Kaikelle on aikansa

*Sisältää mainoslinkkejä

Olenko tylsä, jos sanon että olen todella tyytyväinen elämääni juuri nyt? Olen sitä mieltä, että ihmisillä kuuluu olla unelmia. Ihmisten kuuluu haaveilla, mutta juuri nyt päällimmäisin tunne on kiitollisuus. Tänään pysähdyin hetkeksi ja mietin, mikä on nyt suurin haaveeni tai onko minulla juuri nyt sellaista. Toki minulla on pieniä haaveita ja unelmia, mutta ei mitään suurta. Saako olla ihan vaan kiitollinen siitä mitä on saanut? Saako vaan nauttia tästä elämäntilanteesta ja heittäytyä hyvään hetkeen? Saanko vaan ottaa rennosti rakkaiden ihmisten keskellä ja toivoa, että näin tämä jatkuisikin? Saanko toivoa, että kukaan ei koskaan pilaa tätä?

Olen kiitollinen kaikesta hyvästä mitä olen elämääni saanut. Minulla on koti, jonka sisällä asuu kanssani kolme aarretta. Minä saan jakaa arkeani minun rakkaiden ihmisten kanssa. Aamulla herättyäni huomaan perhe WhatsAppiin, Impilän vintilöihin, tulleen 58 viestiä ja tiedän, että ympärilläni on ihan mieletön tukijoukko. Lähtiessäni lenkille soitan ystävälleni ja jaan fiiliksiäni, hän kuuntelee ja tilanteesta riippuen, joko itkee tai nauraa kanssani. Tullessani kotiin mies on valmistanut ruokaa ja istumme koko perhe syömään. Nauramme Amelien höpsöille jutuille. Amelie leikkii juustopalasella ja me komennamme, ettei ruoalla saa leikkiä. Sisälläni kuitenkin naurahdin ja mietin, kuinka itse tein lapsena samaa. Illalla laulamme iltalaulut lapsia silitellen. Amelieta huvittaa, miksi äiti laulaa iltalaulut, kun iskällä olisi paljon parempi ääni. Naurahdan itsekin ja ihmettelen samaa. Lasten nukahdettua käperryn mieheni kainaloon ja olen kiitollinen. Kiitollinen tästä hetkestä. Eihän kiitollisuus voi olla huono juttu? Unelmille on aikansa, mutta voihan joskus vaan nauttia ja kiitellä ylöspäin!

Meidän housut saatu House Of Brandonilta. Jos olet nopea kerkeät vielä House of Brandonin ystävämyynneille tsekkaamaan huimat alet. Klik

—- English —-

Am I boring to say that I’m really happy with my life right now? I think people should have dreams. People are supposed to dream, but right now thankfulness is what I feel. Today I stopped for a moment to think about what’s the biggest dream of mine and weather I even have one. Sure, I have smaller dreams and aspirations, but nothing that big. Can I just be thankful for what I’ve been given? I’m I allowed to just enjoy this stage of life and get lost in the moment? Can I just take it easy and be with the people dear to me, and hope that this is how it would be in the future too? Can I hope that no one will ever ruin this for me?

I’m thankful for all the good I’ve received in my life. I have a home in which I have three treasures living with me. I get to share my life with people I love. After waking up in the morning I noticed that the family WhatsApp had blown up with 58 messages and I know I’m surrounded by such an incredible group of people who support me. As I go for a walk, I call a friend of mine and share my feelings with her and she listens, and depending on the situation, either laughs or cries with me. As I come home, my husband has cooked a meal and we sit down as a family to eat. We laugh at Amelie’s goofy stories. Amelie plays with a piece of cheese and we tell her not to play with food. However, at the same time I give a laugh and think about how I did the very same thing when I was a kid. In the evening we sing the song to the kids we always do before they go to bed, while stroking them. Amelie is amused about the fact that mom sings the song even when dad has a way better voice. I’m amused too and wonder about the very same thing. As the kids have fallen asleep, I cuddle my husband and am thankful. Thankful for this very moment. Thankfulness can’t be a bad thing, right? There’s a time to dream but there’s a time to just enjoy and give thanks to the One above.