Mihin ovat kadonneet sosiaaliset taitoni?

Jokainen joka tuntee minut muutaman vuoden takaa tietävät minun olevan todella puhelias, ulospäinsuuntautunut extrovertti, joka ei milloinkaan jännitä esillä oloa tai uusien ihmisten tapaamista. Sellaisena suurin osa pitää minua vieläkin, mutta huomaan vuosien tehneen minussa muutamia muutoksia. Täysin tuntemattoman tapaamista en vieläkään osaa jännittää, mutta puoli tuttujen kohtaaminen tuntuu välillä vaikealta ja huomaan ajattelevani aivan liikaa, mitä haluan itsestäni tai kuulumisistani kertoa. Luotettavassa ympäristössä olen hyvinkin avoin jakamaan elämästäni lähes kaiken, mutta puoli tuttuja kohdatessani iskee päälle joku extrasuodatin etten kerro itsestäni tai perheestäni lähes mitään. Puhun ehkä paljon, mutta en kerro itsestäni mitään. Moni ihminen on ihmetellyt, että miksi mietin mitä itsestäni tai perheestäni kerron, kun kerromme kaiken elämästämme julkisessa blogissa. Ensinnäkin haluan tuoda esille sen tosiasian, että emme missään nimessä jaa elämästämme kaikkea blogissamme, vaan tämä on vain pieni pintaraapaisu. Blogimme ei ole päiväkirjatyyppinen juttu, missä jaan elämäni kipeimpiä kohtia tai niitä parhaita hetkiä. Emme kanna kameraa mukanamme kuin muutaman tunnin viikossa ja nekin ennalta sovitusti, moni ihana hetki jää siis ikuistamatta. Pidämme yksityisyydestämme hyvinkin tarkasti huolta ja tämän takia moni asia ei milloinkaan päädy blogiin tuhansien ihmisten luettavaksi, vaikka sitäkin on meiltä bloggaajina muutamat puoli tuntemattomat vaatineet. Emme ole tilivelvollisia elämämme jokaisesta käänteestä, vaikka blogia kirjoitammekin. Ja arvostamme myös sitä, että kommenttikenttäämme ei jaeta esim. lastemme henkilökohtaisia asioita (nykyään meillä on moderaattori, joka käy kommentit läpi ennen julkaisua).Miksi sosiaaliset taitoni sitten ovat huonontuneet? Olen yksinkertaisesti oppinut kuinka ilkeitä aikuiset ihmiset osaavat olla, kuinka paljon he juoruavat asioista eteenpäin tietämättä puoliakaan ja kuinka julmasti he voivat puhua jopa pienten lasten asioita julkisesti ilman, että pysähtyvät edes sekunniksi miettimään puheidensa seurauksia. Kasvaessani olen valitettavasti oppinut, että ihmiset voivat hymyillä minulle ja todellisuudessa käyttäytyä minua tai läheisiäni kohtaan ilkeästi. Vaikka näitä ihmisiä on vain superpieni murto-osa, niin nämä ihmiset ovat saaneet minut seisomaan varpaillani ja miettimään tarkoin, mitä kerron ja kenelle.Toisaalta tämä kevät (ja kesä) on ollut se kevät, kun muutaman vuoden jälkeen olen uskaltanut vihdoin  olla avoimempi. Olen kertonut elämästäni hyvinkin henkilökohtaisia asioita monillekin ja huomannut näiden ihmisten olleen luottamuksen arvoisia. Olen tutustunut moniin aivan ihaniin ihmisiin, eikä minun ole hetkeäkään tarvinnut miettiä, mitä voin elämästäni jakaa. En ehkä ole enää se, joka juhlissa menee suurimman ihmisryhmän keskelle juttelemaan, vaan arvostan enemmän aitoja kahdenkeskisiä keskusteluja. Vaikka en nauti enää suurten ihmisryhmien keskellä olemisesta, niin en silti voi sanoa olevani missään määrin introvertti. Nautin edelleen suunnattomasti muiden ihmisten seurasta ja saan energiaa ollessani ihmisten kanssa tekemisissä.En tykkää juurikaan olla yksin. Pinnallisten keskustelujen sijaan taidan vain nykyään arvostaa enemmän aitoja keskusteluja ihmisten kanssa pienemmässä porukassa tai kaksin. Mietin tarkkaan, mitä suuressa ihmisryhmässä itsestäni kerron, mutta luotettavien ihmisten parissa olen hyvinkin avoin. Ehkä se on jopa tervettä itsesuojeluvaistoa, ettei itsestään tarvitse kertoa kaikkea kaikille.

Ihanaa juhannusta teille kaikille! <3

LUE MYÖS

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

fitfunfamily

2 vastausta artikkeliin “Mihin ovat kadonneet sosiaaliset taitoni?”

  1. Moikka! Mä koen, että nautin ihan suunnattomasti juurikin niissä pienemmissä porukoissa tai ihan vaan kaksin juttelemisesta, ja saan niistä tosi paljon myös itselleni. Mutta ison porukan keskellä oleminen on lähinnä vaan super uuvuttavaa enkä mielelläni mene sellaisiin tilanteisiin.

    Aivan ihanaa juhannusta myös teille! 🙂

    • Kiitos kommentistasi <3 Joo, mulla vähän sama tilanne nykyään. Tuntuu, että isossa porukassa tulee puhuttua paljon, mutta ei kerrottua juuri mitään. Jotenkin pienemmällä porukalla käydyt merkityksekkäämmät keskustelut on nykyään se mun juttu! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 8
Tykkää jutusta