Pori Jazz -festarit muuttivat elämäni

Pori Jazz -festarit muuttivat elämäni. Yksi parhaimmista päätöksistäni oli mennä Poriin ja Pori Jazz-festareille.

“Miksi ihmeessä aiot mennä Poriin?” Tuon kysymyksen suurin osa suomalaisista kysyivät minulta saadessaan kuulla, että matkasuunnitelmaani kuului myös Pori. Olin suunnitellut reitin Google Mapsia käyttäen ja etsinyt lähinnä isoja kaupunkeja, ja pienempiä myös, jos isojen kaupunkien väliset välimatkat olivat pitkiä. Tämä reittisuunnitelma johdatti minut Turusta Helsinkiin ja sieltä Tampereelle. Tampereelta jatkoin Poriin, sillä halusin takaisin rannikolle. ”Okei, mutta jos menet sinne, mene edes Pori Jazzien aikaan.” Näin helsinkiläinen kaverini minua neuvoi. Joten yövyin hänen luonaan muutaman päivän pidempään ja seikkailin Tampereella muutaman päivän ja lähdin Poriin. Saavuin Poriin keskiviikkona, juuri ennen kuin Jazzit kunnolla alkoivat.Pori JazzSäätiedote näytti kohtalaiselta ja minulla oli mukanani sadevarusteet ja uusi kahden hengen teltta. Olin ostanut teltan Tampereelta ja se tuntui olevan hyvä. Pystytin teltan Pori Jazzien viralliselle leirintäalueelle Isomäkeen ja lähdin festivaalialueelle Kirjurinluotoon. Jazz ei ole ikinä ollut musiikkia, jota olisin yksin ollessani kuunnellut tai ladannut iPodiini. Minulle festareissa ei ole ikinä ollut kyse pelkästä musiikista, vaan siitä fiiliksestä ja ilmapiiristä. Ja Pori Jazzissa oli jotain erityistä. Päälava oli rakennettu ulos niin, että ihmiset saavat seisomisen sijaan levittää viltit nurmelle ja nauttia musiikista. Se oli ikään kuin piknik tuhansien ihmisten kanssa.Pori JazzTorstain ja perjantain välinen yö oli melko sateinen ja tajusin, että kahden hengen telttani olisi voinut olla pikkuisen vedenpitävämpi ja ihoni pikkuisen hyttysiä karkottavampi. Päivällä sade jatkui ja olin lavan edessä kuuntelemassa muutamaa kansainvälisesti tunnettua artistia. Jossain vaiheessa iltapäivää minulle tuli vahva tunne siitä, että minun pitäisi mennä jazz-kadulle, josta ihmiset olivat puhuneet. Menin siis ilmaiselle alueelle sillan toiselle puolelle. Ja siellä näin hänet…Pori Jazz

— English—

“Why the heck are you going to go to Pori!?” That was the question nearly all Finns asked me when I told them my itinerary included Pori. I had planned the route using just Google Maps and my focus were on some bigger cities and, if the distances in between are too long, some smaller ones too. That led me from Turku to Helsinki, from there to Tampere and then, because I wanted to go back to the coast, to Pori. “OK, but when you go there, go when it’s the Pori Jazz festival! That’s the only time when there’s something going on there!” That was something a friend from Helsinki told me. So I stayed in his place a few days longer, then I looked around Tampere for a few days and hit Pori on the Wednesday, right before the festival really started.

The weather forecast was moderate, but I had rain equipment and a new two-man tent. I had bought it in Tampere and it was looking quite good. So I set it up in the official Pori Jazz camping sight in Isomäki and then went to the festival area in Kirjurinluoto. Jazz was never the music I listened to when I was alone or put for myself to my iPod, but festivals, for me, have never been just about music. For me they had always been more about the feeling and the atmosphere, and there Pori Jazz was something special. The main stage is built in a natural setting, an arena where people don’t have to stand to see something, they can sit on their blankets and enjoy the music. It was somehow like a picnic with a few thousand people.

The night from Thursday to Friday was quite rainy and I realized that my two-man tent could have been a bit more waterproof and my skin a bit more mosquito-proof. During the day, it was still rainy, I was in front of the main stage to listen a few internationally known artists. But sometime in the late afternoon I got a strong feeling to go to this Jazz Street what people talked about. So I went out of the official festival area, over the bridge, to the free area. And there I saw her…