”Puhut paljon, mutta et kerro itsestäsi juuri mitään”

*Sisältää mainoslinkkejä

Tavatessamme Domin kanssa, muistan kuinka hän kerran huomautti minun puhuvan paljon, mutta kuitenkaan en kuulemma kertonut itsestäni juuri mitään. Sitä ei oltu tarkoitettu vitsiksi, mutta naurahdin siihen päälle kuitenkin. Tiesin sen olevan totta ja tein sen tarkoituksella. Erottuani minusta oli tullut hyvin tarkka siitä, mitä puhuin ja kenelle puhuin. Puhuin paljon, mutta en todellisuudessa juuri mitään. Minua pidettiin avoimena ihmisenä, mutta todellisuudessa vain perheeni ja lähimmät ystäväni tiesivät missä mennään. Pelko ajoi minut siihen, etten halunnut kertoa itsestäni asioita. Ollessasi avoin laitat itsesi myös alttiiksi sille, että sinua voidaan satuttaa, en halunnut sitä.Arvostan ihmisissä avoimuutta todella paljon, mutta itse huomasin yhtäkkiä olevani kaikkea muuta kuin avoin. Kun ihmiset kysyivät mitä minulle kuului, vastasin aina samalla tavalla ja heitin vasta kysymyksen. Keskustelin mielelläni Ameliesta ja hänen kasvustaan tai vaikka korvatulehduskierteestä, mutta en halunnut vastata itseäni koskeviin kysymyksiin, välttelin niitä. En halunnut kertoa ihmisille, että siihen aikaan en voinut kovin hyvin vaan päinvastoin, minusta tuntui pahalta, todella pahalta. Hymyilin ja juttelin, mutta en kertonut miltä minusta oikeasti tuntui. Ihmiset ympärilläni usein puhuivat, kuinka vahva heidän mielestään olin. En ollut, olin todella heikko. Olin niin heikko, että en voinut edes myöntää ääneen olevani heikko. Miksi? En todellakaan tiedä. Jälkikäteen on aina helppoa kertoa, että sillon aikoja sitten oli sellainen tilanne, koska se tilanne ei ole enää tällä hetkellä päällä. Mutta juuri sillä hetkellä vaikeuksien myöntäminen muille oli äärimmäisen vaikeaa.

Ehkä se oli vaikeaa, koska pelkäsin. Pelkäsin ihmisiä ja ihmisten reaktioita. Pelkäsin, että päätöksiäni arvostellaan ja minua arvostellaan. Otin eron osaksi identiteettiäni, minkä onneksi myöhemmin olen oppinut olevan vain tapahtuma elämässäni, ei se kuka minä olen, sanoivatpa muut mitä tahansa. Ihmiset arvostelevat suoraan ja selän takana, en halunnut antaa yhtään enemmän puheenaihetta itsestäni. Omat kokemukseni opettivat minulle sen, että en halua olla se ihminen joka keskustelee muiden selän takana. Välillä siihen kelkkaan lähtee liiankin helposti mukaan. En usko, että olin ainoa ihminen tällä planeetalla, joka ei ole uskaltanut olla avoin, vaan on pelännyt ihmisten reaktioita. Eiköhän siis olisi aika lähteä luomaan armollisempaa ilmapiiriä? Eiköhän meillä jokaisella ole omassa elämässä tarpeeksi huolehtimista. Kritisoimisen sijaan meidän tulisi kannustaa toisiamme. Alas painamisen sijaan nostaa toisiamme ylös. Hetkinä, kun tuntui, että olin kämmännyt kaiken, niin perheeni ja ystäväni kertoivat kuinka hyvä tyyppi olin ja kuinka paljon he minua arvostivat, tajusin kuinka hullun siisteillä tyypeillä minut oli ympäröity. Heidän sanansa kertoivat enemmän heistä kuin minusta, kaiken keskellä he olivat valmiina näkemään minussa hyvää.Kun ystäväsi juoruaa sinulle toisesta ystävästänne, niin kyllä se kertoo enemmän kertojasta kuin kerrottavasta.  Haluatko sinä olla se, joka nostaa muita vai se joka lannistaa muita?

Housut* / House of Brandon

Takki* / House of Brandon

Superdry huppari * /House of Brandon

*=saatu blogin kautta

fitfunfamily

Yksi vastaus artikkeliin “”Puhut paljon, mutta et kerro itsestäsi juuri mitään””

  1. Hyvä kirjoitus, kuulostaa niin tutulta!
    Itse olen puhelias ja mun on yleensä helppo kertoa asioistani perheelle ja lähimmille ystäville, koska tiedän voivani luottaa heihin. Välillä kuitenkaan ei luottamuskaan ole riittänyt, vaan olen kertonut heillekin asioista eri tavalla mitä ne todellisuudessa ovat. Olen sanonut voivani hyvin, vaikka oikeasti on ollut tosi paha olla. Tunteista puhuminen on aina ollut vaikeaa, vaikka se tärkeää olisikin.
    Eräs uusi tuttavuus totesi, että musta huomaa että olen rakentanut ympärilleni suojamuurin ja mun on vaikea päästää ihmisiä lähelle. Se on totta, vaikka haluaisin olla avoimempi niin silti jokin estää. Ehkä siihen vaikuttaa heikko itsetunto ja pelko siitä, että mua satutetaan.
    Nyt olen tavannut ihanan ihmisen jonka kanssa asiat on lähteneet ihan hyvin luistamaan. Mutta ongelma on juuri tämä; tahdon päästää hänet lähelle mutta silti on niin vaikea olla avoin ja kertoa omasta elämästä. Pelkään että tämän takia suhde ei tule toimimaan..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 18
Tykkää jutusta