Miksi suomalainen aikuinen ei moikkaa lapselle?

Ennen kuin joku vetää herneen nenään otsikostani, niin avaan sitä hieman. En ole huomannut missään muussa maassa (toki en jokaisessa maassa ole käynyt) samanlaista junttiutta kuin meiltä suomalaisilta ja vieläpä erityisesti suomalaisilta aikuisilta. Olen kahden pienen lapsen äiti, joista toinen on jo valitettavasti lopettanut moikkaamisen tuntemattomille ja tajunnut ettei sellaista tehdä Suomessa. Pienempi on vielä siinä iässä, että moikkaa iloisena kaikille ja hyvin harvoina päivinä onnekkaana saa hymyn tai jopa moikkauksen takaisin. Ruotsissa ollessamme ero oli jo valtava, itävallasta puhumattakaan. Siellä ihmiset moikkasivat iloisesti meidän pari vuotiaalle ja saattoivat vielä sanoa muutaman sanasenkin ilman, että siinä oli mitään outoa. Olisitte nähneet kuinka iloinen pieni Estella oli, kun poliisit vilkkuttivat hänelle takaisin poliisiautostaan ja vastaantulija kehui hänen hattuaan. Laivallakin porukat vielä hymyilivät jo moikkasivat lapsille, toki heistä n.98% oli ruotsalaisia. Suomalaisilla oli omat totutut tapansa laivallakin eikä sielläkään tehty poikkeusta.Mistä hitsistä tämä johtuu? Onko se raskasta sanoa hei takaisin pienelle lapselle tai antaa edes pientä hymyä. Ameliekin kysyi kerran, että miksi suomalaiset ovat enemmän ”ärdepärdejä” kuin itävaltalaiset. Sinänsä ihan hyvä kysymys. Hän oli tehnyt tämän päätelmän täysin siitä lähtökohdasta, että suomalaiset eivät hymyile niin paljon eivätkä moikkaa toisilleen. Miksi se on niin vaikeaa hymyillä ventovieraalle ihmiselle tai jopa tervehtiä toista. Ei ole ollenkaan epätyypillistä, että kävellessäsi kadulla tervehdyksen sijaan vastaantuleva kääntää katseensa pois ettei vahingossakaan tulisi katsekontaktia.Lapsilla toisille hymyileminen ja toisten tervehtiminen tulee luonnostaan, kunnes he jossain vaiheessa meiltä aikuisilta oppivat olemaan tervehtimättä. Olenko hyvin epäsuomalainen, jos nyt ääneen kehtaan sanoa, että mielestäni tämä tapa on suorastaan typerä. Mielestäni fiksuihin käytöstapoihin kuuluu toisille ihmisille hymyileminen ja vastaan tulevien tervehtiminen. Haluan myös opettaa lapseni tervehtimään tuntemattomia sekä hymyilemään ihmisille, ei maailmassa voi olla liikaa hymyä.Päätimme Domin kanssa runsas viikko sitten aloittaa uuden tavan Suomessa ja moikata tuntemattomille silläkin uhalla, että he tekevät ilmoituksen häirinnästä. Jos siis asut lähellämme ja ihmettelet miksi kaksi aikuista ihmistä kävellessään sinua vastaan moikkaavat ja vieläpä hymyilevät sinulle, niin ei huolta. Nuo kaksi ihmistä olivat luultavasti minä ja Dom, emmekä moikkauksesta huolimatta odota kyläkutsua, murtaudu kotiisi, kidnappaa lapsiasi tai mitään muutakaan sen kummempaa. Haluamme ainoastaan tervehtiä iloisesti ihmisiä, koska hymyjä ei vaan voi olla tässä maailmassa liikaa ja emmekä tykkää tästä suomalaisesta tavasta, mikä tällä hetkellä on valloillaan. #TERVEHDISINÄKIN

Tyttöjen hatut* Breden Kids

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

fitfunfamily

6 vastausta artikkeliin “Miksi suomalainen aikuinen ei moikkaa lapselle?”

  1. Hieno idea! ”Tervehdi lähimmäistä” -kuukausi kaikkien vegaani yms. haasteiden sekaan! Jenkkilän tapaan ”Hei, mitä kuuluu! Hei, kiitos hyvää!”. (Vakkei siis oikeastaan edes kuuluisi hyvää).

  2. No tämä!! Siis niiiiiin totta ja niin rasittavaa! Surettaa ihan joskus katsoa omaa lasta kun vilkutusta tai hymyä ei tule takaisin. Toisaalta ns. helpottavaa että muutkin kohtaavat tätä ettei vain meidän perheessä koska olemme romaneja..

  3. Hyvä kirjoitus! Enpä näin lapsettomana ollut koskaan edes tullut ajatelleeksi asiaa, että vastaako tuntemattomat kun lapset moikkailevat paljon vastantulijoille. Hauska, kun äsken kävin kirpparilla ja eräs äiti työnsi rattaissa pientä tyttöä, joka katsoi silmiin ja huudahti yhtäkkiä iloisesti moi. Siinä sekunnissa kerkesin muistamaan postauksesi aiheesta ja moikkasin hymyillen tytölle takaisin. Mielenkiintoista millaisia tunteita tilanne edes herätti, yhtäkkiä tunsinkin jotenkin häpeää siitä, että itse vastasin. Rupesin miettimään,että ajattelikohan ympärillä olleet että miksi moikkasin tuntemattomalle, kun lapset nyt yleensäkin höpisevät itsekseen paljon..tai ajatteliko tytön äiti, jotenkin hyökkäävänä kun moikkaankin hänen lapselleen jota en tunne. Mutta eihän noin edes pitäisi ajatella. Kiva kun kirjoitit aiheesta. Toivottavasti senkin tytön äidin hymy kertoi siitä, että olipa mukava kun vastasin tytölle. 🙂

    • Oi, kiitos sun viestistä <3 Olipa ihana kuulla, että postaukseni muistui mieleesi ja moikkasit tytölle! Meillä ainakin lapset on aina ihan fiiliksissä, kun porukka moikkaa takaisin! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 22
Tykkää jutusta