Onnellisen parisuhteen avaimet

Mitkä ovat onnellisen parisuhteen avaimet? Pariskunta, joka on ollut yli 50-vuotta naimisissa kertoivat jokin aika sitten meille heidän onnellisen parisuhteensa avaimet ja saatiin lupa jakaa ne myös teille.

Eiköhän me kaikki haluta elinikäistä rakkautta ja ystävyyttä, mutta nykymaailmassa sellaista tuntuu tapahtuvan vain harvemmin ja harvemmin. Hyvä uutinen on, ettei sen tarvitse olla niin, koska monesti me voidaan myös itse omilla teoillamme vaikuttaa siihen. Tämä pariskunta kertoi muutaman yksinkertaista vinkkiä, joilla voi rakentaa kestävemmän ja paremman parisuhteen. Uskon, että meidän jokaisen parisuhde olisi varmasti parempi, jos pystyisimme noudattamaan heidän neuvojaan. Aina se ole kovin helppoa, kun suhteessa on kuitenkin kaksi epätäydellistä ihmistä ja välillä sitä on huonoin puoliso ikinä, mutta niinkuin sanontakin sanoo ”sillä ei ole väliä, jos kaatuu. Sillä on väliä nouseeko ylös”. Jos (kun) kämmätään, niin sitten vaan yritetään uudelleen ja ollaan seuraavana päivänä vieläkin parempia puolisoita. Loppuelämän kouluhan tämä on ja koskaan meistä yksikään ei tuu olemaan täydellinen, jos yhtään lohduttaa 😉onnellisen parisuhteen avaimet

  1. Kommunikoi ja keskustele paljon!

Älkää luottako sanattomaan viestintään. Puolisosi ei osaa lukea ajatuksia, ei vaikka se olisi kuinka mukavaa. Sinun tarvitsee kertoa hänelle, jos hänen toimintansa loukkaa sinua, eikä vain toivoa toisen tajuavan sitä. Sinun tarvitsee kertoa mistä pidät ja mistä et pidä. Kerro haaveesi, ilosi, murheesi ja stressinaiheesi. Keskustelkaa asioista mahdollisimman pian. Asiat harvemmin helpottuvat pitkittyessään.

2. Korvaa sanat ”minun” ja ”sinun” sanalla ”meidän

Tämä ei tarkoita ainoastaan rahaa, vaan kaikkea. Kaikki mikä on hänen hyväksi on sinun hyväksi. Parisuhteessa ei ole vain sinun unelmiasi, aikaasi, rahojasi tai velkojasi, ne ovat teidän. Korvaamalla sanat ”minun ja sinun” sanalla ”meidän” parisuhteessa tulee vältyttyä monilta riidoilta ja puolisoiden tulee luottaa toisiinsa. Älä ajattele itseäsi vaan ajattele teitä! ”Parisuhteessa miehen ja naisen tulisi olla kuin saman linnun siivet. Heidän tulisi lentää yhteistyössä etteivät he törmää tai tipu.”

3. Seikkailkaa

Tehkää yhdessä uusia seikkailuja pieniä ja suuria. Haaveilkaa yhdessä ja suunnitelkaa tulevia yhteisiä seikkailujanne ja jälkikäteen muistelkaa niitä. Rahan ei tarvitse estää seikkailemista, vain mielikuvitus on seikkailujen rajana.

4. Yllättäkää toisenne

Yllättäkää toisenne. Koska viimeksi olet yllättänyt puolisosi? Järjestä lastenhoito ja vie puolisosi treffeille. Tuo kaupasta miehesi herkkuruokaa tai vaimollesi kukkia. Lähetä kortti tai kirje, vaikka et olisi edes matkoilla. Herää aamulla ennen puolisoasi ja valmista aamupala. Siivoa koti ennen kuin puolisosi ehtii tulla kotiin. Katso puolisosi lempielokuva hänen kanssaan ja valmista herkkutarjoilu illaksi. Nappaa kainaloon ja suukota. Harrastakaa seksiä ja pitäkää myös seksielämänne yllätyksellisenä. Toisen voi yllättää lähes miten vain, keksikää uusia tapoja ja pidä huolta, että yllätät puolisosi vähintään kerran kuukaudessa. ”Rakasta puolisoasi enemmän kuin rakastat työtäsi, harrastuksiasi ja rahaa. Ne eivät milloinkaan voi rakastaa sinua takaisin”.

5. Puhu kauniisti puolisostasi

Sanoilla on suuri voima. Älä milloinkaan puhu epäkunnioittavasti puolisostasi. Huudaa ääneen hänen hyvät puolensa ja keskustele kotona kahdenkesken hänen virheistään. Älä juorua puolisostasi. Kerro puolisollesi päivittäin, mitä hänessä arvostat. Kehu aina enemmän kuin kritisoit.

5. Älä koskaan luovuta

Valitse rakastaa toista silloinkin, kun siltä ei tunnu. Jokaisessa parisuhteessa tulee vaikeita aikoja. Seisokaa silloin vierekkäin ei vastakkain. Jos teillä on hyvin vaikeaa avioliitossanne, ettekä tiedä mistä aloittaa korjaamaan liittoa, niin älkää pelätkö hakea apua. Ette ole ensimmäinen ettekä viimeinen aviopari, joka rämpii pohjamudissa.onnellisen parisuhteen avaimet

 

 

Pori Jazz -festarit osa 2 | Kun tapasin hänet

Pitkä, vaaleat hiukset, siniset silmät ja kaunein hymy, jonka olin koskaan nähnyt. Ja hän hymyili minulle kävellessään ohitseni ensimmäisen kerran. Ensiksi luulin, että se oli vahinko ja että hän hymyili jollekin takanani olevalle, ja nyt ihmettelisi, miksi joku outo mies tuijottaa häntä. Seuraavan tunnin ajan katseemme kohtasivat ”vahingossa” uudelleen muutaman kerran ja tajusin, että se ei ollut ollut vahinko. Hän oli todella hymyillyt minulle!

Mielessäni pyöri tuhat asiaa. Olinko käynyt suihkussa aamulla? Kuinka kauan olin pitänyt ylläni olleita vaatteita? Haisivatko ne jo? Asioiden pyöriessä mielessäni hän tuli tanssimaan lähelleni, mutta minusta tuntui kuin olisin jäätynyt. Minun täytyy sanoa, että en ole ikinä ollut se itsevarmin ja ekstrovertein kaveri, joten tytön luokse meneminen ja jutteleminen oli minulle iso asia. Josefina kertoi minulle myöhemmin, että hän tuli lähelleni muutaman kerran tanssimaan ystävänsä kanssa toivoen, että sanoisin hänelle jotain. Tämä kuitenkin tapahtui samalla, kun yritin kovasti olla pissaamatta housuihini, sillä minua jännitti niin paljon. Hetken päästä hän käveli ohitseni. Jokin sisälläni kertoi, että tulisin myöhemmin katumaan sitä, jos en puhuisi hänelle. Tämä antoi minulle rohkeuden kysyä häneltä: ”Haluaisitko jotain juotavaa? Voisinko käydä hakemassa sinulle jotakin?” Tiedän, ei paras mahdollinen iskurepliikki, mutta kun vaihtoehtona oli ”Pissaan pian housuihini!”, niin uskon että tein oikean valinnan. Josefina vastasi minulle, että ei juo alkoholia, mutta vesi kelpaisi, kiitos.rakkaustarinaJää oli murrettu. Kun olin hakenut juomat, hän kertoi minulle englanniksi, että hänen englanninkielentaitonsa oli todella huono. Tämä on itse asiassa ensimmäinen asia, minkä suurin osa suomalaisista kertoi minulle kun tapasin heidät ensimmäisen kerran. Tuolloin aina ajattelin itsekseni, että mitähän ne sitten ajattelevat minun englanninkielen taidostani, sillä mielestäni se on paljon heikompi! Lopettakaa tuon sanominen! Teidän englanninkielen taito on paljon parempi kuin monien muiden eurooppalaisten. Sanoin myös Josefinalle jotain tämän kaltaista. Puhuimme koko illan asioista, joita mieleemme juolahtivat ja kun kello läheni puolta yötä, sanoin hänelle, että minun oli lähdettävä bussilla Isomäkeen, jossa telttani oli. Noin puoli tuntia aiemmin oli alkanut satamaan ja sanoin Josefinalle, että kotini ei ollutkaan niin vedenpitävä kuin olin ajatellut. Sitten hän tarjosi, että nukkuisin hänen sohvallaan loppu festivaalin ajan. Hänen veljensä helsinkiläiset ystävät nimittäin nukkuivat siellä myös. Olin todella kiitollinen kuivasta nukkumapaikasta.

Seuraavina päivinä en mennyt enää festivaaleille, vaikka minulla oli kolmipäiväset liput. Tälle oli kaksi syytä. Ensimmäinen syy oli se, että olin todella ihastunut Josefinaan ja halusin selvittää jos hän tunsi samoin. Toinen syy oli Amelie. Josefina oli kertonut minulle hänestä kun olimme ajaneet Josefinan kotiin, sillä Amelie oli tuolloin isoäitilässä. Kun tapasin Amelien, aloimme heti leikkimään ja huomasin, että olimmekin itseasiassa todella hyvä tiimi. Ja loppu onkin historiaa!

—- English —-

Tall, blond hair, blue eyes and a smile so beautiful I had never seen one like it before. And she was smiling at me when she passed by the first time. First I thought it was a mistake and she was smiling at somebody behind me and now she is wondering why this weird guy is staring at her. But for the next hour our eyes crossed “accidentally” again a few times and I realized it was not a mistake, she was really smiling at me!

A thousand things were crossing through my mind. Had I showered that morning? How long had I worn my clothes already? Did they smell? But as the thoughts went around in my head, she came to dance close to me, but I felt paralyzed in a way. I have to say, I have never been the most self-confident or extroverted guy, so just going and starting to talk to a girl was a big thing for me. Josefina told me later that she came times to dance close to me a few times with her friend, hoping I would say something to her. However, this happened while I was trying very hard not to pee my pants for being so nervous. After a while she walked past me. Something in me told me that I will regret it if I won’t talk to her. This gave me courage to ask her: “Would you like to have something to drink? Could I get something for you?” I know, not the best pick-up line ever, but the alternative was: “I will pee in my pants soon!” So I think I chose the right one. Josefina answered me that she doesn’t drink alcohol, but if I would get her a water, that would be really nice.

The ice had been broken. After I got the drinks, she told me in English that her English is really bad. That’s actually one of the first things most Finns told me when I met them for the first time. I always thought to myself that if that was the case, what would they think about my English then, because in my mind it was much worse! Stop that! Your English is much better than in most of the European countries. I also told Josefina something like this. We spoke for the whole evening about everything that came to our minds and when it was nearly 12PM I told her I have to get the bus to Isomäki, where I sleep in a tent. About a half an hour before it had started to rain and I told Josefina that my home was not as waterproofed as I had thought. Then she decided that I will sleep on her couch for the rest of the festival. Some of her brother’s friends from Helsinki were sleeping there too. I was really thankful for a dry place to sleep.

For the following days I didn’t go to the festival anymore, even though I had a three-day ticket. There were two reasons for it, first for sure I had a crush on Josefina and I wanted to see if she felt the same. And the second reason was Amelie. Josefina had told me about her when we were driving to her apartment and that she would be in her grandmother’s place. After I met her and started to play with each other right away, it turned out that we were a really good team. And the rest is history!

Pori Jazz -festarit muuttivat elämäni

Pori Jazz -festarit muuttivat elämäni. Yksi parhaimmista päätöksistäni oli mennä Poriin ja Pori Jazz-festareille.

“Miksi ihmeessä aiot mennä Poriin?” Tuon kysymyksen suurin osa suomalaisista kysyivät minulta saadessaan kuulla, että matkasuunnitelmaani kuului myös Pori. Olin suunnitellut reitin Google Mapsia käyttäen ja etsinyt lähinnä isoja kaupunkeja, ja pienempiä myös, jos isojen kaupunkien väliset välimatkat olivat pitkiä. Tämä reittisuunnitelma johdatti minut Turusta Helsinkiin ja sieltä Tampereelle. Tampereelta jatkoin Poriin, sillä halusin takaisin rannikolle. ”Okei, mutta jos menet sinne, mene edes Pori Jazzien aikaan.” Näin helsinkiläinen kaverini minua neuvoi. Joten yövyin hänen luonaan muutaman päivän pidempään ja seikkailin Tampereella muutaman päivän ja lähdin Poriin. Saavuin Poriin keskiviikkona, juuri ennen kuin Jazzit kunnolla alkoivat.Pori JazzSäätiedote näytti kohtalaiselta ja minulla oli mukanani sadevarusteet ja uusi kahden hengen teltta. Olin ostanut teltan Tampereelta ja se tuntui olevan hyvä. Pystytin teltan Pori Jazzien viralliselle leirintäalueelle Isomäkeen ja lähdin festivaalialueelle Kirjurinluotoon. Jazz ei ole ikinä ollut musiikkia, jota olisin yksin ollessani kuunnellut tai ladannut iPodiini. Minulle festareissa ei ole ikinä ollut kyse pelkästä musiikista, vaan siitä fiiliksestä ja ilmapiiristä. Ja Pori Jazzissa oli jotain erityistä. Päälava oli rakennettu ulos niin, että ihmiset saavat seisomisen sijaan levittää viltit nurmelle ja nauttia musiikista. Se oli ikään kuin piknik tuhansien ihmisten kanssa.Pori JazzTorstain ja perjantain välinen yö oli melko sateinen ja tajusin, että kahden hengen telttani olisi voinut olla pikkuisen vedenpitävämpi ja ihoni pikkuisen hyttysiä karkottavampi. Päivällä sade jatkui ja olin lavan edessä kuuntelemassa muutamaa kansainvälisesti tunnettua artistia. Jossain vaiheessa iltapäivää minulle tuli vahva tunne siitä, että minun pitäisi mennä jazz-kadulle, josta ihmiset olivat puhuneet. Menin siis ilmaiselle alueelle sillan toiselle puolelle. Ja siellä näin hänet…Pori Jazz

— English—

“Why the heck are you going to go to Pori!?” That was the question nearly all Finns asked me when I told them my itinerary included Pori. I had planned the route using just Google Maps and my focus were on some bigger cities and, if the distances in between are too long, some smaller ones too. That led me from Turku to Helsinki, from there to Tampere and then, because I wanted to go back to the coast, to Pori. “OK, but when you go there, go when it’s the Pori Jazz festival! That’s the only time when there’s something going on there!” That was something a friend from Helsinki told me. So I stayed in his place a few days longer, then I looked around Tampere for a few days and hit Pori on the Wednesday, right before the festival really started.

The weather forecast was moderate, but I had rain equipment and a new two-man tent. I had bought it in Tampere and it was looking quite good. So I set it up in the official Pori Jazz camping sight in Isomäki and then went to the festival area in Kirjurinluoto. Jazz was never the music I listened to when I was alone or put for myself to my iPod, but festivals, for me, have never been just about music. For me they had always been more about the feeling and the atmosphere, and there Pori Jazz was something special. The main stage is built in a natural setting, an arena where people don’t have to stand to see something, they can sit on their blankets and enjoy the music. It was somehow like a picnic with a few thousand people.

The night from Thursday to Friday was quite rainy and I realized that my two-man tent could have been a bit more waterproof and my skin a bit more mosquito-proof. During the day, it was still rainy, I was in front of the main stage to listen a few internationally known artists. But sometime in the late afternoon I got a strong feeling to go to this Jazz Street what people talked about. So I went out of the official festival area, over the bridge, to the free area. And there I saw her…