Luulin, et mä tiesin. Nyt mä tiedän, et mä luulin

Oltiin perheenä ajelemassa uimarannalle ja kuunneltiin Ruudolfin uutta levyä Spotify:sta. Fiilisteltiin vaan hyvää musiikkia, kaunista elämää, perheen yhteistä aikaa enkä keskittynyt niin paljon sanoihin. Vaikka suurinta osaa sanoista en edes kuunnellut, niin yhden lauseen kuulin sitäkin paremmin ja fiilistelin sitä lausetta aika paljon.

”Luulin, et mä tiesin. Nyt mä tiedän, et mä luulin.”

Miten hullun monesti elämässäni olen luullut tietäväni jotain ja myöhemmin tajunnut, että ainoastaan luulin tietäväni. Kuinka monesti olen heittänyt ilmoille jonkun faktan ja myöhemmin oppinut, että olinkin väärässä tai vähintään asia ei ollut niin mustavalkoinen. Kuinka monesti olen ottanut kantaa asioihin, mistä en ole oikeastaan tiennyt mitään, vaan ainoastaan luullut tietäväni. Kuinka monesti olen kertonut kuulemani juorun ja ”tiennyt” sen olevan totta, mutta myöhemmin saanut tietää, että ainoastaan luulin tietäväni ja asiat eivät todellakaan olleet niin kuin luulin. On kaksi täysin eri asiaa tietää tai luulla tietävänsä.

Juttelimme Domin kanssa pitkän aikaa kyseisestä lauseesta ja Dom sanoi, että se on ollut yksi vaikeimpia asioita hänelle myöntää itselleen sekä muille, että monia asioita hän on ainoastaan luullut tietävänsä. Onhan se aina nöyrtymisen paikka myöntää muille vain luulleensa tietäneen ja tuskin meistä kukaan nauttii siitä, mutta toisaalta onhan elämässä niin paljon asioita, mitä luulemme tietävämme. Kuinka paljon asioita päivittäin tiedämme, mutta saadessamme lisää tietoa ja tutkimustuloksia huomaamme, että mehän vain luulimme tietävämme. Kuinka paljon asioita vanhempamme ovat tietäneet, mutta jossain vaiheessa huomanneet ainoastaan luulleensa tietävän. Sitähän elämä on, jatkuvaa oppimista ja nöyrtymistä, että olikin väärässä.Olin nuorena melko mustavalkoinen ja naiivi. Kantapään kautta olen oppinut, että ne asiat mitä tiesin, niin ainoastaan luulin tietäneeni. Olen joutunut kerta toisensa jälkeen nöyrtymään ja toteamaan, että olen ollut monissa asioissa väärässä. Olen joutunut pyytämään anteeksi omia sanojani ja käytöstäni. Olen oppinut, että vaikka kuulet joltain faktatietoa toisista ihmisistä, niin he tietämisen sijaan vain ehkä luulevat tietävänsä. Olen oppinut olemaan kriittisempi, mitä kuulen muiden ihmisten puhuvan muista ihmisistä. Olen oppinut, että itseni lisäksi täällä maapallolla tallaa myös paljon muita ihmisiä, jotka luulevat, että tietävät.

Myös parisuhteessa luulen usein tietäväni olevani oikeassa. Riidellessämme Domin kanssa helposti oikeutan oman toimintani, vaikka minulla ei olisikaan siihen mitään syytä. Vaikka olenkin omassa elämässäni huomannut usein luulevani tietäväni ja yrittänyt päästä siitä pois, niin siitä huolimatta melkein päivittäin tulee uusia tilanteita, että jälleen kerran huomaan ainoastaan luulleeni tietäväni ja on nöyrtymisen paikka jälleen kerran myöntää olleensa väärässä.Ennen kuin voimme oppia uutta meidän on oltava avoimia sille ajatukselle, että tietomme saattaa olla pelkkää luulemista. Jos haluamme pitää siitä kiinni, että olemme aina oikeassa, niin se estää oppimista. Jos jotain hyvää tarvitsee etsiä omista kämmäilyistään elämäni aikana, niin sen, että olen joutunut liian monta kertaa näkemään luulleeni tietäväni. Sehän on alku oppimisille, että tiedostaa mahdollisuuden väärässä olemisesta. Parisuhteessa tilanteita, joissa täytyy myöntää olleensa väärässä tulee melko usein, mutta siitä alkaa myös parisuhteessa paremman alku. Kaikki me välillä kämmätään, mutta elämä jatkuu ja seuraavalla kerralla voidaan tehdä paremmin, koska opittiin edellisestä kerrasta. Oikeastaan on aika lohduttavaa tajuta, että se on ihan fine, että joskus elämässä luulee tietävänsä jotain vaikka ei tiedä. Tärkeintä on, että huomattuaan sen toimii oikein ja yrittää seuraavalla kerralla toimia paremmin.

LUE MYÖS

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

VIIMEINEN KIRJOITUS PORNOSTA

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Raskaus, pienet lapset ja parisuhde

Raskaus, pienet lapset ja parisuhde. Voiko meidän parisuhde olla edelleen hyvä kaiken kiireen keskellä? Tällä hetkellä meillä taitaa olla meneillään jonkun näköiset ruuhkavuodet ja suunnitelmallisuudessa olisi aina hiomisen varaa. Koen kuitenkin, että semi hyvin me ollaan homma Domin kanssa handlattu. En siis tarkoita sitä, että meidän elämä ja parisuhde olisi pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan enemmänkin puhun asenteista ja halusta olla päivä päivältä parempi puoliso, vanhempi ja ystävä. Meillä kummallakin on aito halu priorisoida meidän avioliitto korkealle ja järjestää toisillemme aikaa kiireidenkin keskellä.Me ollaan Domin kanssa oltu runsas kaksi vuotta naimisissa ja voin rehellisesti todeta, että meidän avioliitto paranee kyllä vanhetessaan. En usko, että meistä kumpikaan missään nimessä haluaisi yhteiselomme alkuaikoja takaisin. Kiireisestä arjesta huolimatta me ollaan haluttu satsata meidän avioliittoon ja se on tuottanut tulosta. Me ollaan näiden vuosien aikana opittu tuntemaan toisiamme paremmin sekä olemaan paremmat puolisot toisillimme. Ollaan kumpikin kasvettu ja edelleen pidetty se sama fiilis, että avioliitto menee aina johonkin suuntaan, joko parempaan tai huonompaan. Suunta riippuu meidän asenteista, prioriteeteista, teoista ja sanoista. Välillä otetaan takapakkia, mutta sitten muistetaan taas kuinka tärkeää on satsata entistäkin enemmän meidän avioliittoon ja priorisoida aikaa sille!Välillä me ollaan onnistuttu priorisoimaan paremmin meidän avioliitto ja välillä huonommin. Välillä ollaan kumpikin todella hyviä palvelemaan toisiamme ja välillä kiireiden iskiessä päälle sitä kiristyy kummankin hermot. Erimielisyyksistä huolimatta koen meidän avioliiton olevan hyvä ja reilu, koska me keskustellaan asioista paljon. Lähiaikoina me tehtiin yksi suuri muutos, mikä ollaan koettu todella hyväksi. Mehän ollaan aika onnekkaita, koska meidän lapset nukkuvat yönsä putkeen ja menevät yöunille viimeistään kahdeksan aikaa. Meillä on siis joka ilta aikaa treffeille (kotona, emme tietenkään jätä lapsia yksin kotiin ja lähde muualle), jos me vaan otetaan se aika. Jossain vaiheessa me kuitenkin huomattiin, että liian usein me jumitettiin puhelimien kanssa tai tehtiin työjuttuja. Työjutut toki on tärkeitä, mutta ei missään määrin meidän avioliittoa tärkeämpiä. Päätettiin siis pyhittää hetki tyttöjen mentyä nukkumaan vain toisillemme. Emme halua antaa niitä viimeisiä väsyneitä hetkiä toisillemme, vaan ne parhaimmat kun ollaan vielä pirteitä. Tämä on ollut yksi tärkeä juttu meidän parisuhteessa, minkä vaikutuksen todellakin huomaa. Keskustelu, läheisyys ja yhteinen aika on ihan supertärkeitä ja se aika on vaan otettava. Meillä se aika on iltaisin ja toki välillä lähdemme esim. treffeille, kun vanhempani hoitavat tyttöjä. Yksittäiset treffit eivät kuitenkaan riitä, vaan treffit pitäisi olla joka päivä!Tällä hetkellä koemme siis koko homman pyörivän hyvin, mutta emme missään nimessä pidä sitä itsestään selvyytenä. Tiedostamme kumpikin, että elämässä tulee muutoksia ja niihin pitää mukautua ja tehdä uusia muutoksia rutiineissa sitä mukaan. Voi olla, että meidän kolmas neitimme ei nuku iltaisin yhtä aikaisin ja tällöin pitää miettiä, milloin otamme sen kahden keskisen ajan. Mutta juuri nyt homma toimii näin ja muutoksien tullessa katsotaan uudestaan, miten hommat järjestetään.

LUE MYÖS

VIIMEINEN KIRJOITUS PORNOSTA

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tunteita herättävä äitienpäivä

Tänä aamuna makoilin sängyssäni odottaen, että Dom ja työt tulevat ”herättämään” minua. Pian ovelle tultiin ja sain maailman ihanimmat äitienpäiväonnittelut lahjoineen, kortteineen sekä aamupaloineen. Dom ja tytöt kömpivät viereeni sänkyyn. Nuorimmainen ehti syödä kakkupalaseni ennen kuin itse ehdin sitä edes maistaa. Kermavaahdot suupielillä pikkuneiti moiskautti suulleni oikein kunnon pusun. Luin Amelien tekemää korttia ja itkin onnesta, kortin luettuani isompi neiti totesi rakastavansa minua. Dom oli suunnitellut tyttöjen kanssa aivan ihanan aamun minulle ihan parhaasta lahjasta puhumattakaan, nimittäin taulusta, missä oli aivan äärettömän rakkaita ihmisiä, perheeni.  Siinä minä makasin kolmen murusen ympäröimänä ja tietenkin yksi vatsassani. Olin niin onnellinen, että tirautin monta kyyneltä. Olin niin onnellinen, että minulla on kaksi aivan ihanaa tytärtä, joiden ansiosta olen saanut uuden aivan ihanan nimen, äiti. Tänä aamuna asteikolla nollasta kymppiin oli onnellisuus- sekä kiitollisuusleveli jossain 11- paikkeilla. En voinut lakata kiittämästä taivaan Isää. Kuinka olenkaan etuoikeutettu, että saan olla pian kolmen lapsen äiti ja tämän lisäksi minulla on itselläni aivan mahtava äiti, joka on aivan huikea esikuva, mutta myös yksi parhaista ystävistäni. Oman elämän täytti tänään suuri rakkaus, kiitollisuus ja onnellisuus, mikä illemmalla vaihtui hieman syvällisemmäksi pohdinnaksi ja keskusteluksi Domin kanssa. Ja kyllä, taisin jälleen tirauttaa pari kyyneltä myötätunnosta, pahasta olosta sekä siitä, että en tiedä kuinka voisin nostaa tänään heitä, jotka tarvitsevat sitä tänään ehkä enemmän kuin koskaan.Iltapäivällä luin uutisia ja tajusin, että eilen on vietetty lapsettomien lauantaita. Kaikessa synttärihulinassa en ollut muistanut koko päivää. En muistanut mainita sanallakaan asiasta blogissani, vaikka ehdottomasti olisi pitänyt ja olisin halunnutkin. Eilen vietettiin heidän päiväänsä, joille tämä päivä on ehkä yksi rankimmista koko vuodessa. Tämä päivä ei ole kaikille vain onnea, iloa ja rakkautta. Tämä päivä on monelle surua, tuskaa ja muistutusta siitä, mitä ei ole koskaan saanut kokea. Tämä päivä herättää monissa vahvoja tunteita, mutta surullinen tosiasia on ettei kaikkien tunteet ole onnen tunteita, vaan päinvastoin.

Kuka sitten edes on äiti, kenelle saa toivottaa hyvää äitienpäivää? Oliko äiti Teresa äiti, vaikka ei koskaan ollut synnyttänyt? Entäpä ne äidit, joiden lapset eivät milloinkaan päässeet maailmaan asti? Entäpä lapsensa myöhemmin menettäneet äidit? Entä ne äidit, jotka huolehtivat lapsista, joiden biologiset äidit eivät kyenneet pitämään heistä huolta? Entäpä ne naiset, jotka hoivaavat ja huolehtivat kaikista ympärillä olevistaan niin kuin äiti Teresa? Kyllä, he ovat äitejä ja ansaitsevat saada hyvää äitienpäivä-toivotukset yhtä oikeutetusti kuin minäkin. Näille äideille haluan toivottaa vielä erityisen hyvää äitienpäivää!

Äitiys on varmasti maailman hienoimpia asioita ja mielestäni sitä saa ja kuuluukin juhlia (niinkuin myös isäinpäivää), mutta on tärkeää myös muistuttaa itseään ettei äitiys ole itsestäänselvyys. Ollaan kiitollisia lapsista, äideistä sekä äidillisistä ihmisistä. Äitiys on upeaa, mutta se ei arvoita sinua, kuka sinä olet. Sinä olet upea, tärkeä ja arvokas olitpa sitten äiti tai lapseton. Halusin tämän vielä ääneenkin sanoa, vaikka itsestäänselvyyshän sen pitäisi kaikille olla!

Loppuun haluan vielä laittaa yhden lempikuvistani, mikä on niin täynnä siskosten välistä rakkautta jo nyt, että itku meinaa tulla siitäkin! Tämä päivä on oikeesti ollut ihan huippu ihana, vaikka itkuakin on riittänyt niin ilosta kuin surullisistakin asioista. Eikä raskaushormoonit varmasti ainakaan helpota tätä tunnemyräkkää.

 

LUE MYÖS

VIIMEINEN KIRJOITUS PORNOSTA

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM