Ajatuksia kolmannesta lapsesta | Millanen on sopiva lapsiluku?

Millainen on sopiva lapsiluku? Onko sellaista? Onko lapsilukumme täysi vai haaveilemmeko vielä uudesta perheenjäsenestä? Säännöllisin väliajoin otamme asian puheeksi ja keskustelemme lapsiluvusta. Vähintään yhtä säännöllisesti myös ulkopuoliset esittävät tämän kysymyksen meille. Tällä hetkellä on hyvä juuri näin, mutta meistä kumpikaan ei ole täysin vakuuttunut siitä, että lapsilukumme olisi nyt täynnä. Taloa katsellessamme laskeskelimme huoneita niin, että vähintään kolmelle lapselle olisi omat huoneet. Uuden auton ostaessamme oli tärkeää, että takapenkille menisi vaivatta kolme turvaistuinta. Toki myös siitä syystä, että autoomme mahtuu tarvittaessa myös lastemme ystäviä.  Mutta kuitenkin tällä hetkellä kaksi lasta tuntuu juuri sopivalta määrältä. Tai oikeastaan paremmin sanottuna, elämä ilman raskautta tuntuu juuri sopivalta. Se taitaakin olla se suurin syy, miksi kolmas lapsi ei ole niin hyvä ajatus tällä hetkellä.

Lapsia saadaan, eikä tehdä. Vaikka kuinka suunnittelisin, että haluaisin nyt lapsen, niin en välttämättä tulisi raskaaksi ja päinvastoin. Mutta toki omalla toiminnallaan voi maximoida todennäköisyyttä saada perheenlisäystä sekä päinvastoin. Tällä hetkellä maximoinnin sijaan käytämme ehkäisyä. Vaikka välillä haaveilemmekin vielä yhdestä pienokaisesta, niin tällä hetkellä se ei ole ajankohtaista minun aikaisempien vaikeiden raskauksien takia. Amelien raskausaikana sain Hypermesis gravudarum -diagnoosin eli suomeksi kärsin armottomasta pahoinvoinnista yötäpäivää viikolta yhdeksän synnytykseen asti. Puolessa välissä raskautta todettiin myös riski ennen aikaiseen synnytykseen ja ”sain” vuodelepo-käskyn viikolle 34 asti. Käytännössä vietin siis ensimmäisen raskauteni sängyssä. Se ei kuitenkaan ollut niin suuri ongelma, koska kyseessä oli ensimmäinen raskaus. Ei ollut muita lapsia vielä huolehdittavana.millainen on sopiva lapsilukuEstellan raskaus oli jo huomattavasti helpompi. Hänenkin raskaudessa sain HG -diagnoosin, mutta todella paha pahoinvointi, joka vei tiputukseen, kesti vain ensimmäiset 20viikkoa. Raskaus oli siis todella paljon helpompi kuin Amelien, mutta jokaista sängyssä maattua päivää varjosti huono omatunto siitä etten pystynyt olemaan täysillä mukana esikoiseni elämässä. Onneksi oli Dom, joka piti hyvää huolta Ameliesta ja leikki hänen kanssaan niin paljon, että Amelien sanoin oli vain hauskaa, että äiti on välillä ”kipeä”. Estellan raskaudessa myös migreenini nousi ihan uudelle levelille ja se kaatoi minut sänkyyn myös useasti. Migreeni jatkui pahana myös Estellan synnyttyä, mutta nyt onneksi olen muutama kuukauden jo saanut olla rauhassa näön menetykseltä.

Kun siis ajattelen kahta raskauttani, niin valehtelisin jos väittäisin, ettei raskaaksi tuleminen pelota. Välillä ajattelen, että jos toinen raskaus oli niin paljon helpompi kuin ensimmäinen, niin ehkä kolmas menisi jo siinä sivussa? Mutta, mitä jos ei? Jos oksentaisin kaiken, mitä suuhuni laitan ja joutuisin käymään tiputuksessa vähän väliä, niin pystyisinkö nauttimaan Amelien ja Estella pikkulapsiajasta vai missaisinko jotai maatessani sängyssä? Toisaalta raskaushan kestää vain sen yhdeksän kuukautta, mutta pienten lasten elämästä yhdeksän kuukautta on paljon. Tällä hetkellä haluan olla 110% heidän elämässään enkä vain juosta sängyn ja vessan väliä oksentaen. Joten haaveillaan vielä vähän kolmannesta…joskus, mutta juuri nyt näin on hyvä.millainen on sopiva lapsiluku

Onnellisen parisuhteen avaimet

Mitkä ovat onnellisen parisuhteen avaimet? Pariskunta, joka on ollut yli 50-vuotta naimisissa kertoivat jokin aika sitten meille heidän onnellisen parisuhteensa avaimet ja saatiin lupa jakaa ne myös teille.

Eiköhän me kaikki haluta elinikäistä rakkautta ja ystävyyttä, mutta nykymaailmassa sellaista tuntuu tapahtuvan vain harvemmin ja harvemmin. Hyvä uutinen on, ettei sen tarvitse olla niin, koska monesti me voidaan myös itse omilla teoillamme vaikuttaa siihen. Tämä pariskunta kertoi muutaman yksinkertaista vinkkiä, joilla voi rakentaa kestävemmän ja paremman parisuhteen. Uskon, että meidän jokaisen parisuhde olisi varmasti parempi, jos pystyisimme noudattamaan heidän neuvojaan. Aina se ole kovin helppoa, kun suhteessa on kuitenkin kaksi epätäydellistä ihmistä ja välillä sitä on huonoin puoliso ikinä, mutta niinkuin sanontakin sanoo ”sillä ei ole väliä, jos kaatuu. Sillä on väliä nouseeko ylös”. Jos (kun) kämmätään, niin sitten vaan yritetään uudelleen ja ollaan seuraavana päivänä vieläkin parempia puolisoita. Loppuelämän kouluhan tämä on ja koskaan meistä yksikään ei tuu olemaan täydellinen, jos yhtään lohduttaa 😉onnellisen parisuhteen avaimet

  1. Kommunikoi ja keskustele paljon!

Älkää luottako sanattomaan viestintään. Puolisosi ei osaa lukea ajatuksia, ei vaikka se olisi kuinka mukavaa. Sinun tarvitsee kertoa hänelle, jos hänen toimintansa loukkaa sinua, eikä vain toivoa toisen tajuavan sitä. Sinun tarvitsee kertoa mistä pidät ja mistä et pidä. Kerro haaveesi, ilosi, murheesi ja stressinaiheesi. Keskustelkaa asioista mahdollisimman pian. Asiat harvemmin helpottuvat pitkittyessään.

2. Korvaa sanat ”minun” ja ”sinun” sanalla ”meidän

Tämä ei tarkoita ainoastaan rahaa, vaan kaikkea. Kaikki mikä on hänen hyväksi on sinun hyväksi. Parisuhteessa ei ole vain sinun unelmiasi, aikaasi, rahojasi tai velkojasi, ne ovat teidän. Korvaamalla sanat ”minun ja sinun” sanalla ”meidän” parisuhteessa tulee vältyttyä monilta riidoilta ja puolisoiden tulee luottaa toisiinsa. Älä ajattele itseäsi vaan ajattele teitä! ”Parisuhteessa miehen ja naisen tulisi olla kuin saman linnun siivet. Heidän tulisi lentää yhteistyössä etteivät he törmää tai tipu.”

3. Seikkailkaa

Tehkää yhdessä uusia seikkailuja pieniä ja suuria. Haaveilkaa yhdessä ja suunnitelkaa tulevia yhteisiä seikkailujanne ja jälkikäteen muistelkaa niitä. Rahan ei tarvitse estää seikkailemista, vain mielikuvitus on seikkailujen rajana.

4. Yllättäkää toisenne

Yllättäkää toisenne. Koska viimeksi olet yllättänyt puolisosi? Järjestä lastenhoito ja vie puolisosi treffeille. Tuo kaupasta miehesi herkkuruokaa tai vaimollesi kukkia. Lähetä kortti tai kirje, vaikka et olisi edes matkoilla. Herää aamulla ennen puolisoasi ja valmista aamupala. Siivoa koti ennen kuin puolisosi ehtii tulla kotiin. Katso puolisosi lempielokuva hänen kanssaan ja valmista herkkutarjoilu illaksi. Nappaa kainaloon ja suukota. Harrastakaa seksiä ja pitäkää myös seksielämänne yllätyksellisenä. Toisen voi yllättää lähes miten vain, keksikää uusia tapoja ja pidä huolta, että yllätät puolisosi vähintään kerran kuukaudessa. ”Rakasta puolisoasi enemmän kuin rakastat työtäsi, harrastuksiasi ja rahaa. Ne eivät milloinkaan voi rakastaa sinua takaisin”.

5. Puhu kauniisti puolisostasi

Sanoilla on suuri voima. Älä milloinkaan puhu epäkunnioittavasti puolisostasi. Huudaa ääneen hänen hyvät puolensa ja keskustele kotona kahdenkesken hänen virheistään. Älä juorua puolisostasi. Kerro puolisollesi päivittäin, mitä hänessä arvostat. Kehu aina enemmän kuin kritisoit.

5. Älä koskaan luovuta

Valitse rakastaa toista silloinkin, kun siltä ei tunnu. Jokaisessa parisuhteessa tulee vaikeita aikoja. Seisokaa silloin vierekkäin ei vastakkain. Jos teillä on hyvin vaikeaa avioliitossanne, ettekä tiedä mistä aloittaa korjaamaan liittoa, niin älkää pelätkö hakea apua. Ette ole ensimmäinen ettekä viimeinen aviopari, joka rämpii pohjamudissa.onnellisen parisuhteen avaimet

 

 

Kannattaako lapselle ottaa vakuutus?

Kannattaako lapselle ottaa vakuutus?

Mikäli hiekkalaatikon reunalla olevia keskusteluja ja vauvapalstaa on uskominen, niin tämä kysymys pyörii tasaisin väliajoin vanhempien mielessä. Se ei toki ole yllätys, sillä mitä tulee lasten sairasteluun, niin jokainen vanhempi haluaa saada lapselleen parasta hoitoa. Onko Suomen terveydenhuolto riittävä vai kannattaako lapselle ottaa vakuutus?

Kahden vakuutetun lapsen äitinä arvaatte ehkä oman kantani. Miksi sitten olen tähän ratkaisuun päätynyt? Amelien synnyttyä otin vakuutuksen täysin mukavuussyistä. En halunnut joutuvani jonottaa sairaan lapsen kanssa tunti tolkulla päivystyksen aulassa muiden sairaiden ihmisten kanssa. Toki on täysin paikkakunnasta riippuvaa, kuinka nopeasti pääset lääkärin vastaanotolle. Ottaessani Amelielle vakuutuksen syynä ei siis ollut, että pelkäisin julkisen terveydenhuollon olevan huonoa. Tuntui vain paljon helpommalta käydä yksityisellä. Amelien vauva-aikana asuimme isommalla paikkakunnalla, jossa yksityiselle lääkärille sai ajan vain tunnin varoajalla, joten valitsin lähes aina yksityisen julkisten tuntien odottamisen sijaan.kannattaako lapselle ottaa vakuutusKaksi vuotta sitten Amelien nielurisat turposivat ja alkoivat vuotamaan verta. Menimme päivystykseen ja kuuntelin, kun vieressä oleva nainen kertoi ettei Suomessa enää hoideta ihmisiä, vaan vuorossa oleva lääkäri lähettää kaikki kotiin odottamaan voinnin paranemista. Ei luonut kovin hyvää fiilistä siinä vaiheessa. Ilokseni täytyy todeta, että meidän käyntimme jälkeen jäi hyvin erilainen fiilis. Lääkäri järjesti päivystysajan nielurisojen poistoon ja koimme, että meidän neiti oli todella turvallisissa käsissä. Itse operaatio hieman jännitti, koska se oli ensimmäinen kerta, kun Amelie nukutettaisiin julkisella puolella. Amelie oli nukutettu kaksi kertaa aiemmin ja tällöin olin saanut pitää häntä sylissäni kunnes hän nukahti. Luin netistä, ettei julkisella puolella olisi samaa käytäntöä. Tilannetta ei varmasti helpottanut se, että olin tällöin myös raskaana ja ilmeisesti myöskään raskaana olevia ei tilanteeseen päästetä. Operaatio aamuna kysyin anestesialääkäriltä saisinko olla nukutuksessa mukana ja vastasi myöntävästi raskaudestani huolimatta. Koko henkilökunta oli todella ystävällistä ja minulla ei ole ainuttakaan pahaa sanaa koko päivästä. He ottivat Amelien ihan superhyvin huomioon ja kertoivat kokoajan, mitä seuraavaksi tekevät. Tämän lisäksi lähes kaikki muutkin kokemuksemme julkisesta terveydenhuollosta ovat hyviä.kannattaako lapselle ottaa vakuutus

Mutta….

Toinen tarinani julkiselta puolelta oli tänä keväänä. Estellalla oli ollut useampi korvatulehdus ja hänelle oltiin määrätty viisi erilaista antibioottia. Paikkakunnallamme ei saa yksityiselle korvalääkärille aikaa samalle päivälle, joten jouduimme aina turvautumaan päivystykseen. Estella huusi kuin syötävä ja pari kertaa pääsimme suoraan jonojen ohi, koska hän kuulosti niin kivuliaalta. Aina sama juttu, korvaan ei näe ja luultavasti se on tulehtunut, vaihdetaan antibioottia ja helpotetaan lääkkeillä kipua. Aina antibiootin aloitettuani varasin ajan kolmen viikon päähän erikois korvalääkärille, mutta sinne asti ei vaan koskaan päästy, koska korva ei parantunut. Taas oli yksi antibiootti loppunut ja Estella huusi taas kovaa kipua. Tällöin korva alkoi myös vuotamaan verta ja suuntasimme uudelleen lääkäriin. Vihdoin aivan ihana lääkäri terveysasemaltamme kirjoitti kiireellisen lähetteen erikois korvalääkärille ennen uuden antibiootin aloittamista. Soitin samana päivänä korvapolille ja kysyin, koska aika mahtaa olla. Mutta tämä korvalääkäri oli päättänyt vaihtaa kiireellisyysluokitusta ja saimme ajan yli kuukauden päähän. No, en väitä että jatkuva korvakierre olisi hengenhätä tai veren tulo korvasta olisi aina todella vakavaa, mutta äitinä voin sanoa että oman lapsen kipua on järkyttävä katsoa. Vakuutus tai ei, niin olisin marssinut yksityiselle. Soitin yksityiselle ja sain ylimääräisen ajan. Pääsimme korvalääkäriin, joka järjesti seuraavalle aamulle korvienputkitusajan. Homma hoidettu ja sen jälkeen ei pikku neidillämme ole korvatulehdusta ollut. Tällöin en olisi voinut olla kiitollisempi, että meillä on vakuutus lapsillamme juuri tällaisten tilanteiden varalle. Joten kyllä, aiomme jatkossakin pitää vakuutukset!