Ensimmäinen kertani salilla

Ensimmäinen kertani salilla 15-vuotiaana ei varmasti unohdu ikinä. Laura, jos sattumalta luet tätä postausta, niin kiitos kun tutustutit minut kuntosaliin. Alku ei ollut kovin lupaava ja ymmärrän hyvin, miksi et Ison Kirjan(leirikeskus) salia julkisemmalle salille minua koskaan pyytänyt. 

Ystäväni Laura oli jo kunnon bodari ennen koko fitnessbuumin Suomeen rantautumista. Laura söi terveellisesti ja treenasi kovaa, minä en tehnyt kumpaakaan. Olimme yhdessä leirillä, jossa Laura meni vapaa-ajalla treenaamaan, siis oikeesti treenaamaan. Muut teinit menivät hengailemaan kahvilaan tai tietokoneilla Facebookiin, koska niihin aikoihin Facebookkiin ei menty puhelimilla. En enää muista keskustelua, mikä johti siihen, että olin myös menossa vapaa-ajallani salille. Hyvässä seurassa sitä kai menee minne tahansa ja niin minä minihaameessa kävelin kohti salia. Tein kuitenkin alusta alkaen selväksi, että minä aion suorittaa treenistä vain palautumis-osuuden. Lauran PT saapui myös salille. Kerroin myös hänelle, että minä tulen vain vähän tsekkailemaan tilannetta ja palautumaan. 

Hetken katseltuani ja palauduttuani yöllisistä hiippailuista päätin hypätä crosstraineriin. En vieläkään tiedä mitä tapahtui, mutta minuuttia myöhemmin makasin crosstrainerin päällä jalat polkimien seassa solmussa. Tilanne oli niin koominen, että nolostumisen sijaan nauroin kuollakseni. Laurakin nauroi, mutta todelliset fiilikset taisi olla lähempänä myötähäpeää. Ei mennyt ensimmäinen kerta salilla kohdallani kovinkaan mallikkaasti. Tuosta kerrasta tulee kesällä kuluneeksi 10-vuotta ja nykyään voin ylpeänä todeta, että edistymistä on tapahtunut. Nimittäin pysyn hyvinkin vakaasti crosstrainerin päällä ilman sotkeutumista polkimiin. Kesällä pitää varmaan juhlistaa minun ja kuntosalin 10-vuotis kohtaamispäivää.

—- English —-

I’m sure I will never forget the first time I went to a gym. Laura, if by any chance you’re reading this post, thank you for introducing me to gym. The beginning wasn’t that promising and I can understand why you never asked me to join you at a gym more public than the one in Iso Kirja (a camp center).

My friend Laura was a body builder even before the whole fitness boom set its foot in Finland. Laura ate healthy and worked out hard. I did neither. The other teenagers hang out at the café or were sitting at computers to access Facebook, because at that time people couldn’t check Facebook on their phones. I can’t remember the conversation that led to the point where I realized I was going to spend my free time at a gym. I guess in good company you’ll go wherever and so I walked towards gym in my mini skirt. However, I made it very clear since the beginning that I will only do the recovery part of the workout. Laura’s PT also arrived at the gym. I told him too that I was there only to check things out and to recover.

After watching for a moment and having recovered from sneaking out of my room the previous night, against the rules I might add, I decided to hop on a crosstrainer. I still don’t know what happened, but a minute later I was lying on the crosstrainer, my feet tangled with the pedals. The situation was so comical that instead of being embarrassed, I just couldn’t stop laughing. Laura was laughing too, but I believe she was laughing more out of a mix of compassion and embarrassment for me. So my first time at a gym wasn’t that good. This upcoming summer will mark 10 years since that event and now I can proudly say that there’s been progress. Today I can stand on a crosstrainer without getting my feet all tangled up with the pedals. I guess I’ll have to celebrate the 10-year anniversary of meeting with gym. 

fitfunfamily

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 4
Tykkää jutusta