Koska äitiydestä tuli etuoikeuden sijaan taakka?

Onneksi olen jo kahden lapsen äiti, koska muussa tapauksessa lapset saattaisivat jäädä hankkimatta. Lehtijuttuja ja blogikirjoituksia lukiessani ihmettelen välillä, miksi porukka kirjottaa lapsista ja äitiydestä niin negatiiviseen sävyyn. Kuinka lasten kanssa elämä on hirveetä, kodistasi tulee vankilasi, puolisostasi ärsyttävä taakka, lapset itkevät yötäpäivää ja omaa elämää ei ole tai jos on, niin se on vähintäänkin kamalaa. Onneksi olin nuori saadessani esikoiseni, niin porukka ei ollut ehtinyt pelottelemaan minua. Muussa tapauksessa minulta olisi saattanut jäädä kokematta elämäni parhaimpia hetkiä. Olisi saattanut jäädä tutustumatta aivan mahtaviin tyyppeihin, joiden kanssa oikeasti nautin hengata.Älkääkä käsittäkö väärin. On todella hienoa, että äitiyden raskaistakin hetkistä pystytään puhumaan ääneen, mutta unohdetaanko me puhua niistä hienoista hetkistä? Ruokitaanko me huomaamatta vain niitä negatiivisa fiiliksiä, vaikka positiivisia olisikin oikeasti enemmän? Koska äitiydestä tuli etuoikeuden sijaan pakkopullaa. Äitiys on hienoa, hullun hienoa, mutta ei varmasti se helpoin tie. Jos haluat helpon elämän, niin suosittelen pysymään kaukana parisuhteista ja olla hankkimatta lapsia. Helppo elämä ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin onnellinen elämä, vaan päinvastoin. Kyllä, olen valvonut öitä lasteni kanssa. Minua on turhauttanut kiire ja oman ajan puuttuminen. Olen itkenyt keittiön lattialla, koska en tiennyt mikä itkevällä vauvalla oli hätänä. On päiviä, että olen katsonut kelloa ja odottanut lasten nukkumaanmenoaikaa. Olen ollut väsynyt. Päällimmäinen sana kuvaillessani äitiyttä on kuitenkin kaikkea muuta kuin negatiivisia sanoja. Äitinä oleminen on niin hienoa, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Vaikka yritän nauttia tästä ajasta lasteni ollessa pieniä, niin siitä huolimatta melko varmasti kiikkustuolissa keinutellessani vanhana toivoisin voivani elää vielä muutaman päivän uudelleen tästä ajasta. Onhan omat lapset nyt ihan parasta hengausseuraa!Äitiys on elämän suurimpia lahjoja. Kaikki eivät saa sitä kokea, vaikka kuinka haluaisivat. On ihmisiä, jotka antaisivat lähes mitä tahansa, että saisivat olla vanhempia. Arvostetaan sitä mitä meillä on! Äitiys ei ole itsestäänselvyys, ei siis missään nimessä oteta sitä sellaisena. Mitkään negatiiviset asiat eivät pysty peittoamaan sitä rakkauden ja onnen määrää, mitä äitiys tuo tullessaan. Vaikka olisin kuinka väsynyt, niin en milloinkaan vaihtaisi pois äitinä olemista. Ei äitinä oleminen ole kamalaa vaan päinvastoin. Jos tämä olisi ihan hirveetä, niin tuskin heittäisimme Domin kanssa välillä ilmoille haaveita kolmannesta lapsesta joskus tulevaisuudessa. Äitinä oleminen on ihan parasta. Jos sinulla ei ole vielä lapsia, niin älä usko kaikkia kauhutarinoita, mitä netissä lukee. 😉Tyttöjen superihanat paidat ovat Kiddowilta. Olen aiemminkin blogissa kertonut Kiddowin aivan ihanista vaatteista, mitkä eivät mene jatkuvassa pesu-kuivausrumpu-kierteessäkään huonoksi. Ja nyt tulee hyviä uutisia, nimittäin meidän Instagramissa (huom, löydät meidät Instasta nykyään nimellä: fitfunfamilyblog ) arvotaan 50 euron lahjakortti Kiddowille ja ajankohta ei voisi olla parempi, nimittäin…. HUOMENNA Kiddow julkaisee uudet tuotteet! Nyt siis kannattaa ehdottomasti osallistua arvontaan ja voittaa itsellesi shoppailurahaa 😉

fitfunfamily

15 vastausta artikkeliin “Koska äitiydestä tuli etuoikeuden sijaan taakka?”

  1. Olen kiinnittänyt huomiota ihan samaan asiaan. Itselläni ei vielä lapsia ole, joten en tietystikään voi sanoa millaista äitiys tai perhe-elämä on, mutta harvinaisen negatiivisen kuvan siitä kyllä nykyään saa. Tuntuu, että aina vaan puhutaan kaikesta, mikä on pielessä, mikä ärsyttää ja väsyttää. Totta kai on tärkeää että ihmiset saavat purkaa tuntojaan, mutta onko se muka oikeasti NIIN hirveää kuin millaisen kuvan siitä useat antavat. Herää vain kysymys että miksi niitä lapsia hankitaan jos kaikki on vaan ihan perseestä ja kiitollisia ollaan ehkä kerran vuodessa. 🙁 En myöskään ole koskaan tykännyt että omien lasten hoitamisesta puhutaan työnä. Oma äitini on sanonut että hän ei ole koskaan tuntenut meidän lasten kanssa olemisesta työnä, ja itse haluan sitten joskus olla samalla asenteella. Joskus tuntuu että ihmiset eivät ymmärrä, miten etuoikeutettuja ovat, kun ovat ylipäätänsä lapsia saaneet.

    • Kiitokset kommentistasi! 🙂 Voin lohduttaa sinua, että ei todellakaan ole hirveää vaan päinvastoin. Äitinä oleminen on aivan mielettömän hienoa, minkä liian monet ihmiset vain unohtavat nykyään kertoa ääneen kaiken negatiivisen tilityksen lomassa. Ja nimenomaan omien lasten hoitaminen ei todellakaan ole työtä, vaan etuoikeus. 🙂

  2. Samaa olen miettinyt. Onneksi sitä on ollut niin nuori ja ehkä jollain tapaa naiivi, ettei kukaan ole ehtinyt tulla pelottelemaan näillä kauhukuvilla – eikä ne ole tulleet muutenkaan mieleen.

    Sun tapaan olen kokenut hankalia hetkiä tähänastisen äitiyteni taipaleella. Veikkaan, että niitä tulee jokaiselle. Olen niin ikään samaa mieltä siitäkin, että myös äitiyteen ja vanhemmuuteen liittyvistä, vaietummista tunteista ja kokemuksista on hyvä puhua. Puhumalla voi auttaa itseään ja jotakuta muuta, äitiyteen liittyvät myytit on puhuen helpompi kumota. Koska onhan niitä, negatiivisia tunteita.

    Joskus on kuitenkin tullut mieleen, pitäisikö muistaa puhua enemmän myös positiivisista asioista? Kertoa siitä, että vaikka joskus rasittaakin hokea sadannen kerran ”ei”, tympii kerätä niitä ainaisia legoja lattioilta ja turhauttaa, kun ei saakaan itkuista vauvaa rauhoittumaan, on äitiys silti jotain sellaista jota ei vaihtaisi mihinkään. Että vaikka arki on joskus raskasta, harmaata ja tympeää, se on enimmäkseen jotain tosi paljon parempaa. Ei arjesta tarvi luoda kiiltokuvamaista asetelmaa, jossa kaikki on ruusunpunaista eikä mikään mene koskaan pieleen, mutta jospa asennoitumalla itsekin omaan arkeensa myönteisemmin, lapsiperhemyönteisyyttä saataisiin ruokittua 🙂

    • Niinpä! Ei arjesta tarvitse tehdä kiiltokuvamaista tai täydellisen näköistä, mutta ehkä muistaa arjen sotkujen ja kiireiden keskellä se kiitollisuus. Se arki, kun useimmiten on sitä parasta nimenomaan. Useimmiten sen huomaa kuinka kaunista, rakasta ja ihanaa arki olikaan, vasta kuin sen arjen menettää. Ja on toki hienoa, että niistä äitiyden myyteistäkin uskalletaan puhua, mutta samalla taidetaan unohtaa, miten hienoa se äitiys oikeasti on! 🙂

  3. Kiitos kirjoituksestasi. Ihana kuulla välillä positiivisiakin asioita äitinä olemisesta. Se luo uskoa siihen, että jos joskus äidiksi tulen, ei se olekaan ehkä niin kamalaa kuin tällä hetkellä pelkään. Itse olen siis kuullut just tota valitusta. ”Ole onnellinen, kun sulla ei ole lapsia!” on parikin äitiä tokaissut. Meille lapsi olisi ollut tervetullut jo pidemmän aikaa, joten nuo sanat ovat kirpaisseet, mutta toisaalta on myös tehnyt mieli unohtaa lapsihaaveet saman tien jos se kerta on noin kamalaa! Tietysti äitienkin pitää joskus saada purkaa arjen turhautumisia, mutta itse olen päättänyt, että jos lapsen saan, niin pyrkisin keskittymään hyvään, koska lapsi ei ole mitenkään itsestäänselvyys.

    • Voin käsi sydämellä kertoa sinulle, että äitiys on ihan huippua eikä todellakaan kamalaa! Olen todella pahoillani, jos olet joutunut kuuntelemaan tuollaista. Varmasti kirpaisee tuollaiset sanomiset, jos itse on kovasti lasta toivonut. Lapset kun eivät ole itsestäänselvyys, vaan äärettömän ihania lahjoja. Toivon kovasti, että mahdollisimman pian sinäkin saisit oman pikkuisen! <3

  4. Hyvä teksti ajankohtaisesta aiheesta, ihan samaa olen miettinyt. Kun lukee blogeja tulee sellainen olo että lapsen saanti on pelkkää kurjuutta ja kärsimystä, vaikka olosuhteet lapsen saamiselle on hyvät. Onko kyse sitten siitä että elämä muuttuu lapsen saamisen myötä eikä voi jatkaa yhtä helppoa elämää kuin ennen ja se yllättää?

    Ihmiset ovat kuitenkin lisääntyneet aina ja paljon vaikeimmissa olosuhteissa, missä ei ole ollut tietoa että selviääkö edes hengissä, ei vaihtoehtona avioero huonosta suhteesta, ei päiväkoteja jne, näitä voisi listata vaikka kuinka paljon ja silti ollaan pärjätty monen lapsen kanssa.

    • Niinpä! Välillä tuntuu, että se kuuluu vanhemmuuteen kilpailla kenellä on rankinta. En todellakaan ymmärrä, miksi äitiyden ihan parhaista hetkistä (mitä kuitenkin on paljon enemmän) ei puhuta enemmän. Tuntuu, että keskittymällä negatiivisiin asioihin ja ruokkimalla negatiivisia asioita tehdään vaan kaikesta vielä rankempaa. 🙂

  5. Huoh. Siksi niistä puhutaan, kun kaikki me tiedetään äitiyden positiiviset tunteet, äidinrakkaus ym, mutta negatiiviset tunteet on ollut aiemmin vaiettuja ja aiheuttaneet mm. syyllisyyttä ja masennusta.

    • Hei! Kiitos kommentistasi. Niinkuin tekstissänikin mainitsin, niin tekstiäni ei tulisi ymmärtää väärin. Tottakai äitiyden rankoista hetkistä voi puhua, mutta nykyään keskustelu äitiydestä on todella negatiivissävytteistä ja unohdetaan puhua niistä hyvistä hetkistä (mitä useimmilla kuitenkin on paljon enemmän kuin negatiivisia). 🙂

    • No en ainakaan minä tiedä, kun ei itsellä lapsia ole, eikä ole kellään lähimmässä ystäväpiirissäkään. Varsinkin kun en ole niitä ihmisiä, jotka lapsesta asti tietää haluavansa äideiksi, pohdintoja omasta mahdollisesta äitiydestä tulevaisuudessa on synkentänyt valtava negatiivinen informaatiotulva, jonka keskellä ei valonpilkkuja näy.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 26
Tykkää jutusta