Huolta, pelkoa, unettomia öitä ja paljon rakkautta!

Ennen äidiksi tulemista en osannut käsittääkään sitä pelon ja huolen määrää, mikä lasten myötä tulisi. Jo Amelien raskausaikana huomasin murehtivani lähes kaikkea ja rakastin pikkunyyttiä jo ennen kuin olin edes nähnyt häntä. Nämä kaksi seuraavaa raskausaikaa ovat menneet samalla kaavalla. Minut todellakin yllätti se kuinka paljon huolta voi olla jo raskausaikana. Synnytyksien jälkeen huoli ei missään nimessä ole loppunut, vaan ainoastaan muuttanut muotoaan. Lasten kasvaessa huoli ei vähene tai lopu, vaan jälleen kerran ainoastaan muuttaa muotoaan. Lapsia tullessa lisää huoli ei todellakaan katoa, vaan tuplaantuu. Äitinä olen tuntenut enemmän huolta ja pelkoa rakkaideni puolesta kuin koskaan aiemmin. Tänään oli yksi niistä päivistä, kun olen itkenyt vähän väliä, ollut huolissani, ollut peloissani ja vain rukoillut pikkutyyppieni puolesta. Meillä on kolme pientä aarretta (joista yksi on vielä vatsassa), eikä yhtäkään ylimääräistä. Kolme pientä aarretta, joita rakastamme Domin kanssa niin paljon ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Kolme pientä aarretta, joiden vuoksi olemme valmiita tekemään mitä tahansa. Kolme pientä aarretta, joita emme kuitenkaan voi kasvattaa kuplassa. Tänään on ollut yksi niistä päivistä, kun olen ollut suoraan sanottuna ahdistunut siitä, että en yksinkertaisesti pysty suojelemaan lapsiani kaikelta pahalta. En pysty suojelemaan heitä jokaiselta kolhulta. Vaikka kuinka haluaisin pystyä suojelemaan heitä aina kaikelta en yksinkertaisesti pysty, se jos mikä tuntuu aivan äärettömän pahalta. En pysty suojelemaan heitä jokaiselta kolhulta, mutta pystyn itkemään heidän kanssaan, pystyn nauraamaan heidän kanssaan, pystyn keskustelemaan heidän kanssaan, pystyn puhaltamaan pintanaarmuja ja pitämään sylissä. Ennen kaikkea pystyn rukoilemaan heille varjelusta ja olemaan läsnä heidän jokaisessa ylä- ja alamäessä. Enemmän kuin mitään haluaisin kokea jokaisen naarmun ja pahanolon lasteni puolesta. Toivoisin heille hyviä ihmissuhteita, mitkä opettavat heille empatiaa, epäitsekkyyttä, rakkautta, anteliaisuutta ja toisten kunnioittamista. Toivoisin lasteni välttyvän jokaiselta pahalta mieleltä ja haluaisin olla aina paikalla, kun he tarvitsevat jonkun kuivaamaan kyyneliään. Samalla kuitenkin tiedostan, että päivä päivältä he kasvavat ja välillä he menevät myös ilman äitiä. Ajatus siitä, kun kyyneleet valuvat pitkin lasteni poskia ja äiti ei olekaan parin metrin päässä lohduttamassa, tuntuu aivan liian pahalta. Nämä kolme pikkutyttöä ovat niin äärimmäisen rakkaat minulle, että varmasti lopunelämääni tulen kokemaan suuren rakkauden lisäksi myös huolta ja pelkoa. Jos en vielä maininnut, niin meidän tytöt ovat ihan mahtavia ja olen ihan tajuttoman ylpeä saadessani kutsua itseäni heidän äidikseen.

LUE MYÖS

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

fitfunfamily

2 vastausta artikkeliin “Huolta, pelkoa, unettomia öitä ja paljon rakkautta!”

  1. Aivan ihana teksti! Äitiys on kyllä ihanaa, vaikka samalla toisinaan hyvin sydäntä raastavaa. Päivääkään en vaihtaisi ♥️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 10
Tykkää jutusta