”Miltä tuntuu, kun en tule koskaan saamaan poikalasta!”- Dom

Kun muistelen teinivuosiani, ajattelin aina, että perhe näyttää seuraavanlaiselta: kaksi tai kolme lasta, mieluiten niin, että esikoinen on poika ja kuopus pieni prinsessa. Tähän saattoi vaikuttaa se, että olen itse isoveli pikkusiskolleni. Elämä harvoin menee suunnitelmien mukaan, eikö?Saamme pian kolmannen tyttäremme ja juuri nyt tuntuu, että se on hyvä määrä. Se kylläkin tarkoittaa sitä, että minulla ei enää juuri ole mahdollisuuksia saada poikaa. Sen jälkeen kun ilmoitimme vauvamme sukupuolen, ihmiset ovat usein kysyneet, miltä kolmannen tyttären saaminen minusta tuntuu. Minusta tuntuu usein, että he säälivät minua.Rehellisesti sanottuna, olen todella onnellinen! Ennen kuin minusta tuli isä, en uskonut, että tietäisin mitä tehdä tai miten leikkiä tyttöjen kanssa. Mutta kaikki se tuli aika luonnostaan. Nykyään rakastan kun saan leikkiä tyttöjeni kanssa nukkevauvoilla, lentää ympäri taloa kuin Rainbow Dash tai käyttää taikaani kuten Twilight Sparkle (kyllä, tiedän kaikkien My Little Ponien nimet) ja lisäksi Edena tykkää paljon liikunnasta, mikä menee yksiin omien kiinnostuksen kohteiden kanssa.Minulla on niin hauskaa heidän kanssaan, etten oikein tiedä, voisiko muka olla jotain, mitä poika minulle antaisi, mitä tyttöni eivät voi antaa. Tunnen olevani todella siunattu, kun saan olla kolmen pikku prinsessan isä ja olen valmis tekemään mitä tahansa, jotta voin kasvattaa heistä vahvoja, onnellisia ja rakastavia naisia. Ja jos siihen vaaditaan Anna ja Elsa -leikkejä, tai mitä muuta tahansa, olen siihen valmis!

LUE MYÖS

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

English —

I Will Never have a Son

When I think back on my teenage years, this is what I thought a family looked like: two or three kids, preferably the firstborn a boy and the youngest a little princess. This might be because I’m an older brother and I have a little sister. Things rarely turn out the way you thought, huh?

We are getting our third girl and for now feel like three is good. But that means then that my chances for having a son are now more or less zero. People quite often, after announcing the gender, ask me how I feel to get a third girl. Often it sounds like they’re feeling pity for me.

I truly have to say that I’m just extremely happy! Before I became a father I thought I don’t know what to do with girls or what to play with them. But it came really naturally. Nowadays I love to play all kind of baby doll games with them, fly through the house like Rainbow Dash or use my magic like Twilight Sparkle (oh yes, I know all My Little Ponies) and Edena is very much into sports and that matches really well with my interests.

I have so much fun with them that I really don’t know if there’s anything a boy would give me that my girls can’t. I feel really blessed to soon be a father of three little princesses and I will do everything I can to raise them into strong, happy and loving women. And if it means I have to play Elsa and Anna, or whatever else it might be in the future, I will do it 😉

 

Huolta, pelkoa, unettomia öitä ja paljon rakkautta!

Ennen äidiksi tulemista en osannut käsittääkään sitä pelon ja huolen määrää, mikä lasten myötä tulisi. Jo Amelien raskausaikana huomasin murehtivani lähes kaikkea ja rakastin pikkunyyttiä jo ennen kuin olin edes nähnyt häntä. Nämä kaksi seuraavaa raskausaikaa ovat menneet samalla kaavalla. Minut todellakin yllätti se kuinka paljon huolta voi olla jo raskausaikana. Synnytyksien jälkeen huoli ei missään nimessä ole loppunut, vaan ainoastaan muuttanut muotoaan. Lasten kasvaessa huoli ei vähene tai lopu, vaan jälleen kerran ainoastaan muuttaa muotoaan. Lapsia tullessa lisää huoli ei todellakaan katoa, vaan tuplaantuu. Äitinä olen tuntenut enemmän huolta ja pelkoa rakkaideni puolesta kuin koskaan aiemmin. Tänään oli yksi niistä päivistä, kun olen itkenyt vähän väliä, ollut huolissani, ollut peloissani ja vain rukoillut pikkutyyppieni puolesta. Meillä on kolme pientä aarretta (joista yksi on vielä vatsassa), eikä yhtäkään ylimääräistä. Kolme pientä aarretta, joita rakastamme Domin kanssa niin paljon ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Kolme pientä aarretta, joiden vuoksi olemme valmiita tekemään mitä tahansa. Kolme pientä aarretta, joita emme kuitenkaan voi kasvattaa kuplassa. Tänään on ollut yksi niistä päivistä, kun olen ollut suoraan sanottuna ahdistunut siitä, että en yksinkertaisesti pysty suojelemaan lapsiani kaikelta pahalta. En pysty suojelemaan heitä jokaiselta kolhulta. Vaikka kuinka haluaisin pystyä suojelemaan heitä aina kaikelta en yksinkertaisesti pysty, se jos mikä tuntuu aivan äärettömän pahalta. En pysty suojelemaan heitä jokaiselta kolhulta, mutta pystyn itkemään heidän kanssaan, pystyn nauraamaan heidän kanssaan, pystyn keskustelemaan heidän kanssaan, pystyn puhaltamaan pintanaarmuja ja pitämään sylissä. Ennen kaikkea pystyn rukoilemaan heille varjelusta ja olemaan läsnä heidän jokaisessa ylä- ja alamäessä. Enemmän kuin mitään haluaisin kokea jokaisen naarmun ja pahanolon lasteni puolesta. Toivoisin heille hyviä ihmissuhteita, mitkä opettavat heille empatiaa, epäitsekkyyttä, rakkautta, anteliaisuutta ja toisten kunnioittamista. Toivoisin lasteni välttyvän jokaiselta pahalta mieleltä ja haluaisin olla aina paikalla, kun he tarvitsevat jonkun kuivaamaan kyyneliään. Samalla kuitenkin tiedostan, että päivä päivältä he kasvavat ja välillä he menevät myös ilman äitiä. Ajatus siitä, kun kyyneleet valuvat pitkin lasteni poskia ja äiti ei olekaan parin metrin päässä lohduttamassa, tuntuu aivan liian pahalta. Nämä kolme pikkutyttöä ovat niin äärimmäisen rakkaat minulle, että varmasti lopunelämääni tulen kokemaan suuren rakkauden lisäksi myös huolta ja pelkoa. Jos en vielä maininnut, niin meidän tytöt ovat ihan mahtavia ja olen ihan tajuttoman ylpeä saadessani kutsua itseäni heidän äidikseen.

LUE MYÖS

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Luulin, et mä tiesin. Nyt mä tiedän, et mä luulin

Oltiin perheenä ajelemassa uimarannalle ja kuunneltiin Ruudolfin uutta levyä Spotify:sta. Fiilisteltiin vaan hyvää musiikkia, kaunista elämää, perheen yhteistä aikaa enkä keskittynyt niin paljon sanoihin. Vaikka suurinta osaa sanoista en edes kuunnellut, niin yhden lauseen kuulin sitäkin paremmin ja fiilistelin sitä lausetta aika paljon.

”Luulin, et mä tiesin. Nyt mä tiedän, et mä luulin.”

Miten hullun monesti elämässäni olen luullut tietäväni jotain ja myöhemmin tajunnut, että ainoastaan luulin tietäväni. Kuinka monesti olen heittänyt ilmoille jonkun faktan ja myöhemmin oppinut, että olinkin väärässä tai vähintään asia ei ollut niin mustavalkoinen. Kuinka monesti olen ottanut kantaa asioihin, mistä en ole oikeastaan tiennyt mitään, vaan ainoastaan luullut tietäväni. Kuinka monesti olen kertonut kuulemani juorun ja ”tiennyt” sen olevan totta, mutta myöhemmin saanut tietää, että ainoastaan luulin tietäväni ja asiat eivät todellakaan olleet niin kuin luulin. On kaksi täysin eri asiaa tietää tai luulla tietävänsä.

Juttelimme Domin kanssa pitkän aikaa kyseisestä lauseesta ja Dom sanoi, että se on ollut yksi vaikeimpia asioita hänelle myöntää itselleen sekä muille, että monia asioita hän on ainoastaan luullut tietävänsä. Onhan se aina nöyrtymisen paikka myöntää muille vain luulleensa tietäneen ja tuskin meistä kukaan nauttii siitä, mutta toisaalta onhan elämässä niin paljon asioita, mitä luulemme tietävämme. Kuinka paljon asioita päivittäin tiedämme, mutta saadessamme lisää tietoa ja tutkimustuloksia huomaamme, että mehän vain luulimme tietävämme. Kuinka paljon asioita vanhempamme ovat tietäneet, mutta jossain vaiheessa huomanneet ainoastaan luulleensa tietävän. Sitähän elämä on, jatkuvaa oppimista ja nöyrtymistä, että olikin väärässä.Olin nuorena melko mustavalkoinen ja naiivi. Kantapään kautta olen oppinut, että ne asiat mitä tiesin, niin ainoastaan luulin tietäneeni. Olen joutunut kerta toisensa jälkeen nöyrtymään ja toteamaan, että olen ollut monissa asioissa väärässä. Olen joutunut pyytämään anteeksi omia sanojani ja käytöstäni. Olen oppinut, että vaikka kuulet joltain faktatietoa toisista ihmisistä, niin he tietämisen sijaan vain ehkä luulevat tietävänsä. Olen oppinut olemaan kriittisempi, mitä kuulen muiden ihmisten puhuvan muista ihmisistä. Olen oppinut, että itseni lisäksi täällä maapallolla tallaa myös paljon muita ihmisiä, jotka luulevat, että tietävät.

Myös parisuhteessa luulen usein tietäväni olevani oikeassa. Riidellessämme Domin kanssa helposti oikeutan oman toimintani, vaikka minulla ei olisikaan siihen mitään syytä. Vaikka olenkin omassa elämässäni huomannut usein luulevani tietäväni ja yrittänyt päästä siitä pois, niin siitä huolimatta melkein päivittäin tulee uusia tilanteita, että jälleen kerran huomaan ainoastaan luulleeni tietäväni ja on nöyrtymisen paikka jälleen kerran myöntää olleensa väärässä.Ennen kuin voimme oppia uutta meidän on oltava avoimia sille ajatukselle, että tietomme saattaa olla pelkkää luulemista. Jos haluamme pitää siitä kiinni, että olemme aina oikeassa, niin se estää oppimista. Jos jotain hyvää tarvitsee etsiä omista kämmäilyistään elämäni aikana, niin sen, että olen joutunut liian monta kertaa näkemään luulleeni tietäväni. Sehän on alku oppimisille, että tiedostaa mahdollisuuden väärässä olemisesta. Parisuhteessa tilanteita, joissa täytyy myöntää olleensa väärässä tulee melko usein, mutta siitä alkaa myös parisuhteessa paremman alku. Kaikki me välillä kämmätään, mutta elämä jatkuu ja seuraavalla kerralla voidaan tehdä paremmin, koska opittiin edellisestä kerrasta. Oikeastaan on aika lohduttavaa tajuta, että se on ihan fine, että joskus elämässä luulee tietävänsä jotain vaikka ei tiedä. Tärkeintä on, että huomattuaan sen toimii oikein ja yrittää seuraavalla kerralla toimia paremmin.

LUE MYÖS

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

VIIMEINEN KIRJOITUS PORNOSTA

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM