Vihdoin irti tupakasta Champixin avulla!

Ja tässä mina nyt olen! 28 vuotta ja olen ollut ilman tupakkaa hieman yli 6 viikkoa. Tiedän, että jotkut ihmiset sanovat, ettei se ole paljon, ja tiedänhän itsekin ihmisiä, jotka ovat aloittaneet tupakoinnin uudelleen vuosien jälkeen. Tupakointi on riippuvuus, ja kuten kaikki riippuvuudet, niistä ei ikinä täysin parane. Pään sisällä tulee aina olemaan pieni ääni, joka sanoo, että ”aina voi vain yhden polttaa”. Mutta ”vain yhtä” ei ole olemassa. Kehosi muistaa tupakoinnin ja ”vain yksi” voi olla jo tarpeeksi riippuvuuden uusiutumiseksiJa näinhän se on kaikkien riippuvuuksien kanssa – niin ”pienen” sokeririippuvuuden, jossa telkkarinkin katsominen ilman karkkia on mahdotonta, kuin alkoholi- ja huumeriippuvuuksienkin kanssa. Riippuvuuden vahvuus on aina subjektiivista. Minulle tupakanpolton lopettaminen oli erittäin iso asia. Se vaati minulta paljon työtä, että sain mieleni lopettamisen tilaan. Tällä kertaa myös käännyin lääkärin, joka antoi minulle Champix-lääkettä lopettamisen helpottamiseksi. Ja silti vielä edelleen unelmoin päivittäin uudelleen aloittamisesta. Tiedän, että minulle se ”vain yksi” tupakka olisi tarpeeksi saamaan minut uudelleen koukkuun.Mutta juuri nyt minusta tuntuu tosi hyvältä! Minua ei enää yskitä, kestävyyteni tuntuu paremmalta ja ajattelen tupakointia yhä vähemmän ja vähemmän. Olen iloinen, että olen nyt siinä vaiheessa, että olen saavuttanut jo niin paljon, etten halua enää aloittaa uudelleen. Viimeinen iso testi on nyt huhtikuussa, kun matkaamme Itävaltaan perhettäni ja ystäviäni tapaamaan. Mutta olen varma siitä, että matka tulee menemään hyvin.  

Tässä vielä muutamat tilastot tukapanlopettamis-sovelluksestani:

Tupakoimattomat päivät: 44

Polttamatta jätetyt tupakat: 671 (noin 34 askia)

Retkahdustupakat: 0

Säästetty raha: 202€

Säästetty aika: 2 päivää, 7 tuntia ja 56 minuuttia

Hengittämättä jätetyn nikotiinin määrä: 402,6mg

Hengittämättä jätetyn tervan määrä: 6g 710mg

—- English —-

And here I’m now! 28 years old and cigarette-free for a bit over 6 weeks. I know some people will say now that that’s not long and I know also know people who’ve started again after years of not smoking. Smoking is an addiction and like with all addictions, if you’ve had it, you will never be completely cured. There will always be this little voice saying: “You can always try just one.” But that’s the thing, there is no “just one”. Your body still knows the smoking pattern and it could be enough start it all up again.

And this is how it is with every addiction! From a “small” sugar addiction, in which you can’t watch TV without eating candies, to alcohol and all the way up to hard drugs. And the intensity of an addiction is always subjective. For me, stopping smoking was a really big thing. It took me a lot of work to prepare my mind to know it’s the time to stop. This time I also asked help from a doctor who gave me “Champix”, which is a medicine that helps quitting. And still I dream about starting again every second of every day. I know that that “just one” cigarette would be enough for me to be completely in again.

But at the moment I’m feeling great! I have no cough anymore, my stamina seems to be limitless and I think about smoking less and less. I’m happy to be at a point now, where I have reached so much already that I don’t want to start again. The last big test for me will be now in April, when we go to meet my family and friends in Austria. But I’m sure that it will go well.

Here are just a few stats from my non-smoking app:

Days without smoking: 44

Cigarettes not smoked: 671 (~34 packs)

Cigarettes of relapses: 0

Money saved: 202€

Time saved: 2d 7h 56m

Nicotine (not inhaled): 402,6mg

Tar (not inhaled): 6g 710mg

Pääsenkö ikinä tupakoinnista eroon?

Siinä minä sitten olin. 15-vuotias, joka käytti kaikki taskurahansa tupakkaan. Luonnollisesti tupakoiminen oli kiellettyä tässä iässä, vaikkakin Itävallassa tupakoiminen oli laillista 16-vuotiaasta eteenpäin. Mutta ehkä siitä juuri olikin kyse. Oli kyse siitä jännityksestä, mikä tuli tupakoimisesta koulussa, opettajilta piilossa. Tämä tietenkin teki tupakoinnista vain ”niiin coolia”!

Aloitin tupakoinnin syyskuussa ja muistaakseni marraskuun paikkeilla vanhempani löysivät jotakin taskustani. Muistan sykkeeni olleen 250:n kieppeillä, sillä en ollut varma siitä, olinko jättänyt tupakat piiloon koulun asuntolaan. Kun he sanoivat, että olivat löytäneet sytkärin, saatoin rauhoittua. Sanoin vanhemmilleni, että koulussa oli meitä hieman vanhempia tyttöjä ja oli coolia pystyä antamaan heille tulta. En vieläkään tiedä uskoivatko vanhempani tämän selityksen, vai jäivätkö he vain odottamaan, että löytäisivät jotakin lisää. Isäni kuitenkin sanoi minulle, ettei minun tulisi tukea muiden tupakointia. Ensimmäisen vuoden jälkeen lopetin koulun, mutta jatkoin polttamista.Sitten täytin 16 ja minulla oli lain edessä lupa polttaa tupakkaa. Aloin käydä töissä ja tupakan kulutukseni kasvoi kahdesta askista viikossa yhteen päivässä. Kun täytin 18, olin tarpeeksi vanha käymään iltaisin ulkona ja näin tupakointini saattoi nousta viikonloppuisin kahteen askiin päivässä. On kamalaa ajatella, mitä tuolloin tein elimistölleni. Urheilu oli iso osa elämääni. Olen pelannut jalkapalloa ja amerikkalaista jalkapalloa. Minulla on normaalia aikuista suurempi keuhkojen kapasiteetti, joten minulla ei juuri ollut ongelmia kestävyyteni kanssa.  Tämä jatkui siihen saakka, kunnes täytin 24. Silloin jotkut ystäväni alkoivat päästä irti tupakasta ja myös minä halusin koittaa. Silloin lopettamisessa oli kuitenkin aitoa lopettamisen halua enemmän kyse siitä, että halusin vain yksinkertaisesti koittaa, pystyisinkö siihen vai en. Ja niin siinä kävi, että näinä ensimmäisenä kolmena kertana en pystynyt lopettamaan tupakointia, vaan jatkoin polttamista 2-5 päivän jälkeen. Ainoa vakava lopettamiskokeilu ennen 27 ikävuotta tapahtui tupakanlopettamista käsittelevän kirjan avulla. Lopetin noin kuukaudeksi. En kuitenkaan ole varma oliko se kirjan ansiota, vai sen ansiota, että oli kolmen viikon lomalla Italiassa ja näin poissa normaaleista arjen rutiineista. Kun sekin lopettamisyritys epäonnistui, olin varma, etten ikinä lopettaisi tupakointia.

Ensimmäisen osan tarinasta pääset lukemaan täältä: LINKKI!

—- English —-

So there I was. 15 years old, using all of my pocket money for cigarettes. It was obviously not allowed to smoke at this age, even if the line was drawn at 16 years in Austria at the time. But maybe it was all about the excitement that came from always having to be really careful so that no teacher from school nor an educator from the boarding home would see us smoking. This obviously made it “sooo cooool”!

I started smoking in September and I think it was about November when my parents found something in my jacket. I remember that my heartbeat was about 250, because I was not sure if I had left my cigarettes, like usually, hidden in the boarding home. As they told me it was a lighter, I was able to calm down. I told them that at school there were girls, a little older than us, who were smoking, and that it’s cool when you can give them fire. I am still not sure if my parents really bought this excuse or if they were just waiting to find more, but my dad just said I should not support somebody’s habit of smoke. A few weeks later they found the actual cigarettes somewhere and I confessed that I was smoking. After the first year, I quit the school but I continued smoking.

Then I turned 16 and was officially not forbidden to smoke anymore. I started to work and my cigarette consumption increased from about two packs a week to a pack per day. When I turned 18, I was old enough to go out at night and easily smoked two packs a day in the weekends. I remember mornings after long nights when I had no voice whatsoever. It’s terrible to think what I did to my body then. Sports were still a big part of my life at that time. I’ve played football and American football and because of that my normal lung capacity is bigger than that of an average adult. I still didn’t have big problems with my stamina.

It continued like this till I was 24. Then some of my friends started to get rid of cigarettes and I also wanted to try. It was more about curiosity of whether or not I could do it than actually really wanting it. And it so happened that these first three tries were completely fruitless and came to a stop in 2-5 days. My only serious try, until I was 27, was with a “stop smoking book”. I stopped for about a month, but I’m still not sure if the results should be credited to the book or to the fact that I stopped on a three-week holiday in Italy, away from all my daily habits. After this failure I thought that I will never get rid of smoking.

The first part of the story you can read here: Link

Salaisuus, mitä en ole blogissa halunnut paljastaa

Kaikki päätökset, joita olen elämässäni tehnyt, eivät ole olleet fiksuja, terveellisiä ja perusteellisesti pohdittuja. Ehkä tein yhden pienen huonon päätöksen ollessani 15, kun koulukaverini kysyi minulta halusinko tupakan.

Ja ehkä tein yhden isomman päätöksen, päätöksen että tuo tupakka ei jäisi viimeiseksi.

Tähän mennessä en ole ottanut aihetta esille blogissa.

Kyllä, olen tupakoitsija! Tai pikemminkin olin 10.2.2017 saakka.

Mutta ensin haluan kertoa, miten aloin polttamaan.

Vanhempani eivät polttaneet, mutta olen kyllä tuntenut ihmisiä, jotka polttavat. 90-luvun Itävallassa tupakoiminen oli enemmän tai vähemmän sallittua joka paikassa. Mutta ensimmäinen muistoni tupakointia koskien on siltä ajalta, kun olin 13-vuotias. Tuohon aikaan oli talvi ja lumilautailimme ystävieni kanssa lähes jokaisena vapaapäivänämme. Kylästämme ajoi ilmainen bussi läheiseen laskettelukeskukseen ja ensimmäistä kertaa elämässäni sain tehdä jotakin ilman vanhempiani ja kaukana kotoa. Muutamat kavereistani ostivat jo tässä iässä itse tupakkaa (mikä ei ollut ongelma tuon ajan Itävallassa, sillä siellä oli tupakka-automaatteja, joista ostaessa ei tarvinnut todistaa ikää) ja polttivat noina päivinä kun olimme kaukana poissa kotoa. Ja silloin se tapahtui. Yksi kavereistani tarjosi minulle ensimmäisen naulan arkkuuni. Asetin sen suulleni ja tartuin sytyttimeen…. Mutta se ei toiminut! Tuo vietävän tupakka ei suostunut syttymään. Yritin uudelleen ja uudelleen, kunnes ystäväni alkoivat nauramaan ääneen. ”Idiootti, sinun täytyy hengittää tupakan läpi samalla kun sytytät sitä!” Tämä hetki oli minusta niin nolo, että vaikka kaverini tarjosivat, en polttanut uudelleen vasta kun oli 15-vuotias.

15-vuotiaana olin juuri päässyt yläasteelta ja sain ensimmäistä kertaa elämässäni päättää, mitä ja missä haluaisin opiskella. Niin paljon vapautta! Koulu, jonka valitsin, oli metalli-insinöörin ammattikoulu, joka sijaitsi noin 30 minuutin ajomatkan päässä kotoa. Koska julkisen liikenteen vaihtoehtoja ei ollut ja vanhempani eivät voineet ajaa minua kouluun joka päivä, päätin asua koulun omassa asuntolassa. Nyt jo varmaan huomaat saman kuvion toistuvan: kaukana kotoa, ilman vanhempia, vapaus. Aivan varmasti Dom aikoo tehdä jotain typerää! Kun saavun sinne, tajuan, etten tunne sieltä ketään. Kukaan vanhoista koulukavereistani ei päättänyt tulla tuohon kouluun. Kun olin ehtinyt vähän panikoida kavereiden saamista, tapasin kämppikseni ja niistä ainakin kahden kanssa meillä synkkasi hyvin. Mutta ensimmäisen viikon jälkeen tajusin, että he lähtivät asuntolasta pois ainakin kahdesti päivässä ilman, että olisivat pyytäneet minua mukaan. Kun kysyin heiltä, mitä he tekivät, he sanoivat että voisin tulla itse katsomaan, jos en kertoisi mitään kenellekään. Menimme läheiseen puistoon ia siellä he näyttivät minulle salaisuutensa. He tupakoivat! Kun yksi heistä kysyi minulta, olinko ikinä koittanut, minun olisi pitänyt vastata: ”Kyllä, kerran ja se oli elämäni noloimpia hetkiä, enkä enää ikinä halua olla tekemisissä tupakan kanssa!”. Mutta niin en todella vastannut. Vastaukseni kun oli: ” Totta kai! Oikeastaan olen polttanut jo jonkin aikaa.” Tämä oli se lause, josta koko homma lähti…   

Jatkuu seuraavassa osassa…. 

English —-

Not all of my decisions in my life were smart, healthy and well thought out. Maybe there was this small wrong one when I was 15 and a schoolmate asked me if I want to have a cigarette.

And Maybe there was this bigger one to decide that it was not the last one.

Up until now I have never spoken about this in the blog.

Yes I’m a smoker! Or better said I was till the February 10th 2017.

But first I want to tell you how I started smoking.

My parents were non-smokers but I have known people who smoke. It was Austria in the 90’s and smoking was more or less allowed everywhere. But my first real memory of considering it was in the age of 13. At this time in my life it was winter and I snowboarded with my friends almost always when having a day off. There was a free bus which drove from our village to the next skiing center and for the first time I was allowed do something without my parents and away from home. A few of my friends where already buying cigarettes at this age (which was not a problem in Austria at that time because we then had these automates without age check) and smoking them on those days we spent far away from home. And here it happened. One of my friends offered me my first coffin nail. I put it in my mouth and took the lighter……. but it didn’t work! This freaking thing wouldn’t light. I tried again and again till my friends started to laugh out loud. “You idiot have to breath in through the cigarette when you are lighting it!” This moment was so embarrassing for me, that when my friends offered me, I didn’t try any after that until I was 15.

At 15-years-old, fresh out of secondary school, the first time I could decide what I would like to learn and to which school I wanted to go. So much freedom! The school I chose was a high school for metal engineering in a village about 30-minute drive from home. Since there was no good public transport possibility and my parents couldn’t drive me every day, I decided to live in the school’s boarding home. By now, you might recognize the pattern. Far away from home, no parents, freedom, for sure Dom is going to do something stupid. When I arrived there, I realized that I don’t know anybody. Nobody of my old school friends had decided to go to this school. After panicking a bit about how I will never find friends here, I got to know my new roommates and with at least with two of them we clicked. But after the first week I realized that they, at least twice a day, went out of the boarding home and never asked me to come with them. As I asked them what they were doing, they said I can come and see for myself if I promise not to say anything to anybody. We went to a park a few hundred meters away from the boarding home and there they showed me their secret. They were smoking! As one of them asked me, if I had ever tried, my answer should have been: “Yes, once. It was one of the most embarrassing moments of my life and I never again want to have something to do with cigarettes!” But it for sure was not. It was: “Absolutely! Actually I’ve smoked already for quite a while.” This was the sentence with which I sold my soul.

Will be continued…