Lasten kuuluu roikkua ja kiipeillä!

*Sisältää mainoslinkkejä

Omassa lapsuudessani muistan roikkuneeni naapurin suuressa kuusessa lähes päivittäin. Kiipeilin ylemmäs ja joskus vähän tipahdikin ja opin, että liian korkealle ei kannata kiivetä. Rakastin kiipeämistä ja melko nuorena pystyin vetämään pari leukaakin ilman ongelmia. Vasta aikuisena olen tajunnut kuinka tärkeää oli, että vanhempani antoivat minun kiivetä puissa (toki nyt isovanhemmiksi tultuaan kauhistelevat hyvinkin herkästi, kun lapsenlapset killuvat puissa tai renkaissa). Lapset on luotu liikkumaan ja suurimmalle osalle lapsista kiipeily tulee luonnostaan, jos heitä ei estetä. Tottakai vanhempina meidän tulee katsoa, että kiipeily tapahtuu turvallisessa ympäristössä ja opettaa lapsia tunnistamaan turvalliset paikat sekä korkeudet kiipeillä ja temppuilla. Liika hysterisoinnin uskon kuitenkin olevan huono juttu ja estävän joskus jopa lapsen luontaisen liikkumisen tai vähintään kiipeilyn ilon saa melko helposti karistettua pois.Jos lapsi ei milloinkaan pienenä kiipeä vanhempien hysteerisen käyttäytymisen takia, voi siitä aiheutua ongelmia vanhempana. Kouluun mennessä lapsi saattaa kavereiden kanssa kiivetä puuhun ensimmäistä kertaa, jolloin taidot päästä korkealle ovat jo hyvät, vaikka muuten kiipeilyyn vaadittavat lihasryhmät ja taidot saattaavat olla heikommat harjoituksen puutteen takia. Jos lapsi tipahtaa alas vanhempana ja heti korkealta voi seuraukset olla melko suuret. Sen sijaan pienen taaperon tipahtaessa sohvalta luultavasti selvitään vain pienellä säikähdyksellä, jos lapsi edes säikähtää tipahtamista. Olen siis ehdottomasti sen kannalla, että lasten pitää antaa ikätasonsa huomioiden roikkua, kiipeillä ja kokeilla taitojaan vanhempiensa valvonnassa ja avustuksessa. Siinä lapsen tulee myös liikuttua aivan vahingossa, eikä tarvitse miettiä, miten aktivoida lapsi liikkumaan, jos pyrkii olla alunperinkään estämättä lapsen luontaista tarvetta liikkumisen suhteen.Pienen lapsen taidot eivät vielä riitä korkealle kiipeämisessä. Pieni lapsi pääsee juuri ja juuri sohvalle, jolloin tiputus ei ole kovinkaan suuri. Kasvaessaan ja taitojen kehittyessä lapset oppivat pääsemään korkeammalle, mutta sitä mukaan myös heidän taitonsa kasvavat. Meillä on kummankin tytön kohdalla sääntönä, että saa kiivetä, kunhan sinne pääsee itse sekä alas pääsee itse. Tottakai olemme vieressä ja autamme, mutta yritämme samalla opettaa heitä tiedostamaan taitonsa sekä arvioimaan, kuinka korkealle voi mennä. Jos lapsi ei itse pääse puuhun, niin emme nosta häntä sinne, koska silloin puun oksat ovat mielestäni vielä liian korkealla. Meillä on kotona paljon kiipeilytelineitä puolapuista lähtien Domin rakentamaan kiipeilytelineeseen ja tietenkin valvomme ettei pienempi neitimme mene niihin yksinään ilman valvontaa kiipeämään. Estellakin osaa kiivetä niin kiipeilytelineeseen kuin puolapuihinkin, mutta hänen tulee aina vielä kiivetä valvonnan alla, koska saattaa yllättäen tarvitakin apua vielä. En siis missään nimessä kehota antaa lasten kiivetä niin korkealle kuin haluavat ilman valvontaa, mutta sen sijaan olla lähellä auttamassa ja opettaa lapsia pienestä pitäen tunnistamaan omat taitonsa sekä kehittämään taitojaan.Amelie roikkuu päivästä yli puolet pää alaspäin renkaissa ja välillä meno meistä vanhemmista tuntuu liiankin hurjalta. Hän on kuitenkin koko pienen ikänsä enemmän ja vähemmän kiipeillyt, joten temput renkaissa ei näytä tuottavan hänelle ongelmaa. Sen sijaan meidän vanhempien reaktiot voivat pelästyttää pikkuneidin, kun yhtäkkiä kauhuissani totean jotain ja silloin ote saattaa herpaantua. Dom usein muistuttaakin, että katsellessani Amelien temppuilua on minun pysyttävä rauhallisena. Olen siis yrittänyt vihdoin opetella siihen, että lasten tulee antaa kokeilla temppuja ja uusia asioita, vaikka se välillä hurjalta näyttäisikin. Ei meidän vanhempien kuulu pitää lapsia pumpulissa ja kieltää kaikkea, koska siinä saattaa sattua vahinko. Suurempi vahinko itse asiassa saattaa tapahtua silloin, jos lapsi ei opi tuntemaan ja hallitseman omaa kroppaansa ja vanhempana alkaa kokeilemaan uusia temppuja. Ei se silti aina helppoa ole antaa lasten kokeilla rajojaan ja itsekin välillä tulee sanottua Amelielle, että voisiko hän olla opettelematta uusia temppuja. Estellan kanssa kaikki on vielä helpompaa, koska hän tekee kiipeämiset ja temput minun valvonnassani. Jos hän meinaa tipahtaa, niin voin ottaa kopin. Jos taas Amelie tipahtaa renkaista päälleen, niin en minä ole aina ottamassa koppia. On siis vain luotettava lasten taitoihin ja opetettava pienestä asti heitä itse tunnistamaan omat taitonsa ja rajansa. Jos aina kiellän, niin lapset eivät koskaan opi itse tunnistamaan omia rajojaan. Pidänkin siis hyvin tärkeänä, että kotoamme lötyy turvallisia paikkoja, missä tyttömme voivat kehittää taitojaan ja opetella uusia asioita sekä nauttia liikkumisesta. Meillä sitä paitsi eniten leikityt ”lelut” ovat ehdottomasti renkaat, puolapuut, trapetsi ja Domin valmistama kiipeilyteline ulkona. Tytöt jaksavat tuntitolkulla roikkua ja kiipeillä. Liikunta on pysynyt heille mieluisana ja luontevana juttuna, eikä siitä ole missään nimessä tullut pakkopullaa. Näin toivoisin sen olevan jatkossakin!

Renkaat ovat Suomen Voimistelutuotteelta ja heiltä löytyy laaja valikoima myös muita tuotteita renkaiden lisäksi esim. trapetsi, tasapainolauta, puolapuut.

Tyttöjen ihanat muumivaatteet ovat saatu Huigeelta

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Pylly ylös ja liikkeelle. Aktiivisuusmittari motivoi liikkumaan!

Olenko ainoa, joka välillä jää jumittamaan sohvalle ja on vaikea saada pyllyä ylös mukavalta sohvalta? Nyt raskausaikana toki olen suonut itselleni makoilun, mutta voinnin niin salliessa olen yrittänyt vähintään lähteä kävelylenkille. Okei, myönnetään, että aktiivisuusrannekkeeni myös motivoi nostamaan pyllyn ylös. Olen aina motivoitunut konkreettisista tuloksista. Rakastan taulukoita, tutkimuksia ja tuloksia. Olen aina sanonut, että en ole kilpailuhenkinen, mutta ehkä minussa saattaa sittenkin olla ripaus myös kilpailuhenkisyyttä tai ainakin minua ärsyttää, kun aktivisuusmittarini pääsee huomattaumaan minua liian pitkään istumisesta.Minun kohdallani aktiivisuusranneke on siis tehnyt tehtävänsä. Se on saanut minut motivoitua kävelemään enemmän ja harrastamaan enemmän hyötyliikuntaa. Haluan saada päivittäin vähintään sen 10 000 askelta täyteen, että aktivisuusrannekkeella ei ole mitään motkottamista meikän liikkumisesta tai liikkumattomuudesta. Parasta tässä on se, että aktiivuusmittarin kanssa on huomannut sen, että lähteminen on se vaikein juttu. Kun päiväsaldosta puuttuu enää 500 askelta ja sen takia lähtee lenkille, niin tulee heittämällä käveltyäkin enemmän kuin se 500 askelta. Olen huomannut omalla kohdallani aktiivisuusrannekkeen ja erityisesti askelien laskemisella olevan suuri hyöty omaan hyötyliikuntaani. Vaikka olen käynyt säännöllisesti salilla ja lämmittelynä juossutkin jonkun aikaa, niin ei se tuo askelia enää seuraavalle päivälle. Ei riitä, että käy kolme kertaa viikossa salilla ja neljä päivää viikosta ottaa 1500 askelta. Joka päivä olisi hyvä tulla vähintään sen 10 000 askelta. Tiedätkö sinä montako askelta päivässä otat?Jos siis olet harkinnut aktiivisuusmittarin ostamista, niin supersuosittelu meikäläiseltä. Dom on myös laittanut ostoslistalleen oman aktiivisuusrannekkeen (taitaa kaveri haluta kilpailla, että kumpi saa enemmän askelia). Askelmittari on motivoinut ja saanut meidät liikkumaan myös salitreenien ulkopuolella huomattavasti enemmän. Nyt ei kehtaa makoilla sohvalla koko päivää ja illalla näyttää puolisolle päivän aikana kertyneen 1000 askelta.

Tämä aktiivisuusranneke on ostettu Kuntokaupasta, mikä onkin ihan ykkösvalinta, mitä tulee treenivälineisiin. Mikäli haluat itsellesi perus aktiivisuusrannekkeen, niin suosittelen ehdottomasti tätä. Ainoa miinus tässä rannekkeessä on, että se ei mittaa sykettä. Mikäli siis haluat sykettä mittaavan kellon, niin suosittelen valitsemaan eri Polarin mallin, esim tämän. Tämä toinen kello mittaa myös sykettä sekä tarkkailee untasi. Mikäli tarvitset lisämotivaatiota liikkumiseen, niin suosittelen ehdottomasti tilaamaan aktiivisuusmittarin itsellesi.

Tuntuuko liikunnan aloittaminen vaikealta?

Tuntuuko sinusta liikunnan aloittaminen vaikelta? Muista, että sinä et varmasti ole asian kanssa yksin ja huonoista fiiliksistä huolimatta sinun on mahdollista aloittaa liikunnallisempi elämä jo tänään. Liikunnan aloittaminen ei tarvitse tuntua mahdollisimman vastenmieliseltä ja rankalta. Liikunnan aloittaminen ei tarkoita maratoonin juoksemista ensimmäisenä päivänä eikä yhtä hienoja voltteja kuin Piia Pajunen vetää. Jos aiemmin et ole juurikaan liikkunut, niin aloita homma rauhassa ja hyvällä fiiliksellä eikä järjettömällä rääkillä, minkä jälkeen välttelet lopunelämääsi kaikkea urheiluun liittyvää. Pieniä askeleita ja pysyviä tuloksia. Tärkeintä on, että aloitat maltilla ja kuntotasollesi sopivalla tasolla, näin pystyt ylläpitämään liikunnan kuulumista elämääsi kauemmin kuin yhden viikon ajan. Muista antaa itsellesi aikaa, kaiken ei tarvitse eikä kaikki tapahdu parin viikon aikana. Muutos ottaa aikaa, mutta se on varmasti sen arvoista. Tässä muutamia vinkkejä, jos olet pitkästä aikaa päättänyt urheilun taas kuuluvan elämääsi.

  1. Tiedosta tilanteesi ja miksi et ole aiemmin liikkunut. Mieti, miksi olet ollut liikkumatta? Kun tiedostat syyn (kiireinen työ, lastenhoito, laiskuus vai joku muu), niin pystyt paremmin miettimään, mitä sinun tulisi tehdä toisin, että liikunta tulisi osaksi elämääsi.
  2. Muista antaa itsellesi aikaa. Muutos ottaa aikaa ja se auttaa, jos hyväksyt sen tosiasian.
  3. Aloita varovasti. Älä riko itseäsi. Älä katso paljonko edellisellä oli painoa jalkaprässissä, vaan pistä itsellesi sopivat painot. Jos aloitat liian kovaa ja rikot itsesi, niin urheiluun saattaa taas tulla pitkäkin paussi. Urheilun on tarkoitus olla hyväksi kropallesi ei rikkoa sitä.
  4. Älä aseta liian korkeita tavoitteita. Liian korkeat tavoitteet jäävät toteuttamatta ja ne lannistavat ihmisiä. Mikäli haluat asettaa itsellesi suuren tavoitteen, niin aseta myös välitavoitteita, että saat onnistumisen kokemuksia pienemmistäkin onnistumisista.
  5. Nauti siitä mitä teet. Sinun ei tarvitse käydä zumbaamassa, vaikka naapurin Pirkko käy. Jos ensimmäinen kokeilemasi liikuntamuoto ei napannut, niin kokeile rohkeasti jotain uutta. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin.
  6. Treenaa kaverin kanssa. Toisille kaverin kanssa sovitut treenitreffit auttavat nostamaan takapuolen sohvalta ylös. Kysy rohkeasti mukaan ystäviäsi treenaamaan kanssasi, näin voit nauttia heidän seurastaan ja samalla huomaamattomasti tulee harrastettua urheiluakin.
  7. Muista hyötyliikunta. Aina liikunnan priorisoiminen ei kuulu listalla korkeimmalle. Tällöin on hyvä muistaa hyötyliikunta ja autolla ajamisen sijaan, vaikka kävellä lähikauppaan.Mikä on sinulle mieluisin liikuntamuoto? Onko liikunnan aloittaminen tuntunut välillä vaikelta?

Meikän supersöpöt Hertta-housut on saatu PinkkiHeidistä. Housuja löytyy hurja määrä erilaisia kuoseja, jos siis treenihousut on ostoslistalla, niin kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa.

Kaikki kuvat otettu meidän rakkaalla kotisalilla Energy Puls Wellness Centerillä!

LUE MYÖS

KYLLÄ, TÄMÄN KIRJOITTAMINEN TUNTUI VAIKEALTA

KOSKA ÄITIYDESTÄ TULI ETUOIKEUDEN SIJAAN TAAKKA

HÄÄMME ITÄVALLAN ALPEILLA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM