Ajatuksia kolmannesta lapsesta | Millanen on sopiva lapsiluku?

Millainen on sopiva lapsiluku? Onko sellaista? Onko lapsilukumme täysi vai haaveilemmeko vielä uudesta perheenjäsenestä? Säännöllisin väliajoin otamme asian puheeksi ja keskustelemme lapsiluvusta. Vähintään yhtä säännöllisesti myös ulkopuoliset esittävät tämän kysymyksen meille. Tällä hetkellä on hyvä juuri näin, mutta meistä kumpikaan ei ole täysin vakuuttunut siitä, että lapsilukumme olisi nyt täynnä. Taloa katsellessamme laskeskelimme huoneita niin, että vähintään kolmelle lapselle olisi omat huoneet. Uuden auton ostaessamme oli tärkeää, että takapenkille menisi vaivatta kolme turvaistuinta. Toki myös siitä syystä, että autoomme mahtuu tarvittaessa myös lastemme ystäviä.  Mutta kuitenkin tällä hetkellä kaksi lasta tuntuu juuri sopivalta määrältä. Tai oikeastaan paremmin sanottuna, elämä ilman raskautta tuntuu juuri sopivalta. Se taitaakin olla se suurin syy, miksi kolmas lapsi ei ole niin hyvä ajatus tällä hetkellä.

Lapsia saadaan, eikä tehdä. Vaikka kuinka suunnittelisin, että haluaisin nyt lapsen, niin en välttämättä tulisi raskaaksi ja päinvastoin. Mutta toki omalla toiminnallaan voi maximoida todennäköisyyttä saada perheenlisäystä sekä päinvastoin. Tällä hetkellä maximoinnin sijaan käytämme ehkäisyä. Vaikka välillä haaveilemmekin vielä yhdestä pienokaisesta, niin tällä hetkellä se ei ole ajankohtaista minun aikaisempien vaikeiden raskauksien takia. Amelien raskausaikana sain Hypermesis gravudarum -diagnoosin eli suomeksi kärsin armottomasta pahoinvoinnista yötäpäivää viikolta yhdeksän synnytykseen asti. Puolessa välissä raskautta todettiin myös riski ennen aikaiseen synnytykseen ja ”sain” vuodelepo-käskyn viikolle 34 asti. Käytännössä vietin siis ensimmäisen raskauteni sängyssä. Se ei kuitenkaan ollut niin suuri ongelma, koska kyseessä oli ensimmäinen raskaus. Ei ollut muita lapsia vielä huolehdittavana.millainen on sopiva lapsilukuEstellan raskaus oli jo huomattavasti helpompi. Hänenkin raskaudessa sain HG -diagnoosin, mutta todella paha pahoinvointi, joka vei tiputukseen, kesti vain ensimmäiset 20viikkoa. Raskaus oli siis todella paljon helpompi kuin Amelien, mutta jokaista sängyssä maattua päivää varjosti huono omatunto siitä etten pystynyt olemaan täysillä mukana esikoiseni elämässä. Onneksi oli Dom, joka piti hyvää huolta Ameliesta ja leikki hänen kanssaan niin paljon, että Amelien sanoin oli vain hauskaa, että äiti on välillä ”kipeä”. Estellan raskaudessa myös migreenini nousi ihan uudelle levelille ja se kaatoi minut sänkyyn myös useasti. Migreeni jatkui pahana myös Estellan synnyttyä, mutta nyt onneksi olen muutama kuukauden jo saanut olla rauhassa näön menetykseltä.

Kun siis ajattelen kahta raskauttani, niin valehtelisin jos väittäisin, ettei raskaaksi tuleminen pelota. Välillä ajattelen, että jos toinen raskaus oli niin paljon helpompi kuin ensimmäinen, niin ehkä kolmas menisi jo siinä sivussa? Mutta, mitä jos ei? Jos oksentaisin kaiken, mitä suuhuni laitan ja joutuisin käymään tiputuksessa vähän väliä, niin pystyisinkö nauttimaan Amelien ja Estella pikkulapsiajasta vai missaisinko jotai maatessani sängyssä? Toisaalta raskaushan kestää vain sen yhdeksän kuukautta, mutta pienten lasten elämästä yhdeksän kuukautta on paljon. Tällä hetkellä haluan olla 110% heidän elämässään enkä vain juosta sängyn ja vessan väliä oksentaen. Joten haaveillaan vielä vähän kolmannesta…joskus, mutta juuri nyt näin on hyvä.millainen on sopiva lapsiluku

Mitä tehdä perheen kanssa ilman suurta rahanmenoa?

Oletko miettinyt, mitä tehdä perheen kanssa ilman suurta rahanmenoa ensi kesänä? Miten ois olympialaiset? Istuskeltiin Domin kanssa aamupalalla, kun aurinko paisto ihanasti ikkunasta sisään. Mietittiin tulevaa kesää, perhettä, ystäviä, leirejä, treenaamista ja miten me aiotaan tehdä tästä kesästä ihan huippu. Huippuun kesään luonnollisesti kuuluu olympialaiset, eikä mitkä tahansa olympialaiset, vaan koko perheen olympialaiset.Mitä tehdä perheen kanssa ilman suurta rahanmenoa?Niimpä me lähetettiin meidän perhe Whatsapp-ryhmään ”Impilän vintilöihin” viestiä, että kesällä 2017 otetaan miehestä mittaa ja kisataan meidän mökillä, Impilässä. Siinä missä minä mietin kisojen ruokapuolta, niin Dom alkoi heti pohtia kuinka kilpailut voidaan pisteyttää mahdollisimman oikein. Pieni voiton kiilto taisi olla jo silmissään. Ja kukapa nyt ei tahtoisi voittaa kisaa, jossa häviäjä joukkue valmistaa voittajille iltapalan. Lapset ovat poikkeus, he saavat voitostaan palkinnon! 🙂Mitä tehdä perheen kanssa ilman suurta rahanmenoa?Mä rakastan tehdä perheenä juttuja ja oon ihan fiiliksissä meen ens kesän kisoista. Amelie on aloittanut jo treenaamiseen ja uskoo vahvasti lasten voittoon. Enkä yhtään ihmettelisi vaikka Domkin salaa iltaisin treenaisi lusikka suussa kananmunan kuljetusta tulevaa varten. Meidän perheessä Amelie ja Dom tuntuu olevan melko kilpailuhenkistä porukkaa. Minä taidan edelleen käyttää valmistautumisenergiani ruokapuolen suunnitteluun, eihän Olympialaiset ole mitään ilman Classicin kermatoffee- jäätelöitä. Älä siis enää mieti, mitä tehdä perheen kanssa ilman suurta rahanmenoa, vaan järjestä koko perheen olympialaiset.

—- English —-

One morning Dom and I were having breakfast and the sun was shining brightly through the windows. We talked about the upcoming summer, family, friends, camps, working out and how we were going to make this summer an awesome one.

So, we decided to send a message to our family WhatsApp group and tell the others that we’re going to have Olympics in our Impilä cottage in the summer. May the best man win! I started to think about the catering of the sports event, while Dom started to think about how to correctly score each sport. I’m pretty sure I saw the hungry-to-win glimmer in his eyes. And hey, who wouldn’t want to win a competition where the losers prepare dinner for the winners? The kids are an exception, they’ll get prizes!

I love to do things with family, and am stoked about the next summer’s Olympics. Amelie has already started prepping and firmly believes the kids are going to win. And I wouldn’t be surprised if Dom secretly practiced every night to carry an egg on a spoon that’s in his mouth. In our family, Dom and Amelie are the more competitive ones. I think I’m still going to use my energy on planning the catering of the competition. After all, what are Olympics without Classic’s fudge ice cream?