Miltä tuntui olla teiniäiti?

Amelien syntyessä olin vielä jonkun aikaa teini-ikäinen ja näin ollen sain kuulla olevani teiniäiti. Olin minä toki nuori Amelien syntyessä, mutta en silti olisi halunnut saada teiniäidin leimaa otsaani. Kaikki mitä tein tai jätin tekemättä voitiin aina pistää teiniäitiyden piikkiin, vaikka kyse olisikin ollut vain siitä, että olin tullut ensimmäistä kertaa äidiksi ja opettelin äitiyttä niinkuin muutkin ensikertalaiset. Toisen kohdalla tein monia asioita toisin. En sen takia, että olin vanhempi, vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että minulla oli jo äitiydestä kokemusta. Ensimmäinen nukkui vieressäni ensimmäiset kolme vuotta jatkuvasti heräillen, kun kakkosen opetin alusta asti nukahtamaan itsekseen omaan sänkyyn ja hän onkin nukkunut yönsä heräämättä sitten kaksikuisesta asti. Ensimmäisen kanssa kaikki oli uutta ja pelottavaa. Soitin neuvolaan jatkuvasti varmistaakseni asioita enkä uskaltanut luottaa itseeni äitinä samalla tavalla kuin nyt. Olin nuori, mutta ennen kaikkea olin tuore äiti, joka vasta opetteli äitiyttä.Kuuntelin kaikkien ohjeita ja pelkäsin tehdä omia päätöksiä. Moni asia olisi varmasti ollut uutta ja outoa, vaikka ikää olisi ollut kymmenen vuotta enemmän, mutta uskon, että nuoren ikäni puolesta minuun ei luotettu samalla tavalla ja minä en luottanut itseeni samalla tavalla kuin nyt. Nyt pian kolmen lapsen äitinä katsoessani taaksepäin voin todeta, että äitiydessä on niin paljon kyse muusta kuin pelkästä iästä.

Muistan Amelien synnytyksen jälkeen kätilön todenneen minulle, että minä en osaa imettää ja vauva tulisi kasvamaan paremmin pullolla. Minä uskoin tuon lauseen, mutta siskoni ja äitini onneksi loivat minuun uskoa, että ihan varmasti osaan. Päätin, että kaksi viikkoa yritän vaikka itkien opetella imettämään ja jos ei onnistu, niin sitten luovutan. Kaksi viikkoa myöhemmin pystyin imettämään Amelieta jopa samalla kävellen. Imetin Amelieta vuoden ikään asti siitä huolimatta, että alan ammattilainen oli todennut minulle muutama tunti synnytyksen jälkeen ettei minusta ole imettäjäksi. Olisi todella mielenkiintoista tietää olisiko tämä kyseinen kätilö sanonut tätä lausetta minulle, jos olisin ollut kymmenen vuotta vanhempi. Toisen kohdalla kukaan ei epäillyt imetys”taitojani”. Tuntui, että ensimmäisellä kerralla äitiyttäni arvosteltiin heti alusta alkaen aivan eri tavalla kuin kakkosen kohdalla.Toisen lapsen kohdalla en ole kuullut mitään arvostelua tai vähättelyä miltään suunnilta. Toisen lapsen kohdalla äitiyteeni on uskottu aivan eri tavalla. Koen myös itse, että olen luottanut omaan äitiyteeni enemmän kakkosen kohdalla. Ensimmäisen kohdalla pelkäsin jatkuvasti tekeväni jotain väärin ja pilaavani lapseni lapsuuden. Kakkosen kohdalla olen todennut ettei lapsuus mene pilalle, vaikka yhtenä päivänä olisi eripari hanskat kädessä tai syötäisiin mikroruokaa. Olen myös oppinut, että toiselle sopii toinen tapa ja toiselle toinen. Ei ole olemassa vain yhtä tapaa toimia. Toinen liputtaa perhepedin puolesta, kun minä taas olen ehdottomasti huomannut toimivammaksi sen, että jokainen nukkuu omissa sängyissään. Meillä kaksi supersuloista tyttöä, jotka ovat todella erilaisia. Toista tarvitsee kieltää todella harvoin ja toista tarvitsee kieltä vähän väliä. Toinen on kova halailemaan ja pussailemaan jatkuvasti ja toiselle fyysinen kontakti tulee yhdessä kirjoja lukiessa tai selkään piirtäessä. Lapset ovat erilaisia, me vanhemmat olemme erilaisia ja elämäntilanteemme ovat erilaisia. Eihän siis arvostella toisiamme iän tai minkään muun asian takia. Sen sijaan voitamme kaikki, jos tuemme toisiamme parhaamme mukaan ja tietenkin voimme rakkaudella kertoa muillekin hyväksi kokemiamme vinkkejä! 🙂

Kuvissa minulla on meidän lempparipipokaupasta VAI-KO: sta saatu pipo.

LUE MYÖS

TULEEKO MEILLE TYTTÖVAUVA VAI POIKAVAUVA?

LÄHETE SIKIÖN NIPT-TUTKIMUKSEEN

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

fitfunfamily

3 vastausta artikkeliin “Miltä tuntui olla teiniäiti?”

  1. Kiitos todella mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Oli kiva kuulla, miten olet kasvanut äitinä ja olen samaa mieltä, että ensimmäisen kanssa oli kyllä todella paljon jännempää… koska vanhemmaksi tuleminen on iso askel minkä ikäiselle tahansa! Ehkä nuoremmalle se voi olla jopa helpompaa joillain tavoilla, koska jaksaa paremmin eikä ole vielä niin kiinni omissa mielipiteissään, nuoret ovat helpommin avoimia ja rohkeita kaikelle uudelle.

    Rohkea olet ja varmasti ei ole ollut helppoa kohdata noin pajon ennakkoluuloja, on suorastaan raivostuttavaa, että joku voi kertoa toiselle, että et tule onnistumaan imettämisessä. Onneksi et kuunnellut tuota törkeää kommenttia ja sulla oli omia tukijoukkoja.

    Yksi asia vielä mikä pompsasi tuolta on se oman lapsen pilaaminen….huokaus, varmaan suurin osa meistä äideistä tuntee samoin, kun saa syliinsä sellaisen viattoman ihmisalun ja hänelle haluaisi vain kaikkea parasta. Siinä on iso kasvun- ja hyväksymisen paikka itselle, että hyväksyy oman epätäydellisyytensä ja että riittää vikoineen kaikkineen, että on paras mahdollinen äiti omalle lapselle, vaikka itse olisikin välillä kaikkea muuta kuin täydellinen.

    Ihanaa kevättä!

  2. Hei! Voisitko kirjoittaa tarkemmin siitä, miten opetit toisen lapsesi nukkumaan jo 2 kk lähtien omassa sängyssä? Miten siis käytännössä teillä meneteltiin? Suurkiitos jo etukäteen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 17
Tykkää jutusta