Onko meillä avioehto? Meillä ei ole, mutta miksi?

”Mitä tapahtuu omaisuudellesi erotessasi?”

”Jos sinulla ei ole avioehtoa, olet  ollut todella naiivi.”

”Kuinka suojelet omaisuuttasi mahdolliselta erolta?”

”Kuinka jaatte omaisuutenne, jos teillä ei ole avioehtoa?”

”Kuinka jollain ei tänä päivänä ole avioehtoa? Unohditteko tehdä sen?”

Muutettuamme uuteen kotiimme on ihmisiä yllättäen alkanut kiinnostamaan, onko meillä avioehtoa. Instagramin storyssa seuraajillemme jo ehdinkin kertoa, ettei meillä ole avioehtoa. Feedback oli melko runsas, joista murto-osan näette postauksen alussa. Osa epäili, että olimme häähumussa yksinkertaisesti unohtaneet kyseisen asian. Osa haukkui suoraan idiooteiksi ja naiiveiksi, jotka eivät ole ajatelleet asiaa ollenkaan. Totuus on kuitenkin toinen. Emme unohtaneet kyseistä asiaa ja kävimme siitä myös keskustelua. Emme kuitenkaan halunneet avioehtoa. Emme siitä huolimatta, että tiedostamme ettemme voi tietää tulevaisuutta.Keskustellessamme naimisiin menemisestä ja avioliitosta tiedostimme kumpikin, ettei se tulisi aina olemaan ruusuilla tanssimista. Mutta uskomme kumpikin, että lähes mistä vain on mahdollista selvitä yhdessä, jos vain kummatkin niin päättävät. Keskustelimme myös siitä, mitkä asiat ovat ehdoton nou nou. Kerroin Domille, että ainakin pettäminen ja väkivalta olisivat syyt, että tarvittaisiin todellista ihmettä, että voisin jatkaa avioliittoamme. Niin kauan kuin näitä asioita ei tapahdu, niin uskon, että kaikesta voi selvitä, jos vain niin haluamme. Sillä asenteella me myös vuosi sitten menimme naimisiin. Emme voi tietää, mitä tapahtuu kymmenen vuoden päästä. Mutta tiedämme, että tänään tahdomme rakastaa toisiamme ja teemme kaikkemme pitääksemme toisistamme hyvää huolta loppu elämämme. Haluan omalta osaltani olla varma, etten milloinkaan tekisi sellaista, mikä voisi johtaa avioeroon. Sekä haluan luottaa Domiin täysin, että hän ei myöskään tekisi mitään, mikä voisi hajottaa avioliittomme. Miksi siis olisimme ottaneet avioehdon?Avioehto mielestäni ei kerro ainakaan luottamuksesta ja kaiken jakamisesta, mistä avioliitossa mielestäni on kyse. Jos en ole valmis jakamaan omaisuuttani puolisoni kanssa, niin kuinka voisin jakaa kodin ja perheen hänen kanssaan? Ainakin minulle omaisuus on vain omaisuus, mutta se, että jaan perheeni ja kotini jonkun kanssa on paljon isompi asia. Avioliitto on minulle enemmän kuin lupaus tuomarin edessä. Se on liitto, jossa jaetaan koko elämä, koti, lapset, unelmat, haaveet, pettymykset, lainat ja tulot, sitä kutsutaan avioliitoksi. Avioliitossa puolisot laittaa toisensa itsensä edelle ja pyrkii olemaan epäitsekkäitä. Avioliitossa mielestäni minun pitäisi pystyä jakamaan minulle tärkeimmät asiat, mukaanlukien omaisuuteni. Avioliitossa minun ei tarvitse pelätä, että huonon päivän tullen toinen jättäisi. Ei, koska en pidä sitä vaihtoehtona. Haluan uskoa ja luottaa siihen, että olemme yhdessä kuolemaan asti. Tiesittekö, että avioehdon tehneet pariskunnat eroavat enemmän kuin ne, jotka eivät avioehtoa ole tehneet. Miksi? Uskon, että kaikki päätöksemme ja tekomme johtavat meitä suuntaan tai toiseen. Domin kanssa katsoimme muutama kuukausi sitten videota, jossa Mark Driscoll kertoi, että avioliitto ei milloinkaan pysy paikkallaan. Jokainen valintamme voi tehdä avioliitostamme paremman tai huonomman. Jokainen huomionosoitus toiselle vie liittoa parempaan suuntaa, kun taas huomiotta jättäminen päinvastoin. Emme pysty painamaan ”still” nappulaa, että tilanne pysyisi samana. Jos luulemme olevamme ”still” -tilassa luultavasti suunta ei ole hyvä. Ja uskon sen olevan juuri niin. Jos valmistaudun jo mahdollista eroa varten, niin olen antanut jo ajatuksen sille, että niin saattaa tapahtua. Jos taas en pidä sitä edes vaihtoehtona, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jää yrittää tehdä parhaansa tässä avioliitossa vaikka välillä ärsyttäisikin.

 

fitfunfamily

13 vastausta artikkeliin “Onko meillä avioehto? Meillä ei ole, mutta miksi?”

  1. Avioehto ei millään tavalla ”puutu” elämäänne kun olette aviossa. Kaikki on silloin yhteistä, eikä tarvitse miettiä mikä on sinun ja mikä minun. Yhdessä ollessanne teidän ei tarvitsisi miettiä koko avioehdon olemassaoloa.

    Jos rakastaa, niin on valmis tekemään myös avioehdon. Koska sillä ei ole mitään merkitystä jos olette yhdessä hamaan loppuun saakka. Avioehtoa voi verrata vakuutuksiin. Eihän niilläkään mitään tee jos mitään ei tapahdu. Mutta vakuutus on arvokas asia jos jotain suunnittelematonta tapahtuukin.

  2. Me päätettiin silloin 11vuotta sitten että me ei tehdä avioehtoa. Ei haluttu tehdä. Haluttiin silloin ja halutaan edelleen jakaa elämämme loppuun asti yhdessä. Meille avioehdosta puhuen nosti ajatukset pintaan että ajatellaan jo tulevaa eroa. Ei, me ei haluta erota, me halutaan käydä kaikki vastoinkäymiset yhdessö ja luottaa siihen että meidän rakkaus kestää kaiken. Jos jonain päivänä se ero tulee, me mietitään asioita sitten. Me ollaan luvattu seistä toistemme rinnalla niin myötä- kuin vastamäessä. Meille avioehto ei ollut vaihtoehto eikä olisi tänä päivänäkään. Kohta 11vuotta avioliittoa takana ja 3lasta ja edelleen me rakastetaan toisiamme yhtä paljon kuin silloin kun sanottiin ”tahdon” toisillemme.

  3. Mielenkiintoinen aihe! Ja herättää varmasti tunteita! Meilläkään ei ole avioehtoa, emme kokeneet, että sitä tarvitaan. Minulla ei kuitenkaan ole mitään sitä vastaan, olisin kirjoittanut sen mielelläni, jos mies olisi sitä ehdottanut. En koe, että se olisi vaikuttanut negatiivisesti suhteeseemme.

    http://www.lily.fi/blogit/minnean-muruja

  4. Oliko sulla ja esikoisesi isällä avioehto, kun ettekö myös te olleet naimisissa ? Entä miksi silloin ei toiminut ajatus, että melkein kaikesta voi selvitä, jos vain haluaa vai ettekö halunneet ?

    • Hei, en halua puida edellistä avioliittoamme blogissamme, kunnioittaakseni entisen puolisoni yksityisyyttä. Niinkuin postauksessanikin sanoin, niin joskus avioliitot valitettavasti päättyvät. Ja niinkuin edellä kerroin, niin olen myös Domin kanssa puhunut, mitkä asiat kohdallamme voisivat johtaa eroon.

  5. Hei!

    Minäpä haluan kanssa kantaa lakimiehenä korteni kekoon tähän keskusteluun:

    Avioehtosopimus on mahdollista ja erittäin hyödyllistä laatia edes koskemaan edes tilannetta, jossa omaisuuden jaosta on sovittu toisen puolison kuoleman varalta. Avioliitothan nimittäin purkautuvat aina – viimeistään toisen puolison kuolemaan.

    Tällöin tulee hoitaa ositus tai omaisuuden erottelu toisen puolison kuolinpesän (johon saattaakin kuulua puolison vanhemmat tai sisarukset, jos ajatellaan vaikka teidän tilanteessanne sellaista kamalaa skenaariota, että yhteiset lapsenne kuolisi samassa yhteydessä toisen teistä kanssa. Tosin nyt en aivan varmaksi edes muista, oliko teillä yhtään yhteistä lasta? Jollei, on tilanne joka tapauksessa tämä!) kanssa. Siispä mikäli puolisoilla oli tehtynä avioehtosopimus, joista asioista oli jo sovittu etukäteen, ei riitoja (samaan tapaan) tule. Riidat ovat nimittäin yllättävän yleisiä, kun kuolinpesän osakkaat eivät muodosta ydinperhettä (eloonjäänyt puoliso + lapset).

  6. Itse kirjoitin myös avioehdosta, me teille sellaisen: http://stuffabout.fitfashion.fi/avioehto-ja-luottamus/

    Kuten joku tuolla kirjoittikin, avioehto ei vaikuta elämään mitenkään – paitsi jos erotaan.

    Itse pidän myös luottamuksen osoituksena sitä, että naimisiin mentäessä kiinnostaa avioliitto toisen kanssa – ei omaisuuden.

    Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee ja molemmissa on puolensa. 🙂 Me olemme sopineet että puramme avioehdon jos toinen esimerkiksi sairastuu, eikä pysty tekemään töitä.

  7. Jos joskus menen naimisiin, en halua avioehtoa. Mielestäni avioehto tulee tehdä, jos ajatellaan että me kuitenkin erotaan muutamien vuosien päästä. Avioliitto on loppuelämän sitoutuminen, joten en näe avioehdossa mitään järkeä. Ja naimisiin mennessä pitäisi tuntea puoliso niin hyvin, ettei ensimmäisenä aviovuonna toinen paljastu väkivaltaiseksi, varkaaksi, pettäjäksi yms.

  8. Minä aina mietin että haluan avioehdon (ja naimisiin), sillä paraskin suhde voi syystä tai toisesta purkautua. Olin lähes vuosikymmenen ihanassa parisuhteessa ja luulin olevani lopun elämääni tässä samassa, mutta suhde kaikesta huolimatta päättyi. Jatkoa ajatellen en ehkä halua mennä naimisiin lainkaan, vaikka useamman vuoden se kovasti oli haaveeni. Minulle avioliiton syyt eivät ole niin tärkeitä, lähinnä pidän kihlautumisesta rakkauden eleenä. Nykyään olen hyvin onnellinen, onnellisempi kuin koskaan: olen polyamoria suhteessa (vai onko suhteissa oikeampi kieliopillisesti?). 🙂

  9. Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta!

    Kirjoittelin omia ajatuksiani viime kuussa samasta aiheesta, jos kiinnostaa voit lukea sen täällä: https://arkeenkatkettyaarre.blogspot.fi/2017/08/onko-sinulla-avioehto.html

    Mielenkiintoinen pointti yllä lakimiehellä. Luin juttuani kirjoittaessa myös näistä harvemmin puhutuista avioehdon käyttötarkoituksista, kuten tuo minkä lakimies mainitsi. Eikö sitä varten voisi myös tehdä testamentin?

    Hyvää viikkoa! <3
    Petra
    http://www.arkeenkatkettyaarre.blogspot.fi

  10. Meille ei tullut mieleenkään tehdä avioehtoa. Kummallakaan ei merkittävää omaisuutta ennen naimisiinmenoa (just oltiin valmistuttu) ja tarkoitus pysyä kuolemaan asti yhdessä. Vahva samanlainen arvopohja molemmilla. Ja jos jotain joskus tapahtuu niin sitten tapahtuu, mutta hyvä pointti tuossa lopussa, että ne ketkä uskaltaa olla ottamatta avioehtoa ehkä haluaa oikeasti myös pysyä yhdessä. En halua itse ajatellakkaan (eikä puolisonikaan), että ei tässä nyt välttämättä ollakaan yhdessä koko loppuelämää. Toivotaan molemmat, että saadaan mahdollisimman kauan olla yhdessä vielä eteenkinpäin <3

  11. Hyvä postaus ja miusta hyvin perusteltu! Naimisiin mennään kerran ja naimisissa pysytään aina (paitsi pettämiset, väkivalta ja muu vastaava oikea syy), miksi tehdä avioehto? Se lisää juurikin sitä epäluottamusta, että kun kuitenkin voidaan erota. Ei voida! Eikä etenkään haluta! 🙂 Lakimiehen kommentti oli toki hyvä, en kiellä sitä, mutta en itsekään ehkä lähtisi avioehtoa tekemään 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 16
Tykkää jutusta