutta kuitenkin nuo hetket ovat monilla äideillä hyvin pieniä ja ohikiitäviä, niiden rakkauden, naurun, lämmön ja läheisyyden rinnalla. On hienoa, että uskalletaan puhua rankoistakin hetkistä ja huonoista öistä, mutta unohdetaanko me liian usein ne hyvät hetket? Onko lupa sanoa ääneen, että ihan oikeasti nautin äitiydestä ja lasteni kanssa olemisesta? Voinko myöntää ja kertoa ääneen ikävöiväni tyttöjä opiskelupäivinäni? Voinko sanoa, että uskon tämän hetkisen elämäni olevan yksi elämäni parhaista ajanjaksoista?

Lapset ovat pieniä vain hetken, vain hetken 1-vuotias roikkuu jalassani kiinni kuin takiainen. Kohta hän viilettää jo kovaa vauhtia niin kuin siskonsa. Vain hetken pian 5-vuotias Amelie pyytää lukemaan sadatta kertaa samaa kirjaa, sillä kohta hän osaa jo itse lukea. Lapset ovat pieniä vain pienen hetken, liian pienen hetken. Vaikka välillä varmasti itse kullakin on rankkoja hetkiä, niin eihän vaan unohdeta niitä hyviä hetkiä ohikiitävien rankkojen hetkien alle. ps. Kaikille joita on harmittanut, ettei Itävallan reissustamme ole tullut enempää kuvia, niin kannattaa seurata meitä instagramissa _fitfunfamily_ . Varsinkin mystoryssa on paljon videoita meidän reissaamisesta!

—- English —-

It’s great that there’s a lot of talk about mothers’ exhaustion nowadays and people are more open to admit to sometimes having struggles in life. That’s what it’s all about, after all, having uphills and downhills, hopefully in a good balance.

Many other moms and I have talked about this matter of people talking about motherhood in a negative way just to show solidarity towards those who have it rough. I’m sure every mom has been in a situation where she was about to lose her temper. Or like me, been in a situation where I just wasn’t about to, but actually did lose my temper and went to my bedroom, sat on the floor and counted to ten. Those moments are, for most moms, very small and fleeting in comparison to the love, laughter, warmth and closeness we get.

It is good that we dare to talk about the tough moments of life and the sleepless nights. But do we too often forget the good moments? Is it ok to say out loud that I really do enjoy motherhood and spending time with my children? Can I admit to missing my kids on the days I have school? Can I say that the life I’m living now is the best period of my life so far?

The children are small for just a while. For just a while is a 1-year-old stuck to my feet like a burdock. Soon she’ll be off hurtling like her big sister. Just for a short while is the almost 5-year-old Amelie going to ask me to read her the same book for the hundredth time, since soon she’ll be able to read it herself. Kids are small for just a short while, too short a while. Even though all of us go through rough times in life, let’s not let those fleeting times overshadow the good ones.

fitfunfamily

2 vastausta artikkeliin “Saanko sanoa, että äitiys on ihanaa!”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 9
Tykkää jutusta