Miksi naisten tulisi saada imettää rauhassa myös julkisilla paikoilla! x10

Imetysviikon kunniaksi blogimme ensimmäinen imetys-postaus ilmestyi eilen ja tänään onkin hyvä jatkaa samalla teemalla. Mitä mieltä minä ole julki-imetyksestä?

Miksi julki-imettämisestä tulisi puhua? Miksi minä halusin kirjoittaa tällaisesta aiheesta tietäen, että saatan saada kommenttiboksin ja sähköpostini täyteen vastakommentteja? Siksi, että tämä on mielestäni todella tärkeä asia ja julki-imetys pitäisi olla mahdollista jokaiselle äidille. Yhdenkään äidin ei tulisi miettiä, voiko hän imettää julkisella paikalla. Rintamaito on kiistatta parasta ravintoa lapselle, joten on mielestäni selkeää, että yhteiskuntamme tulisi tukea kaikintavoin äitejä imettämään. Tässä muutama syy miksi jokaisen äidin pitäisi kokea imetyksen olevan sallittua kaikkialla.

  1. Emme pyydä ketään muitakaan yhteiskunnassamma sopeutumaan ruokailutottumuksiinsa muiden ihmisten herkkyyksien mukaan. Milloin viimeksi kuulit, kun pihvin syöjää pyydettiin siirtymään vessaan syömään, ettei vahingossa loukkaisi kasvissyöjiä?
  2. Se on maitoa, ei pissaa. Haluatko sinä juoda cappuccinosi saniteettitavaran vieressä? Sama koskee babycinoa.
  3. Vauvan synnyttyä naisilla on edelleen lupa jatkaa elämäänsä ja käydä esimerkiksi ravintolassa syömässä. Kukaan tuskin haluaa lähteä ravintolaan ystäviensä kanssa ja maksaa ruoasta, jos istuu tunnin vessassa imettämässä nälkäistä vauvaa. Kyllä, pienet vauvat saattavat syödä kauan.
  4. Näet enemmän paljasta pintaa kävelykadulla kuin imetystilanteessa. Ellei äidille ole tehty todella suuria leikkauksia, niin vauvan pää on todennäköisesti huomattavasti suurempi kuin nänninpiha.
  5.  Usko pois, myös ympäristö sinun ympärilläsi on rauhallisempi. Jos vauva ei saa ruokaa, niin desipelit nousevat hyvin nopeasti hyvin korkeaksi. Kaikki nauttivat tilanteesta enemmän, kun äiti syöttää nälkäisen lapsensa.
  6. Rintoja näkyy kaikkialla. Jos et kestä nähdä rintoja, niin älä missään nimessä käynnistä televisiota, avaa lehteä tai katsele mainostaulua. Rintoja näkyy kaikkialla ja ihmiset pukeutuvat todella paljastaviin vaatteisiin, mutta rikkomus tuntuu olevan ainoastaan silloin, kun rintoja käytetään lapsen ruokkimiseen, vaikka tilanteessa itse rintoja ei edes näkyisi.
  7. Ei se ei ole seksiä, eikä liity seksiin mitenkään. Kyllä, rinnat voivat olla seksuaalisia tietyissä aikuisten välisissä tilanteissa, mutta tämä ei ole niiden ensisijainen tarkoitus. Se, että yhteiskuntamme on niin vääristynyt ja nainen nähdään ainoastaan seksuaalisessa mielessä, on täysin väärin. Jokainen joka uskoo, että imetys on jotenkin eroottinen tilanne, tulisi hakea itselleen apua välittömästi.
  8. Se ei ole lainvastaista. Äiti ei tee mitään väärää, jos imettä julkisesti.
  9. Solidaarisuus. Kun yksi äiti imettää, niin hän kannustaa myös ympärillä olevia imettämään. Imetys on täysin normaalia toimintaa. On äärimmäisen surullista, että imetyksestä julkisilla paikoilla ikinä edes saadaan ongelma. Mitä enemmän naisia, jotka imettävät kaupungilla, niin sitä useammat naiset saavat varmuutta, että se on ihan sallittua.
  10. Äidillä on oikeus vastata vauvansa tarpeisiin. Äitien kroppa on luotu ihan hullun ihmeellisellä tavalla, hän pystyy kropallansa ruokkimaan vauvansa! Wau, mikä supervoima!Kuvat eivät ole omiani, joten sitä suuremmalla syyllä ethän kopioi niitä! Kuvissa esiintyvät ihmiset ovat antaneet luvan heidän kuvansa julkaisemiseen blogissani. Suuri kiitos heille siitä!

Imetys herättää tunteita

Amelien synnyttyä huomasin, ettei imettäminen ollutkaan vain helppoa ja luonnollista. Se oli stressaavaa, kivuliasta ja koin ensimmäiset päivät itseni todella huonoksi äidiksi, joka ei osannut edes imettää. Sairaalassa vauvalleni jouduttiin antamaan korviketta, koska rinnoistani ei kuulemma tullut tarpeeksi maitoa. Minun kroppani ei toiminut niinkuin piti ja tämän takia vauvani ei saanut parasta mahdollista ravintoa. Itkin, olin pettynyt itseeni. Siitä hetkestä lähtien ymmärrän hyvin, miksi imetys tuo esiin monilla naisilla paljon tunteita. Jollekin imetys tuo pintaan onnistumisen, rakkauden, ilon ja onnen tunteita. Toiselle imetyksestä puhuttaessa tunteet pyörivät vain epäonnistumisen, häpeän ja stressin ympärIllä. On hyvä tuoda esille imetyksen hyviä puolia, onhan se kiistatta parasta ravintoa lapselle sekä hyödyksi myös äidille. On todella tärkeää, että terveydenhuollon hoitohenkilökuntakin saisi lisää tietoutta imetyksestä, jolloin he pystyisivät enemmän kannustamaan naisia imettämään. Mutta yhtä tärkeänä pidän myös, että imetys ei määrittele kenenkään äitiyttä. Kaikki eivät syystä tai toisesta pysty imettämään, vaikka kuinka haluaisivat. Monet äidit, jotka eivät ole pystyneet imettämään kokevat asiasta huonommuuden tunnetta. Imetyksen epäonnistuessa tai päättyessä monet äidit kokevat jäävänsä ilman tukea ja saavat osakseen vain kritiikkiä. On hyvä ymmärtää, missä menee raja kannustaa imetykseen ja missä raja tukea äitiä imetyksen epäonnistuttua. Olin onnekas, että ympärilläni oli ihmisiä, jotka kertoivat minulle totuuksia imetyksestä. Päästyämme Amelien kanssa kotiin päätin jättää pullomaidon pois, koska tajusin maitoni riittävän täysin hyvin. Se, että lapsi syö tiheästi ei ole automaattisesti merkki siitä etteikö maitoni riittäisi. Vaikka en saanut pumpattua maitoa tippaakaan, niin silti vauvani sai imettyä maitoa tarpeeksi rinnastani. Vauva kasvoi kg/kk ensimmäisen puolen vuoden ajan ja ainoastaan minun maidollani. Useimmiten imetyksessäkin on kyseessa kysynnän ja tarjonnan laki, vauva tilaa maitoa lisää, kun hän sitä tarvitsee ja päinvastoin. (Toki on poikkeuksia, jolloin lisämaito vauvalle on tarpeellinen.) Naisen kroppa on ihmeellinen ja siihen kannattaa luottaa. Amelien ollessa kahden viikon ikäinen, lisämaito oli pelkkää historiaa ja neiti oli vihdoin täysimetyksellä. Tajusin, ettei kroppani missään vaiheessa ollut viallinen. Imetystietous, mitä minulle annettiin oli väärää. Olen todella onnellinen, että päätin jatkaa imetystä haasteista huolimatta, sillä imetin Amelieta lähes vuoden, josta täysimetin 6kk. Imetys on elämän yksi hienoimpia asioita!

Estellan kohdalla luotin kroppaani ja myös sairaalassa imetyksen suhteen toimittiin eritavalla. Sain heti Estellan rinnalle eikä mihinkään ollut kiire. Maitoa ei tullut, mutta ei siitä hätiköity. Sain pitää vauvaa rinnalla ensimmäiset päivät lähes yötä päivää ja pikkuhiljaa maito alkoi nousta. Estella ei saanut tippakaan lisämaitoa, eikä jatkuvaa imetystä pidetty merkkinä maidon vähyydestä. Kukaan ei epäillyt kroppaani, mutta isoin asia oli, että minä en epäillyt itseäni. Estella söi usein vähintään tunnin välein, mutta pikku hiljaa syöttövälit harvenivat. Imetys sattui myös Estellan kanssa ensimmäiset päivät, mutta sekään ei ollut enää yllätys. Kaikki tuntui niin luonnolliselta. Täysimetin myös Estellaa vajaa 6kk ja hänen kohdallaan myös muutaman kuukauden olin taaperoimettäjä. Nyt kun muistelen kahta imetystaivaltani olen vain täynnä positiivisia tunteita. Tuo hetki oli rauhallinen ja täynnä rakkautta. Imettäessä ei ollut mihinkään kiire, siinä hetkessä aika pysähtyi. Imettäminen tuntui usein kuin omalta kuplalta, jossa läsnä oli vain minä ja vauva. Ensimmäisien päivien imetystunteiden, epäonnistumisen, huolen ja häpeän tilalle on tullut vain positiivisa tunteita. Imetys on jotain niin upeaa ja luonnollista. Olen niin onnellinen, että ensimmäisen lapsen kohdalla olin valmis näkemään vaivaa ja satsaamaan imetykseen. Imettäminen on ehdottomasti elämän yksi kaunein asia!