Mistä unelmoin?

Josefina kysyy minulta melko usein, mistä unelmoin ja mitä toivon tulevaisuudelta. Tämä kysymys on minulle todella vaikea, sillä olen opetellut elämään hetkessä. Totta kai minulla on tulevaisuudelle suunnitelmia, kuten onnellisena perheenä pysyminen ja sen eteen vaivan näkeminen, mutta kysymyksellään hän ei kuitenkaan tarkoita tätä.

Ymmärsin jossakin vaiheessa, että unelmoiminen on tärkeää, jos haluaa kehittyä. Unelmat ja päämäärät kun ovat elämässä se polttoaine, joka auttaa meitä liikkumaan eteenpäin.

Mistä sitten unelmoin? Mitä ovat ne asiat, joita todella haluan?

Haluan, että ihmiset tuntevat minut miehenä, joka auttaa muita. Miehenä, joka rohkaisee ja innostaa ja ehkä jopa tukee muita kehittymään itsensä paremmiksi versioiksi.Vau, aika isoja unelmia. Vai ovatko sittenkään?

Sanoisin, että tätä unelmaa kohti on helppo lähteä pyrkimään, mutta haastavaa saavuttaa.

Jokainen pienikin päätös, jonka teemme on osaltaan antamassa suuntaa sille, mistä elämässämme on kyse. Sille, onko elämässämme enemmän kyse itsestämme vai muista. Itsekäs elämä olisi helpompi valinta. Mutta olen kahden lapsen isä ja egoistinen elämä ei ole jotain, mitä lapsilleni haluan opettaa. Todella usein nykyään kuulee ihmisten puhuvan siitä, miten kova paikka maailma on ja miten sinun täytyy olla itsekäs selvitäksesi. Kyllä, on totta, että maailma on kova paikka. Mutta ehkä juuri sen takia, että ihmiset käyttäytyvät etsien vain omaa etuaan. Ja ei, ei pidä paikkaansa, ettet selviytyisi. Tunnen monia ihmisiä jotka ovat todella epäitsekkäitä ja he pärjäävät hyvin. Oikeastaan he ovat onnellisimpia ihmisiä, joita tiedän.Olen pahoillani kaikkien niiden puolesta, jotka odottivat minun puhuvan autoista, jahdeista ja loma-asunnoista, sillä ne eivät ole asioita, joita kohti elämässä pyrin. Tiedän, että materia ei tee minua onnelliseksi, ei ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Aivan kuin lapsena lelujen kanssa kävi: ne olivat hauskoja ensimmäisten päivien ajan, jonka jälkeen ne jäivät nurkkaan makaamaan. Mutta ystävien kanssa leikkimiseen ei kyllästynyt.

-Dom

—- English —-

Josefina asks me quite often about my dreams and plans for the future. For me this question is a really hard one, because I have taught myself to live in the moment. For sure there are some plans like staying a happy family and to work hard for it, but that’s actually not what she means.

At some point, however, I’ve understood that it’s important to have dreams if you want to improve yourself. Because dreams and goals are like the fuel in our lives that helps us go forward.

So what are my dreams? What are the things that I really want?

I want people know me as a man who wants to help others, a man who encourages and a man who inspires and maybe even supports others to become better versions of themselves.

Wow, that’s big, or is it?

I would say: easy to start, hard to master.

Each small decision we make pushes our lives to be either more about ourselves or about others. And believe me, it is easier to live a selfish life. But I’m a dad of two kids and to be egoistic is not what I want to teach them. Really often, nowadays, you hear how this world is such a hard place and that you have to be selfish to survive out there. And yes, it is true that the world is a hard place. But maybe because so many act just to their own advantage. And it’s not true that you don’t survive. I know many people who are really unselfish and they do well. Actually they are the happiest people I know.

-Dom

Kaikelle on aikansa

*Sisältää mainoslinkkejä

Olenko tylsä, jos sanon että olen todella tyytyväinen elämääni juuri nyt? Olen sitä mieltä, että ihmisillä kuuluu olla unelmia. Ihmisten kuuluu haaveilla, mutta juuri nyt päällimmäisin tunne on kiitollisuus. Tänään pysähdyin hetkeksi ja mietin, mikä on nyt suurin haaveeni tai onko minulla juuri nyt sellaista. Toki minulla on pieniä haaveita ja unelmia, mutta ei mitään suurta. Saako olla ihan vaan kiitollinen siitä mitä on saanut? Saako vaan nauttia tästä elämäntilanteesta ja heittäytyä hyvään hetkeen? Saanko vaan ottaa rennosti rakkaiden ihmisten keskellä ja toivoa, että näin tämä jatkuisikin? Saanko toivoa, että kukaan ei koskaan pilaa tätä?

Olen kiitollinen kaikesta hyvästä mitä olen elämääni saanut. Minulla on koti, jonka sisällä asuu kanssani kolme aarretta. Minä saan jakaa arkeani minun rakkaiden ihmisten kanssa. Aamulla herättyäni huomaan perhe WhatsAppiin, Impilän vintilöihin, tulleen 58 viestiä ja tiedän, että ympärilläni on ihan mieletön tukijoukko. Lähtiessäni lenkille soitan ystävälleni ja jaan fiiliksiäni, hän kuuntelee ja tilanteesta riippuen, joko itkee tai nauraa kanssani. Tullessani kotiin mies on valmistanut ruokaa ja istumme koko perhe syömään. Nauramme Amelien höpsöille jutuille. Amelie leikkii juustopalasella ja me komennamme, ettei ruoalla saa leikkiä. Sisälläni kuitenkin naurahdin ja mietin, kuinka itse tein lapsena samaa. Illalla laulamme iltalaulut lapsia silitellen. Amelieta huvittaa, miksi äiti laulaa iltalaulut, kun iskällä olisi paljon parempi ääni. Naurahdan itsekin ja ihmettelen samaa. Lasten nukahdettua käperryn mieheni kainaloon ja olen kiitollinen. Kiitollinen tästä hetkestä. Eihän kiitollisuus voi olla huono juttu? Unelmille on aikansa, mutta voihan joskus vaan nauttia ja kiitellä ylöspäin!

Meidän housut saatu House Of Brandonilta. Jos olet nopea kerkeät vielä House of Brandonin ystävämyynneille tsekkaamaan huimat alet. Klik

—- English —-

Am I boring to say that I’m really happy with my life right now? I think people should have dreams. People are supposed to dream, but right now thankfulness is what I feel. Today I stopped for a moment to think about what’s the biggest dream of mine and weather I even have one. Sure, I have smaller dreams and aspirations, but nothing that big. Can I just be thankful for what I’ve been given? I’m I allowed to just enjoy this stage of life and get lost in the moment? Can I just take it easy and be with the people dear to me, and hope that this is how it would be in the future too? Can I hope that no one will ever ruin this for me?

I’m thankful for all the good I’ve received in my life. I have a home in which I have three treasures living with me. I get to share my life with people I love. After waking up in the morning I noticed that the family WhatsApp had blown up with 58 messages and I know I’m surrounded by such an incredible group of people who support me. As I go for a walk, I call a friend of mine and share my feelings with her and she listens, and depending on the situation, either laughs or cries with me. As I come home, my husband has cooked a meal and we sit down as a family to eat. We laugh at Amelie’s goofy stories. Amelie plays with a piece of cheese and we tell her not to play with food. However, at the same time I give a laugh and think about how I did the very same thing when I was a kid. In the evening we sing the song to the kids we always do before they go to bed, while stroking them. Amelie is amused about the fact that mom sings the song even when dad has a way better voice. I’m amused too and wonder about the very same thing. As the kids have fallen asleep, I cuddle my husband and am thankful. Thankful for this very moment. Thankfulness can’t be a bad thing, right? There’s a time to dream but there’s a time to just enjoy and give thanks to the One above.