Standing On This Mountaintop Looking Just How Far We’ve Come

Standing on this mountaintop
Looking just how far we’ve come
Knowing that for every step
You were with us
Kneeling on this battle ground
Seeing just how much You’ve done
Knowing every victory
Was Your power in us
Scars and struggles on the way
But with joy our hearts can say
Yes, our hearts can say
Never once did we ever walk alone
Never once did You leave us on our own
You are faithful, God, You are faithfulVuoren huipulta kaikki näyttää niin pieneltä. Sitä tuntee itsensä todelliseksi voittajaksi kiivettyään niin korkealle. Olisin hyvin voinut jättää tekstin vain laulun sanoihin, koska ne kertovat jo itsessään kaiken sen, mitä tänään päässäni on pyörinyt kiivetässeni korkeammalle ja korkeammalle. Seisomme Domin kanssa tänään vuoren huipulla auringon paistaessa suoraan kasvoihimme, enkä voinut olla miettimättä näitä laulun sanoja. Kirjoittelin viime vuoden viimeisenä päivänä mitä muutoksia parisuhteessamme viime aikoina on tapahtunut ja nämä laulun sanat sopivat täydellisesti myös kuvaamaan parisuhdettamme sekä elämää ylipäätään. Meidän loma alkaa olemaan pian puolessa välissä ja runsaan viikon päästä me lähdemme jo takaisin kotiin. Huh, miten nopeasti aika on mennyt! Mutta nyt vielä nautitaan täysillä nämä päivät perheestä, ystävistä, sukulaisista, alpeista ja Itävaltalaisesta ruoasta! Kannattaa muuten tsekata myös meidän InstaStory nimittäin sieltä löytyy paljon videomatskua meidän reissulta!

Muutoksia parisuhteessa!

Jos et halua kuulla, miten Jeesus muuttaa ihmisiä, niin suosittelen jättämään postauksen lukemisen tähän. Puhuimme eilen Domin kanssa kuluneesta vuodesta ja siitä, kuinka äärettömän hyvä vuosi on ollut. Puhuimme myös siitä, mitä haluamme viimeisen postauksemme vuonna 2017 sisältävän. Mietimme jakaisimmeko jokaiselta kuukaudelta lempihetkemme tai lempikuvamme vai julkaisisimmeko postauksen vuoden kiinnostavimmista aiheista blogissamme. Mikään niistä ei olisi kuitenkaan kertonut kuluneesta vuodestamme lähes mitään. Mietimme myös pitkään tämän postauksen julkaisemista, koska kaikki ei vaan rakasta Jeesusta ja osa ei halua kuulla Hänestä sanaakaan. Mutta en yksinkertaisesti voi kirjoittaa kuluneesta vuodesta ilman, että mainitsen Jeesusta. Meidän vuosi oli hyvä Jeesuksen ansiosta, joten en todellakaan voinut jättää tarinan sankaria pois kirjoituksestani. Moni on laittanut viestiä meille, kuinka ihana ja täydellinen parisuhde minulla ja Domilla on. Nyt saatte kuulla salaisuuden: ilman Jeesusta me oltaisiin varmaan heitetty hanskat tiskiin aikoja sitten. Meidän parisuhde ei todellakaan ole aina ollut hyvä, mutta tällä hetkellä voin rehellisesti todeta olevani äärimmäisen onnellinen ollessani Domin kanssa naimisissa. Uskallan jopa sanoa ääneen, että meillä menee juuri nyt ihan hullun hyvin. Kiitos siitä ei kuitenkaan kuulu minulle tai Domille vaan taivaan Isälle. Ilman Jeesusta me ei eihkä tänä vuonna annettaisi pusuja toisillemme Alpeilla rakettien paukkeessa. Meidän avioliitto oli jossain vaiheessa ihan pyllystä. Sellasta perussettiä lapsiperhearjen keskellä, kun kumpikin unohtaa pitää huolta parisuhteesta. Meillä oli kuitenkin tahtoa yrittää, joten alotettiin aina uusia päätöksiä, että tehdään näin ja näin, mutta se ei kuitenkaan muuttanut meidän asenteita. Ne ei muuttaneet meidän parisuhdetta, vaan loi vaan velvotteita rakkauden tekojen sijaan. Luulimme, että meidän tekemisillä tehdään muutos, vaikka oikeasti meidän sydämen piti muuttua.

Päätettiin herätä vuorotellen aamuisin, päätettiin jakaa kotityöt tasaisesti, päättettiin viettää enemmän kahdenkeskistä aikaa, mutta meidän sydämen asenne ei niillä muuttunut. Ne tehtiin velvollisuuden tunteesta eikä rakkaudesta. Meidän perheessä suurin muutos tapahtui, kun aloimme viettämään enemmän aikaa yhdessä ja erikseen Jeesuksen kanssa. Mitä enemmän me vietettiin aikaa Jeesuksen kanssa, sitä paremmaksi meidän avioliitto muuttui.  Meidän sydämen asenteet alkoi muuttumaan ja se alkoi näkymään meidän avioliitossa. Enää me ei palveltu toisiamme velvollisuudentunteesta tai pakosta, vaan rakkaudesta. Yhtäkkiä me huomattiin, että meidän avioliitto tuntuikin ihan hullun hyvältä. Tämä vuosi on muuttanut meitä ja meidän parisuhdetta. Tämä vuosi oli äärimmäisen hyvä ja opettavainen. Tuntuu tolkuttoman hyvältä aloittaa uusi vuosi rakkaan Domin ja superihanien tyttöjen kanssa tietäen, että meidän taivaan Isä pitää meistä ensi vuonna yhtä hyvää huolta kuin tänä vuonnakin. Oikein hyvää ja siunattua vuotta 2018 teille kaikille lukijoille! <3 

Ps. Jos haluat nähdä lisää videoita, tekstejä ja kuvia mm. meidän Itävallan reissusta, niin

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

 

Mitä sain Domilta lahjaksi?

Olimme sopineet Domin kanssa ettemme osta toisillemme lahjoja, koska lähdemme joulun jälkeen Itävaltaan ja siinä on meille kummallekin enemmän kuin tarpeeksi joululahjaa. Kyllähän te tiedätte, miten tällaisset sopimukset päättyvät: sopimuksen rikkomiseen kummankin osapuolen taholta. Niin kävi myös meillä. Domin antama lahja oli kuitenkin jotain, mitä en todellakaan osannut odottaa, jotain todella erityistä.Avasin Domilta saamani lahjan ja olin jo heittämässä ylimääräisiä papereita roskiin, kun Dom sanoi laatikon pohjalla vielä olevan jotain. Laatikon pohjalla paperien seassa oli pieni lahjapaketti, mistä paljastui aivan ihana Domin itse tekemä rannekoru. Kävimme Domin kanssa syksyllä keskustelua siitä, miten mielestäni itsetehdyt lahjat ovat parhaita. Kun toinen on antanut aikaansa ja ajatuksiaan lahjansaajalle. Aikaa, kun ei saa milloinkaan takaisin eikä sitä voi rahalla ostaa. Ajan antaminen toiselle on mielestäni yksi suurimmista rakkauden osoituksista.Amelielle oli myös osoitettu pieni paketti, samanlainen kuin minulle. Amelie avasi pakettinsa ja sieltä paljastui myös Domin tekemä rannekoru. Dom oli tehnyt meille aivan ihanat rannekorut. Amelien rannekorussa oli Suomen ja Itävallan värit. Minun koruni puolestaan oli hieman hillitymmän värinen. Olen edelleen ihan sanaton, rannekorut olivat olivat aivan mielettömän ihanat! Amelie totesi illalla mennessään nukkumaan, että Iskä rakastaa mua tosi paljon, kun oli tehnyt rannekorunkin minulle. Niinpä, tämä lahja sai meidät todellakin tuntemaan itsemme erityisiksi. Kiitos rakas Dom!