Parisuhde ja rahat

Varmasti enemmän kuin yksi pariskunta on miettinyt kyseistä asiaa. Yhteiset rahat, omat rahat vai jotain siltä väliltä? Meillä asia keskusteliin ja päätettiin kassajonossa Lidlissä tunnettuamme kuukauden.

Olimme Domin kanssa kassalla ja olin maksamassa ostoksia, kun Dom totesi että nyt olisi kyllä hänen vuoronsa maksaa. En tiedä millä matikalla Dom niin laski, koska hän oli juuri edellisenä päivänä ostanut meille auton. Toki jos laskelmiin luettiin mukaan ainoastaan ruoka-ostokset, niin olin tosiaan saattanut maksaa enemmän. Mutta mitä niihin ruoka-ostoksiin lasketaan mukaan? Jos ostaa itselleen suklaalevyn, niin meneekö se kummankin pussista? Entä jos osti suklaalevyn itselleen, mutta toinen syö siitä 2 riviä. Fazerin sinisestä se on 25% . Onko tällöin toinen velvoitettu maksamaan 25% levyn hinnasta? Entä lasten ostokset? Meillä ainakin Domin kanssa on melko usein eri näkemys onko esimerkiksi tytöille uudet mekot tarpeelliset vai vaan kivat. 

Kassajonossa seistessämme totesin Domille, että me ei todellakaan tulla olemaan pariskunta, joka pitää velkakirjaa ostoksistaan. Jaetaan kaikki muu sängystä lähtien, mutta maitopurkkia ostaessa lasketaan kumman vuoro on maksaa. Ei kiitos! Dom oli onneksi kanssani samaa mieltä. Yhteinen perhe, yhteinen koti, yhteiset laskut ja yhteiset tulot. Minä maksan meillä kaikki laskut, mutta Domin tililtä.

Meidän perheessä se tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että elämme lähestulkoon Domin rahoilla. Kotiäiti, jolla on miehensä kanssa yhteiset rahat elää joidenkin mukaan miehensä siivellä. Minä olen siis tällä hetkellä tämä siivellä eläjä. Itse en näe itseäni niin, eikä näe miehenikään. Meillä on yhteinen koti. yhteiset lapset ja yhteiset rahat. Toisen meistä on jäätävä kotiin ja toisen tehtävä töitä. Jos Dom olisi jäänyt kotiin. olisin minä tehnyt opintoni loppuun ja palannut työelämään. Me kuitenkin päätimme toisin, koska se oli meille kummallekin luonnollisempi ratkaisu. En minä jäänyt kotiin chillailemaan ja tuhlailemaan Domin tienaamia rahoja. Minä hoidan kodin ja lapset Domin ollessa töissä tai opiskelemassa. Dom taas tienaa rahaa perhettämme varten.

Yhdessä myös päätimme kuinka kauan minä olen kotona. Yhdessä mietimme minkä ikäisenä lasten on hyvä mennä päiväkotiin. Olen aina ollut sitä mieltä, että en haluaisi laittaa alle 3-vuotiasta päiväkotiin, mutta päätöksen siitä teimme yhdessä. Teimme päätöksen tietoisina siitä, että sinä aikana minun tililleni rahantulo ei ole hurjan suurta.

Melkein kaikesta muusta olemme Domin kanssa vääntäneet, mutta rahasta emme ikinä. Kaikki mitä saadaan on yhteinen saavutus ja kaikki mitä jää puuttumaan on yhteinen menetys.

—- English —-

I’m sure more than one couple has wondered about this very thing. To share finances or not to? Or maybe something in between?

Dom and I were at the checkout at a store and I was about to pay for our purchases when Dom said that it’s he’s turn to pay. I don’t know what kind of math he used to get to this conclusion, after all he had just the previous day bought us a car. Sure, if we only took into account the groceries, then I had paid more. But what do we count in groceries? If one buys a chocolate bar for himself/herself, is it going to be charged from both of them? What if one bought a chocolate bar but the other one eats two rows. If they’re having Fazer’s Blue, it’ll be 25%. Is the 2-row chocolate eater obligated to pay 25% of the price of the chocolate bar? What about the kids’ purchases? At least with Dom and me, we don’t always share the same opinion on whether or not the new dresses for the girls are actually needed or just nice.  

As we stood at the line at the checkout, I told Dom that we are definitely not going to be the couple that keeps a record of who’s bought what. We share everything starting from a bed, but as we’re buying milk, we count whose turn it is to pay. No, thank you! Fortunately Dom agreed with me. We have a family together, we share a home, we share the bills and we share the incomes. I’m the one in our household who takes care of paying the bills, but from Dom’s bank account.

In our family it means that we’re practically almost solely living on Dom’s income. Some people say that a stay-at-home mom, who shares a bank account with her husband, is somehow sponging off. So right now I’m the one sponging off my husband. I don’t see it this way and neither does Dom. We have a home together, kids together and we share our finances. One of us has to stay at home and one of us has to work. Had Dom stayed at home, I would have gladly finished my studies and returned to a working life. However, we decided otherwise because it was a more natural choice for both of us. I didn’t stay at home just to chill and spend all the money Dom has earned. I will take care of the home and the kids while Dom is working or studying. Dom, on the other hand, earns money for our family.  

We also decided together on how long I will be staying home. Together we thought about the age that we think is good for the kids to go to daycare. I’ve always thought that I wouldn’t want to send a kid under 3 to daycare, but that decision we made together. We made the decision knowing that during that time my income wouldn’t be that big.

We’ve argued about pretty much everything else apart from money. Everything we get is a common achievement and everything we lack is a common loss.