”Nyt se syntyy”… vaan ei meille ihan vielä!

”Nyt se syntyy”- ohjelmasta on tullut meidän joka iltainen yhteinen ajanviete, mitä ollaan jo ensimmäinen kausi katsottu kokonaan. Ohjelma preppaa isejä synnytykseen ja välillä kauhusta kankeana katsotaan Domin kanssa minkälaisia tulevia isejä sarjaan onkaan valittu. Joka toisella sarjaan valitulla tuntuu olevan halu luistaa koko synnytyksestä, mutta lopuksi he ovatkin tukemassa puolisojaan ihan superhyvin. On ollut mielenkiintoista nähdä kuinka Briteissä tuntuu tapana olla luomusynnytys ja vain harva heistä on valinnut kivunlievitykseksi lääkkeellisen vaihtoehdon. Olemme kumpikin Domin kanssa oppineet uusia juttuja sarjasta ja lähes jokainen kätilö korostaa ainakin hengityksen tärkeyttä. Dom on luvannut parhaansa mukaan synnytyksessä muistuttaa minua hengittämään ja itsekin yritän pitää kivuista huolimatta tämän asian mielessäni. Ensisynnyttäjälle en kuitenkaan suosittele sarjan katsomista, koska jokainen synnytys on erilainen ja sarjassa on tietenkin kuvattu juuri niitä rankimpia hetkiä, kun nainen huutaa henkihieverissä. Itse en olisi ensisynnyttäjänä halunnut nähdä yhtään horror-synnytystä tai kuulla yhtään kauhutarinaa synnytyksestä, joten siksi suosittelen esikoista odottavien jättämään tämän sarjan katsominen välistä.”Nyt se syntyy”- ohjelmaa lähemmäs synnytystä emme vielä ole päässeet. Pikkuneiti asustelee siis edelleen tyytyväisenä vatsassani aiheuttaen kyllä jatkuvia supistuksia, mutta ei voimistuvia tai tiheneviä. Supistukset kyllä pitävät mukavasti hereillä, pistävät pysähtymään arjessa ja luovat turhia toiveita, että ehkä pian pääsisi tositoimiin. Perjantaina heitimme Domin kanssa läpällä, että sunnuntai-maanantai- välisenä yönä olisi sopiva hetki pikkubeben syntyä. Mitään veikkauksia ei koskaan pitäisi sanoa ääneen, koska silloin pieni toivonkipinä herää, että ehkä tänä yönä todella voisimme tavata pikkutyyppimme. Paistaako tekstistäni läpi, että todellakin olen malttamaton ja haluaisin jo synnyttämään. Oloni tuntuu kuin sotanorsulta ja jatkuvien supistelujen keskellä en ole mikään maailman pitkähermoisin ihminen. Yöt ovat katkonaisia ja mikään nukkumisasento ei enää tunnu hyvältä. Enkä suinkaan ole ainut perheessämme, joka jo odottaisi pikkutyttömme tapaamista ja uuden arjen opettelua. Muistan nämä täysin samat fiilikset myös edellisissä loppuraskauksissa, joten kai tämä kuuluu tähän loppuvaiheeseen. Toisaalta tämä on hyvä hetki oppia kärsivällisyyttä sekä suunnittelemattomuuden hyväksymistä. En yksinkertaisesti voi tietää syntyykö vauva huomenna vai kolmen viikon päästä. Voin kokeilla kaikki keinot kolmesta S:stä lähtien, mutta uskon niiden käynnistävän yhtä paljon synnytystä kuin suklaan syömisen. Nyt on siis hyvä aika opetella kestämään epätietoisuutta ja haastaa omaa kärsivällisyyttään sekä muistuttaa itseäni, kuinka superkiitollinen itse asiassa olen, että vauva on saanut olla vatsassani kasvamassa näin kauan. En vain ymmärrä miten ensimmäiset 35 viikkoa sujahtivat ohitse kuin vahingossa ja viimeiset 2 viikkoa tuntuvat lähes ikuisuudelta. Meiltä on myös kysytty, missä ilmoitamme ensimmäisenä vauvan syntymästä. Luultavasti blogiin tulee melko pian, joku ilmotus bebestä sekä myös Instagramiin. En kuitenkaan osaa sanoa, mistä vauvan syntymästä voi lukea ensimmäisenä. Vauvan nimi julkaistaan myös melko pian ellei heti vauvan synnyttyä. Emme siis pidä nimeä salassa ”nimiäisiin” asti.

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

fitfunfamily

4 vastausta artikkeliin “”Nyt se syntyy”… vaan ei meille ihan vielä!”

  1. Aivan samat fiilikset täällä samoilla viikoilla olevalla 😅 Turhia toiveita herättää jatkuvat napakat muttei silti säännölliset supistukset 🤦 Tsemppiä loppuun!

  2. Täälläki olo on jo tukala ja malttamaton. Ja viikkoja vasta 32, todellakin tässä sitä oppii sitä kärsivällisyyttä jos ei muuta 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 5
Tykkää jutusta