”Miltä tuntuu, kun en tule koskaan saamaan poikalasta!”- Dom

Kun muistelen teinivuosiani, ajattelin aina, että perhe näyttää seuraavanlaiselta: kaksi tai kolme lasta, mieluiten niin, että esikoinen on poika ja kuopus pieni prinsessa. Tähän saattoi vaikuttaa se, että olen itse isoveli pikkusiskolleni. Elämä harvoin menee suunnitelmien mukaan, eikö?Saamme pian kolmannen tyttäremme ja juuri nyt tuntuu, että se on hyvä määrä. Se kylläkin tarkoittaa sitä, että minulla ei enää juuri ole mahdollisuuksia saada poikaa. Sen jälkeen kun ilmoitimme vauvamme sukupuolen, ihmiset ovat usein kysyneet, miltä kolmannen tyttären saaminen minusta tuntuu. Minusta tuntuu usein, että he säälivät minua.Rehellisesti sanottuna, olen todella onnellinen! Ennen kuin minusta tuli isä, en uskonut, että tietäisin mitä tehdä tai miten leikkiä tyttöjen kanssa. Mutta kaikki se tuli aika luonnostaan. Nykyään rakastan kun saan leikkiä tyttöjeni kanssa nukkevauvoilla, lentää ympäri taloa kuin Rainbow Dash tai käyttää taikaani kuten Twilight Sparkle (kyllä, tiedän kaikkien My Little Ponien nimet) ja lisäksi Edena tykkää paljon liikunnasta, mikä menee yksiin omien kiinnostuksen kohteiden kanssa.Minulla on niin hauskaa heidän kanssaan, etten oikein tiedä, voisiko muka olla jotain, mitä poika minulle antaisi, mitä tyttöni eivät voi antaa. Tunnen olevani todella siunattu, kun saan olla kolmen pikku prinsessan isä ja olen valmis tekemään mitä tahansa, jotta voin kasvattaa heistä vahvoja, onnellisia ja rakastavia naisia. Ja jos siihen vaaditaan Anna ja Elsa -leikkejä, tai mitä muuta tahansa, olen siihen valmis!

LUE MYÖS

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

English —

I Will Never have a Son

When I think back on my teenage years, this is what I thought a family looked like: two or three kids, preferably the firstborn a boy and the youngest a little princess. This might be because I’m an older brother and I have a little sister. Things rarely turn out the way you thought, huh?

We are getting our third girl and for now feel like three is good. But that means then that my chances for having a son are now more or less zero. People quite often, after announcing the gender, ask me how I feel to get a third girl. Often it sounds like they’re feeling pity for me.

I truly have to say that I’m just extremely happy! Before I became a father I thought I don’t know what to do with girls or what to play with them. But it came really naturally. Nowadays I love to play all kind of baby doll games with them, fly through the house like Rainbow Dash or use my magic like Twilight Sparkle (oh yes, I know all My Little Ponies) and Edena is very much into sports and that matches really well with my interests.

I have so much fun with them that I really don’t know if there’s anything a boy would give me that my girls can’t. I feel really blessed to soon be a father of three little princesses and I will do everything I can to raise them into strong, happy and loving women. And if it means I have to play Elsa and Anna, or whatever else it might be in the future, I will do it 😉

 

fitfunfamily

4 vastausta artikkeliin “”Miltä tuntuu, kun en tule koskaan saamaan poikalasta!”- Dom”

  1. Olisi kiva kuulla Domin näkökulmasta, että miten hän on kokenut kaksi edellistä raskautta ja poikkeaako tämä raskaus isän näkökulmasta mitenkään? Entä onko Dom ollut Edenan ja Lina-Estellan synnytyksissä mukana ja miten hän koki ne ? 🙂 Tämä oli ihana postaus, tästä huokui isän ylpeys tyttäristään!

    • Kiitos viestistäsi! <3 Dom on kyllä superylpeä tyttöjen iskä! Kerron postaustoiveesi hänelle, jos hän saisi kesän aikana aikaiseksi kirjoitettua postausta. 🙂

  2. Hienoja ja mielenkinntoisia tekstejä teillä! Näitä on mukava lukea.
    Etenkin kiva kun olette nostaneet esille myös vaikeampia asioita joita käsittelette.

    Olisi hienoa lukea juttua teistä myös uusioperhe-näkökulmasta. Miten te ja lapset olette kokeneet sen kun kaikki lapset eivät olekkaan biologisesti yhteisiä ja kuinka olette saaneet asiat järjestymään? Vinkkejä miten asiaa käsitellä perheen sisällä ja miten kääntää uusioperheen tuomat haasteet mahdollisuuksiksi?

    • Hei!
      Kiitokset kommentistasi <3
      Amelie oli onneksi niin pieni Domin tullessa kuvioihin, että Dom on hänelle täysin yhtä paljon isä kuin muillekin lapsille, vaikka biologinen isä ei hänelle olekaan. Amelie ei edes muista aikaa ennen Domia. Olemme keskustelleet asiasta muutamia kertoja ja lapsille koko kuvio tuntuu luonnolliselta, koska ovat pienestä asti siihen tottuneet. Lapsemme tietävät, että on uusiperheitä/adoptioperheitä/sijaisperheitä ja kaikissa lapset voivat olla yhtä rakastettuja ja he kuuluvat tasan yhtä paljon perheeseen. Lapsillamme on myös ystäviä, jotka ovat esim. adoptoituja ja he tietävät, että myös heidän vanhempansa rakastavat lapsiaan yhtä paljon, vaikka biologisia lapsia eivät olisikaan ja näin on meidänkin perheessämme. Kaikkia lapsia rakastetaan tasan yhtä paljon olivatpa he biologisesti meidän molempien tai ei.

      En tietenkään pidä itsestään selvyytenä, että jokainen uusi puoliso pystyisi samalla tavalla toimimaan kuin Dom ja olenkin niin kiitollinen, että meillä on näin. Ei ole itsestäänselvyys, että Amelielle ja Domille kehittyi jo heti alkumetreillä aivan mielettömän hyvä suhde ja Amelie myös kokee Domin täysin iskäkseen ( toki tietää sen, että Dom ei biologinen isä ole, mutta elämä on onneksi paljon muutakin kuin biologiaa ). Dom ei ole milloinkaan tehnyt tyttöjen välillä eroa ja hän rakastaa jokaista tyttöämme yhtä paljon.

      Tämän enempää emme valitettavasti halua avata kuviota, koska haluamme kunnioittaa kaikkien osapuolien yksityisyyttä. Mutta lyhyesti sanottuna meidän perheessämme on äiti, iskä ja pian kolme meille kummallekin yhtä rakasta pikkumurua, jotka hyppäävät jokainen aamu sänkyymme kasa kirjoja mukanaan! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 18
Tykkää jutusta