Kotisynnytys mietityttää

Mitä mieltä olen kotisynnytyksestä? Pidänkö kotisynnytystä vaihtoehtona? Tämä on itseasiassa ensimmäinen kerta, että olen ihan tosissani miettinyt kotisynnytystä. En siksi, että haluaisin synnyttää kotona, vaan siksi, että pelkään synnyttäväni kotona. Soittaessasi synnärille useimmiten kätilöt toteavat, että ole kotona niin kauan kunnes et yksinkertaisesti enää pärjää siellä. Jos olisin Estellan synnytyksessä ollut siihen asti kotona, niin tyttö olisi syntynyt eteiseen tai pihaamme. Ihan pari minuuttia ennen kuin neiti oli ulkona minusta oikeasti tuntui etten enää pärjää. Muuten Estellan synnytys oli paljolti vaan venailua ja chillailua. Supistuksia tuli ehkä viiden minuutin välein eivätkä ne todellakaan olleet superpahoja, vaan niitä samanlaisia kuin aiempinakin päivinä.kotisynnytysEstellan kohdalla lähdimme ainoastaan tsekkamaan tilannetta varmuuden vuoksi, mutta samanlaisia supistuksia oli tullut monena muunakin päivänä. Yhtä hyvin se kerta olisi saattanut olla se kerta, kun ei jaksa taas kerran käydä sairaalalla turhaan ja vauva olisi ihan oikeasti syntynyt kotiin. Tuon päivän supistukset eivät juurikaan eronneet aiemmista, jos viimeistä muutamaa minuuttia ei lasketa.

Meiltä on matkaa sairaalalle vain kymmenisen minuuttia, joten riski siihen etten sinne ehtisi on kai melko pieni. Meillä on kuitenkin kaksi isompaa lasta täällä kotosalla, joten ihan heti ei matkaan lähdetä, vaan ensin odotetaan isovanhemmat meille tai viedään lapset isovanhemmille. Voihan sitä hätätapauksessa ottaa lapset mukaankin ja vanhempani hakevat heidät sitten sairaalalta, mutta ei se lähtö lastenkaan kanssa ihan minuutissa tapahdu. kotisynnytysOlen siis melko varma, että tälläkin kertaa tulen ravaamaan kymmenen kertaa turhaan synnärillä, koska luulen synnytyksen käynnistyneen tai sitten otan riskin ja odotan kotona, kunnes olen aivan varma synnytyksen käynnissä olemisesta. Valitsen mielummin ensimmäisen vaihtoehdon.

Kotona synnyttäminen ihan oikeasti pelottaa minua enkä pidä sitä edes vaihtoehtona. Jos joku voisi luvata minulle, että kaikki menee varmasti hyvin, niin silloin kotisynnytys olisi todellakin varteen otettava vaihtoehto, mutta näin ei kuitenkaan ole. Valitettavasti on aina olemassa riski, että kaikki ei sujukaan suunnitelmien mukaan ja tällöin minusta tuntuu turvallisemmalta kaikkien kannalta olla lähellä apua. Suomessa sairaaloissa on ammattitaitoinen henkilökunta ja minusta yksinkertaisesti tuntuu turvalliselta ajatukselta saattaa hauras ihmisen alku maailmaan ammattilaisten avustamana. Sairaala ei ole minulle missään määrin pelottava paikka, vaan paikka, missä ihmisiä autetaan. Pelkäisin varmasti kotona synnyttämistä huomattavasti enemmän ja olisin todella stressaantunut. Minä olen aivan äärimmäisen kiitollinen siitä, että Suomessamme meillä jokaisella on mahdollisuus synnyttää sairaalassa hoitohenkilökunnan avustamana.  kotisynnytysEn missään nimessä sano, että kotisynnytys olisi automaattisesti huono asia. Sanon ainoastaan omasta puolestani, että itse en halua synnyttää kotona, koska koen rauhoittavammaksi ja turvallisemmaksi paikaksi sairaalan. Estellan synnytyksessä synnytyssalikin muistutti enemmän hotellia kuin sairaalaa ja kaikki sujui niin nopeasti, että eihän sillä paikalla oikeastaan väliä olisi ollutkaan. Kummankin tytön synnytyksessä minulla on ollut aivan superihanat kätilöt, joten kokemukseni sairaalasynnytyksistä ovat todella hyvät. Jos siis vain itse voin päättää, niin täältä tullaan synnäri syyskuussa!

Mekko House of Brandonilta

LUE MYÖS

ÄLÄ KEHU ISÄÄ, SE UHKAA TASA-ARVOA

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Synnytystoivelista!

Synnytystoivelista on se, mikä minulta puuttunut kahdella edellisellä kerralla. En toki sitä ole kummallakaan aiemmalla kerralla kaivannut, koska asiat ovat sujuneet todella nopeasti ja hyvin. Synnytyksen kulusta ei ikinä kuitenkaan tiedä, joten tällä kertaa ajattelin valmistautua vähän paremmin ja tehdä synnytystoivelistan.

Synnytystoivelista on ikäänkuin muistilista hoitavalle kätilölle tai lääkärille toiveistani. Tottakai vauvan sekä itseni vointi on tärkeämpi ja he toimivat tavalla, minkä parhaaksi näkevät. Usein synnytyksissä kuitenkin pystytään toimimaan äidin toivomalla tavalla, mutta tietenkin vauvan tai äidin terveyden ollessa vaarassa toimitaan juuri niinkuin parhaaksi nähdään.synnytystoivelista

Synnytystoivelista

Kivunlievitys

Kivunlievitystä olen tällä kertaa miettinyt todella paljon. Synnytykseni ovat olleet hurjan nopeita ja toisaalta toivoisin tämänkin olevan, mutta mielellään ei enää Estellan synnytystä nopeampi tai kivunlievityksistä on edes turha uneksia. Toisaalta, jos synnytys on nopea, niin mihin sitä kivunlievitystä edes tarvitsee? Dom tässä joku kerta totesi, että eihän edes Estellan synnytyksessä tajunnut, että nyt synnytys ihan oikeasti on käynnissä, ennen kuin tyttö olikin jo melkein maailmassa. Aiemmissa synnytyksissäni olen saanut spinaalipuudutukset, mutta tokalla kerralla puudute ei kuulemma ehtinyt vaikuttaa ennen kuin pieni Estella oli jo ensi parkaisunsa parkaissut. Käytännössä siis vain kerran spinaalipuudutuksesta on ollut hyötyä, mutta psyykkisesti siitä oli hyötyä toisellakin kerralla, heh. Kummallakin kerralla olen myös vetänyt ilokaasua siihen asti, että olen vain maannut hiljaa ja ollut kykenemätön minkäänlaiseen kommunikaatioon, olen todennut sen todella hyväksi. Ilokaasu tulee siis varmasti olemaan yksi kivunlievitys keino synnytyksessäni ja tällä hetkellä ehkä toivon, että lääkkeellisistä kivunlievityksistä se ainoa.

Ilokaasun lisäksi toivon pääseväni kylpyyn niin pitkäksi aikaa, kunnes minulla itselläni tulee olo, että haluan pois. Viime kerrallakin olin kylvyssä jonkun aikaa ja vain muutama minuutti ennen neidin syntymää itse halusin pois makaamaan sängylle. Oikeastaan minulla oli koko synnytyksen ajan olo, että minä tein mitä mikä tuntui hyvältä ja niin toivon mahdollisimman paljon menevän tässäkin synnytyksessä.

synnytystoivelista

Ei käynnistystä

Toivon todella paljon, että synnytystäni ei tarvitse käynnistää. Minulla on kokemusta niin käynnistetystä kuin luonnollisesti käyntiin lähteneestäkin ja voi että, kuinka paljon iisimpi jälkimmäinen kokemus oli. Toki lähes aina käynnistykseen on jokin lääketieteellinen syy, joten sinänsä toiveillani tämän asian suhteen tuskin on väliä.

Ei ylimääräisiä toimenpiteitä

En mielelläni haluaisi episiotomiaa, koska kaksi aiempaakin ovat tulleet hyvin ulos ilman epparia tai repeämiä. Mikäli episiotomia joudutaan tekemään, niin toivoisin siitä keskusteltavan kanssani. Toki hätätilanteissa toimitaan nopeasti ilman lupien pyytämistä. Toivon myös, että synnytystä ei vauhditeta oksitosiinitipalla. En myöskään haluaisi saada oksitosiinia vauvan syntymisen jälkeen istukan syntymisen nopeuttamiseksi. Scalp-anturit sekä KTG-käyrät saavat tietenkin seurata vauvan hyvinvointia koko synnytyksen ajan.synnytystoivelista

Synnytysasento

Miksi lähteä nyt soloilemaan, kun hyväksi havaittu asento on jo löytynyt. Aiemmissa synnytyksissä olen synnyttänyt puoli-istuvassa asennossa ja näin ajattelin tälläkin kertaa. Itselleni asento tuntuu jo tutulta ja turvalliselta.

Eväät

Aiemmissa synnytyksissä ei minulla ole ollut mitään evästä mukana, eikä minulla olisi kyllä ollut aikaa syödäkään. Synnytyksistä ei kuitenkaan ikinä tiedä, joten varmuuden vuoksi jotain pientä snäkäriä ajattelin ottaa matkaan. Onhan se mukava syödä vaikka suklaata muutama rivi (tai levy), jos synnytys kestää parikymmentä tuntia.

Synnytyksen jälkeinen aika

Kenenpä ykköstoiveena nyt ei olisi saada vauvaa heti rinnalle. Se hetki on niin uskomaton, kun rankan suorituksen jälkeen rinnallesi nostetaan pieni kultaakin kalliimpi aarre. Tottakai siis toivon, että synnytyksessä kaikki menee hyvin ja vauva olisi tarpeeksi hyvävointinen olemaan kanssani heti ensihetkistä lähtien. Toivon myös, että istukan annettaan sykkiä loppuun asti ja kylvettää ei tarvitsisi samantien, vaan voisimme rauhassa tutustua pikkuiseen ilman ylimääräistä sählinkiä. Mitä istukkaan tulee, niin ei minulla ole minkäänlaista tarvetta nähdä sitä ja en todellakaan aio kuskata sitä kotiin. Istukka saa lentää jäteastiaan ja minä katselen istukan sijaan mieluummin pientä tulokasta. Toivon, että imetys sujuu niinkuin edelliselläkin kerralla ja saisin rauhassa imettää ensimmäisen kerran vielä salissa.

 

LUE MYÖS

MITÄ ÄITISI EI IKINÄ KERTONUT SINULLE

ÄLÄ KEHU ISÄÄ, SE UHKAA TASA-ARVOA

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Synnytyspelko on jälleen alkanut nostamaan päätään!

Nuorempana suunnittelin adoptoivani kaikki lapseni, koska en yksinkertaisesti kestänyt edes ajatusta itse synnytyksestä. Olin kuullut ihan liian monta kauhutarinaa, kuinka synnytys on ihan horroria ja kaikki menee pieleen joka tapauksessa. Olin myös itse googlaillut ihan liikaa synnytyksen kulusta lapsivesiemboliaan ja lisännyt synnytyspelkoani entisestään. Ensimmäisen raskauden aikana kävin myös synnytyspelkopolilla, missä heitin ilmoille jopa mahdollisen halukkuuden suunniteltuun sektioon. Kätilö kuunteli pelkojani, oli ymmärtäväinen, mutta kertoi minulle faktoja sektiosta sekä alatiesynnytyksestä. Hän loi minuun uskoa, että suurinosa synnytyksistä menee hyvin ja toipuminen sektiosta olisi huomattavasti pidempi prosessi. Tuon keskustelun jälkeen pelkäsin enemmän sektiota kuin synnytystä, joten suunniteltu sektio ei missään määrin ollut enää edes ajatuksen tasolla oleva kaukainen toive. Ensimmäisen raskauden aikana synnytys oli täysin tuntematon asia ja kuuntelin kauhulla muiden äitien tarinoita synnytyksestä. Ensimmäisen synnytykseni jälkeen totesin synnytyksessä mukana olleelle kätilölle, kuinka helppo synnytys oli ja kuinka kaikki meni todella hyvin. Kätilö totesi tällöin minulle, että suurin osa synnytyksistä menee niinkuin minulla, mutta jostain syystä nettiin ei kerrota niitä hyviä kokemuksia eikä vauvapiireissä jaeta niitä hyviä kokemuksia.synnytyspelko Estellan raskausaikana pieni synnytyspelko alkoi jälleen nostaa päätään. Amelien synnytys oli mennyt liian hyvin. Voisiko vielä toinenkin synnytys mennä yhtä hyvin. Toki synnytys sattui, mutta se kipu oli jotenkin ns. luonnollista kipua (vaikka ensimmäinen synnytykseni olikin käynnistetty ja silloin supistukset huomattavasti rajumpia ja tulivat tiheämmin). Pelkäsin synnytystä ja raskauden edetessä huomasin stressaavani enemmän ja enemmän lähenevää synnytystä. Estellan synnytys oli vieläkin helpompi kuin Amelien. Lähdimme sairaalassa käymään vaan varmuuden vuoksi ja parin tunnin sisällä neiti oli jo ulkona. Jos olisin ollut kotona niin kauan kuin pystyin, niin pikkukakkonen olisi syntynyt eteisen lattialle tai vähintään autoon. Dom on myöhemmin pari kertaa sanonut, että meikä on kauemmin vessassa asioilla kuin synnyttämässä. Minulla on siis takana kaksi synnytystä, mitkä mielestäni kumpikin ovat menneet paremmin kuin hyvin. Olemme kummatkin vauvan kanssa voineet hyvin ja toipumiseni on ollut todella nopeaa. Miksi ihmeessä siis taas stressaan synnytystä?synnytyspelkoKukaanhan ei ole luvannut minulle, että kolmas synnytys menisi yhtä hyvin kuin kaksi edellistä. Itse asiassa tuntuu jopa mahdottomuudelta, että yhdelle ihmiselle voisi sattua vielä kolmannenkin kerran näin helppo synnytys. Hävettää ehkä hieman myöntää näiden hyvien kokemusten jälkeen, mutta oikeasti minua pelottaa synnytys. Kipu ei ole se asia, mitä pelkäisin eniten. Kipu on vain kipua ja loppuu ajallaan, mutta sen sijaan pelkään komplikaatioita. Pelkään sitä, että oma henkeni tai vauvamme henki on vaarassa. Ensimmäisellä kerralla pelkäsin vain vauvan puolesta, mutta nyt jo kahden pienen lapsen äitinä olen alkanut pelkäämään myös omasta puolestani. Mitä, jos kaikki ei menekään niinkuin pitää? Turhahan tätä asiaa on stressata, koska tämä on yksi niistä miljoonista asioista minkä kulkua en yksinkertaisesti voi itse päättää. Silti huomaan varsinkin öisin herätessä miettiväni tulevaa syksyä ja synnytystä. Kummatkin synnytykseni ovat olleet todella nopeita. Ehdimmekö tällä kertaa edes sairaalaan? Faktahan on, että meiltä sairaalaan ajaa runsas 10min, joten uskon ihan hyvin sinne ehtivämme, mutta jostain syystä aivoni ovat taas alkaneet pohtimaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

Synnytykseen on vielä aikaa melko paljon, joten yritän olla ajattelematta sitä asiaa liikaa. Pitäisi taas kerran muistuttaa itseäni siitä, että kaikki asiat eivät yksinkertaisesti ole omissa käsissäni  ja on vain luotettava taivaan Isää, jonka käsissä on aivan kaikki. Murehtimalla en voi muuttaa mitään.