Kun anteeksipyynnöllä ei ole enää väliä!

Netti mahdollistaa monta positiivista asiaa, mutta se mahdollistaa myös todella pelottavia asioita. Joku saattaa tietämättäsi levittää sinusta perätöntä tietoa netissä ja ennen kuin ehdit edes huomata sinusta kirjoitettua tekstiä, on sitä saatettu jakaa jo tuhansia kertoja. Voit kirjoittaa vastineen ja todistella asioiden perättömyyttä, mutta tekstisi tuskin tavoittaa edes prosenttia porukasta, minkä edellinen teksti tavoitti. Kuinka helppoa on painaa ”jaa”- painiketta Facebookissa ilman, että pysähtyy edes hetkeksi miettimään, mitä seurauksia sillä saattaa olla. Kuinka sokeasti me aikuiset ihmiset uskomme koko tarinan, minkä tuntematon ihminen on kertonut somessa ja olemme valmiina jakamaan tekstin tuhansille ilman, että meillä todellisuudessa on hajuakaan tapahtumista. On hyvinkin mahdollista, että kyseinen tarina ei ole totta tai sitä ollaan saatettu ainakin hieman ”värittää”. Useille ihmisille tämä on vain pieni hetki, kun päättää jakaa tietämättömyyttään perättömän postauksen, mutta kyseisen ihmisen elämässä saattaa jaoilla olla tuhoisat seuraukset.Puhuimme ystäväni kanssa muutama päivä sitten, kuinka pelottavan helposti ihmiset voivat tuhota jopa urasi netissä ilman, että olet edes ehtinyt tajuta missä mennään, selitellä tapahtunutta ja anteeksi ainakaan jälkikäteen on enää turha pyytää, koska kukaan ei halua edes kuulla anteeksi pyyntöäsi tai versiotasi tapahtuneista. Kuinka usein Facebookissa on jaettu tekstiä, mikä on kirjoitettu esim. opettajasta, lääkäristä tai hoitohenkilökunnasta. Kyseinen ihminen on saatettu lynkata täysin nimellisesti monen tuhannen ihmisen toimesta ja voin olla aivan varma, että jokainen heistä ei ole voinut olla silminnäkijänä tilanteelle ja näin ollen heidän lynkkauksensa ja jakonsa perustuvat ainoastaan toiselta kuullulle tiedolle. Ikävän tästä asiasta tekee vielä se, että vaitiolovelvollisuutensa takia monet näistä ihmisistä eivät edes voi puolustautua kertomalla omaa versiotaan tarinasta. Mitä jos kyseessä onkin täysin keksitty tarina, hieman väritetty tarina tai tosiasiassa kirjoittajalla ja kirjoituksen kohteella ei vaan kemiat pelannut yhteen ja toinen heistä päätti vähän näpäyttää. Tämä näpäyttäminen maineen tuhoamisen lisäksi saattaa maksaa myös työpaikan toiselta.

Entä jos suustasi pääsee auttamattoman suuri sammakko tai ihan oikeasti tulee kämmättyä pahemman kerran ja tarina jaetaan somessa täysin totuudenmukaisesti. Voitko tapahtuneiden jälkeen enää nöyrtyä ja pyytää anteeksi kirjoitustasi tai tapahtuneita? Voit, mutta mitä luultavimmin sillä ei ole enää väliä. Kämmäsit ja silloin monen mielestä on oikeutettua lyödä porukalla tyyppi lakoon, vaikka hän menettäisi samalla työpaikkansakin.

Kyllä sitä bloggaajana usein julkaistessaan kirjoituksia tulee miettineeksi, että voidaanko minut ymmärtää täysin väärin, voiko tekstini loukata jotain tai voiko mielipiteeni tuhota koko bloggausuramme. Olen nähnyt liian monta kertaa, kuinka ihmisten kirjoittamia tekstejä ymmärretään tahallaan väärin ja niistä tehdään aloituksia pitkin nettiä ottaen lyhyitä tekstin pätkiä pois kontektista antaen täysin väärän kuvan kirjoituksesta. Käytäntö tuntuu olevan se, että olet ansainnut kunnon lynkkauksen ja kaikki kakkakommentit, jos olet kirjoittanut, sanonut tai tehnyt jotain, mikä ei miellyttänyt valtaväestöä tai vain yhtä ihmistä.Vaikka sinua kaduttaisi sanomisesi/tekemisesi ja pyytäisit nöyrästi anteeksi, niin sillä ei ole enää väliä. Kukaan ei oikeastaan ole edes kiinnostunut enää anteeksipyynnöstäsi tai pahoitteluistasi, koska kämmättyä on jo tullut ja armoa ei tunneta. Ihan näin muistutuksena meille kaikille, kun seuraavan kerran osallistut joukkolynkkaukseen, niin sinäkään et ole täydellinen. Mitä jos sinun kämmäilysi jaettaisiin netin syövereissä ja tuhannet ihmiset kirjoittelisivat ikäviä kommentteja välittämättä anteeksipyynnöstäsi. Mitä, jos sinun yksi virheesi maksaisi työpaikkasi, vain koska ihmiset innostuivat joukolla jakaamaan kämmäilyäsi ja osa jopa vaatimaan erottamistasi.

Eihän  lähdetä kaikkeen mukaan, koska muutkin lähtee. Ollaan mieluummin niitä, jotka uskaltaa tuhansien kommenttien jälkeenkin puolustaa lyötyä tai ainakin selvittää faktat ennen kuin jakaa tekstin taas tuhansille. Ollaanhan toisillemme armollisia, koska meistä jokainen tekee virheitä. Koulujen alkaessa muistetaan hyvät käytöstavat myös me vanhemmat, kunnioitetaan lastemme opettajia ja mikäli on kriitikin paikka, niin mietitäänhän missä ja miten sen annamme. Nyt koulujen alkaessa on hyvä muistaa, että opettajat, lastenhoitajat ja lastentarhanopettajat tekevät aivan suunnattoman tärkeää työtä, mutta hekään eivät ole täydellisiä. Se, että joku ajattelee eri tavalla kuin sinä ei anna lupaa haukkua tai kirjoittaa väritettyä kirjoitusta tapahtumista. Kuinka voimme opettaa lapsiamme olemaan kiusaamatta, jos itse osallistumme netissä toisten kiusaamiseen? Ollaan mieluummin pikkuihmisille hyviä esimerkkejä!

Huppari * House of Brandon

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM