Reissuun raskauden viimeisellä kolmanneksella!

Kesä lähestyy hitaasti, mutta varmasti. Talvi oli tänä vuonna todella hyvä ja todellakin toivon, että kesäkin olisi hieman edellistä kesää parempi säiden suhteen. Viime kesänä en muista kuin yhden oikeasti todella lämpimän päivän ja sen päivän vietin ystäväni polttareissa Turussa. Toki muutamia kertoja oltiin tyttöjen kanssa rannalla, mutta ei siellä koskaan lämmin ollut saati sitten kuuma. Muutaman kerran Amelie on kyllä kritisoinut valintaamme asua Suomessa. Hänen mielestään voisimme hyvin muuttaa vähintään puoleksi vuodeksi per vuosi Itävaltaan ellei koko vuodeksi. Erittäin hyvä idea neidiltä, mutta ei täysin toteutuskelpoinen monestakaan syystä. Meidän perheessä kaikki rakastavat kesää enemmän kuin muita vuodenaikoja. Toisaalta neljä vuodenaikaa on yksi syy siihen, miksi kesä tuntuu niin hullun spessulta. Suomessa hellepäiviin harvoin ehtii kyllästyä, joten auringon paistaessa ja mittarin näyttäessä yli 20 astetta säätä arvostaa niin täysillä kuin vain voi. Myönnetään nyt siis, että meidän perheessä on alkanut jo kesäfiilistelyt ja kesän suunnitellu. Amelie on kertonut kovasti myös omia toiveitaan ja olemmekin koko perhe yhdessä suunnitelleet, mitä ensi kesänä haluamme tehdä. Olemme kertoneet tytöille etteivät rahat riitä kaikkeen, joten pitää miettiä, mitkä ovat niitä eniten haluttuja juttuja. Yksi asia tuntuu olevan ylitse muiden, matkustelu!Tällä hetkellä suunnitelmissa olisi lähteä Italiaan Garda-järvelle muutamaksi päiväksi ja siitä ajella Itävaltaan viikoksi moikkaamaan perhettä ja sukuluisia (okei ja ehkä vähän nauttimaan maisemista, lämpimästä ilmasta ja hyvästä ruoasta). Tälle reissulle perheemme lisäksi lähtisi myös ystävämme Demi. Alunperin suunnittelimme Domin ja Demin kanssa  RoadTripata lasten kanssa sinne, mutta raskauteni takia olemme hieman muuttaneet suunnitelmiamme. Suunnitelmissa olisi lähteä reissuun minun ollessani 30 viikolla ja palata takaisin ollessani 32 viikolla, mikä on viimeinen viikko, kun lentoyhtiöt huolivat minut vielä lennolle mukaan. Tämä koko reissu toki riippuu täysin omasta ja vauvan voinnista, mutta tällaista on ainakin suunnitteilla! Onko täällä muita, jotka ovat reissanneet raskauden viimeisellä kolmanneksella? Aiemmissa raskauksissa olen pysynyt visusti Suomessa ja mielellään vielä täällä kotipaikkakunnalla, mutta nyt menokenkää vipattaa vähän liikaa.

Kolme viikkoa pelkkiä herkkuja! Paljonko tuli lisää kiloja?

Perus päiväni joulun jälkeen on pitänyt sisällään n.3500 kcal. Mikäli kalorit eivät kerro sinulle mitään, niin pienenä verrokkina voin kertoa lepokulutukseni olevan 1500kcal luokkaa. Olen siis syönyt runsaasti omaa kulutustani enemmän ja kyllä, olen myös vajaan kolmen viikon aikana saanut kerrytettyä lisää painoa.

Olen tänä vuonna huomannut tekeväni kaiken eri tavalla kuin suurin osa muista ihmisistä. Joulun jälkeen salit täyttyvät ihmisistä, suklaarasiat on syöty tyhjiksi ja jääkaapista löytyy pelkkää rahkaa sekä parsakaalia. Joulun jälkeen olen saanut yhteydenottoja koskien ravintovalmennuksia enemmän kuin koskaan aiemmin. Voin siis varovasti ehkä olettaa, että suuri osa ihmisistä aloittaa ainakin hetkellisesti elämään terveellisesti. Itselläni homma on mennyt juuri päinvastoin. Ennen joulua kerroin suklaakoukustani, mistä päätin päästä eroon. Homma sujuikin oikeastaan aika loistavasti ennen joulua, eikä joulunakaan homma levinnyt ihan käsiin. Mutta joulun jälkeen suuntasimme kohti Alppeja ja niinkuin aina ennenkin, niin siellä tuli syötyä ainoastaan herkkuja. Aamupala oli ainoa ruoka, mikä ei sisällä pitänyt ihan hulluna sokeria, rasvaa ja venhäjauhoja. Normaali aamupala siellä olisi ollut hillovoileipää, mutta me päätimme aloittaa perussuomalaisittan aamumme puurolla. Lähes jokainen Tirolilainen ruoka laskettaisiin meillä Suomessa herkuiksi. Ei varmasti tarvitsisi erikseen edes mainita, että maistuuhan Tirolilaiset ruoat nyt aivan tajuttoman hyvälle. Sen lisäksi, että ruoka maistuu ihan liian herkulliselta oli ruokailut siellä myös aina sosiaalisia hetkiä, joten vetelimme herkkuja navat paukkuen koko porukka koko lomamme ajan. InstaStoryssa esittelin muutamia syömiämme ruokia, jonka seurauksena muutamat olivat huolissaan nouseeko painoni paljon reissumme aikana. Kyllä, painoni nousi reissumme aikana 3,5kg, mutta se ei ole stressanut minua tippakaan. Nyt olemme olleet kaksi vuorokautta kotona ja enää minulla on lomakiloja jälkellä 1,5kg. Ei se siis kuppia kaada nurin, jos syöt lomallasi herkkuja. Me söimme lomallamme pelkkiä herkkuja monestakin syystä. Tirolilainen ruoka nyt vaan on niin hyvää, että siitä on pakko nauttia koko reissun ajan joka ruokailulla sekä ruokailut ovat myös todellakin sosiaalisia tapahtumia, mistä olisi myös noloa kieltäytyä tai saati sitten viedä omia eväitä ruokapöytään. Aion seuraavallakin reissulla nauttia koko rahan edestä Knödeleistä ja revitystä pannarista vaniljakastikkeen kera. Yksi asia, mikä minua kuitenkin näin ravintovalmentajan näkökulmasta reissullamme mietitytti: siitä huolimatta, että porukka söi suoraan sanottuna aika epäterveellisesti, niin ei katukuvassa silti näkynyt ollenkaan ylipainoisia. Tästä asiasta tulen myöhemmin kirjoittamaan oman postauksen.

ps. Instagramissa ( _fitfunfamily_ ) on meneillään 200euron arvoisen lahjakortin arvonta. Käy ihmeessä osallistumassa!

LUE MYÖS

LAIHDUTTAJAN SUURIMMAT VIRHEET

HYVIÄ HIILIHYDRAATIN LÄHTEITÄ

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Standing On This Mountaintop Looking Just How Far We’ve Come

Standing on this mountaintop
Looking just how far we’ve come
Knowing that for every step
You were with us
Kneeling on this battle ground
Seeing just how much You’ve done
Knowing every victory
Was Your power in us
Scars and struggles on the way
But with joy our hearts can say
Yes, our hearts can say
Never once did we ever walk alone
Never once did You leave us on our own
You are faithful, God, You are faithfulVuoren huipulta kaikki näyttää niin pieneltä. Sitä tuntee itsensä todelliseksi voittajaksi kiivettyään niin korkealle. Olisin hyvin voinut jättää tekstin vain laulun sanoihin, koska ne kertovat jo itsessään kaiken sen, mitä tänään päässäni on pyörinyt kiivetässeni korkeammalle ja korkeammalle. Seisomme Domin kanssa tänään vuoren huipulla auringon paistaessa suoraan kasvoihimme, enkä voinut olla miettimättä näitä laulun sanoja. Kirjoittelin viime vuoden viimeisenä päivänä mitä muutoksia parisuhteessamme viime aikoina on tapahtunut ja nämä laulun sanat sopivat täydellisesti myös kuvaamaan parisuhdettamme sekä elämää ylipäätään. Meidän loma alkaa olemaan pian puolessa välissä ja runsaan viikon päästä me lähdemme jo takaisin kotiin. Huh, miten nopeasti aika on mennyt! Mutta nyt vielä nautitaan täysillä nämä päivät perheestä, ystävistä, sukulaisista, alpeista ja Itävaltalaisesta ruoasta! Kannattaa muuten tsekata myös meidän InstaStory nimittäin sieltä löytyy paljon videomatskua meidän reissulta!