Treenaamaton kroppa ei ole merkki laiskuudesta!

Fitnessbuumi on ollut pinnalla jo jonkun aikaa, eikä se näytä lähtevän laantumaan. Mielestäni on erittäin hyvä, että ihmiset ovat innostuneet pitämään huolta itsestään, treenaamaan ja syömään terveellisemmin. Mutta niinkuin lähes kaikissa asioissa, niin liika on yksinkertaisesti liikaa. Jostain kumman syystä treenaamisesta on tehty laiskuuden mittari. Mikäli olet ylipainoinen ei sinulla ole mitään itsekuria. Mikäli et omista six packia on kyse ainoastaan laiskuudestasi. Tosi asiassa teemme johtopäätöksiä, millä ei ole pakosti mitään pohjaa. Totta on, että jokainen voimme priorisoida terveellisen ruoan ja treenaamisen havitellessamme bikinifitnessvartaloa. Yhtä totta on myös se, että priorisoidassesi muut asiat tärkeämmäksi ei se tee sinusta automaattisesti laiskaa.Lähipiirissäni on ihmisiä, joiden prioriteettina ei ole käydä salilla ja hankkia itselleen six packiä. Siitä huolimatta nämä ihmiset ovat todella kaukana laiskoista ihmisistä, päinvastoin. Nämä naiset ovat ihan mielettömiä esikuvia, katson heitä ylöspäin, vaikka ovatkin fyysisesti itseäni lyhyempiä. He ovat äärimmäisen ahkeria, vastuuntuntoisia ja itsekurillisia, mutta he eivät priorisoi omaa treenaamista ja ulkonäköään huipun korkeimmalle. Treenaamaton kroppa kertoo siis yhtä paljon laiskuudesta kuin lumimyrsky kesän tulosta.

Jokaisella meillä on saman verran tunteja vuorokaudessa. Jokaisella meillä on vapaus valita, kuinka tunnit käytämme. Lapseton voi hyvin priorisoida omat treenaamiset kaiken edelle ja aika töiden ulkopuolella voidaan hyvin käyttää salilla. Lapsellinen taas toivottavasti priorisoi lapsensa ennen treenaamista. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö lapsellinen voisi urheilla, vaan enemmän ajankäyttöä. Pitää miettiä, kuinka paljon aikaa voi treenaamiselle antaa. Äiti-ihmisen kertoessa, että hänellä ei ole aikaa salilla treenaamiseen, hänet usein leimataan laiskaksi. Itse näen, että tämä äiti ainoastaan priorisoi muut asiat tärkeämmiksi, eikä sillä pakosti ole mitään tekemistä laiskuuden kanssa. Tämän äidin koti on luultavasti huomattavasti siistimpi, kun esim. meikäläisen koti.Itselläni on välillä viikkoja, että käyn säännöllisesti vähintään kolme kertaa viikossa salilla. Säännöllisen treenaamisen jälkeen saattaa helposti vierähtää viikko jos toinenkin esimerkiksi lasten sairastaessa tai elämän muuten vain ollessa kiireisempää. Viikot eivät eroa toisistaan siten, että toisella viikolla treenaan hikihatussa ja toisella viikolla makaan räkäposkella sohvalla ja kokisin itseni ainoastaan laiskaksi tarpeettomaksi tyypiksi. Ei, ei missään nimessä. Usein niillä viikoilla, kun salille en ehdi ollenkaan koen tehneeni elämän tärkeimpiä asioita ja priorisoineeni aikaani perheelleni. Treenaaminen ei ole mikään mittari laiskuudelle. Kukaan ei tee kaikkea. Toinen panostaa opiskeluun, toinen töihin, toinen perheeseen, toinen treenaamiseen, toinen siivoamiseen, toinen läheisiin ja tottakai porukkaan kuuluu myös niitä, jotka panostavat koko elämänsä pleikkapeleihin sekä netflixiin, mutta kaikki jotka eivät käy salilla eivät kuulu tähän viimeiseen ryhmään. Älä siis tuomitse niitä, jotka eivät käy salilla, he eivät ole laiskoja, vaikka eivät priorisoi sixbackin hankkimista.Loppuun vielä äitini viisaita sanoja: ”Kun hyväksyt itsesi sekä muut, voit iloita ympärillä olevasta elämästä huomattavasti enemmän. Jokainen meistä on ainutkertainen ja erilainen.” Arvostetaan siis itseämme ja toisiamme sekä ymmärretään se, että ajan eri tavalla priorisoiminen ei tee kenestäkään automaattisesti laiskaa!