Koska äitiydestä tuli etuoikeuden sijaan taakka?

Onneksi olen jo kahden lapsen äiti, koska muussa tapauksessa lapset saattaisivat jäädä hankkimatta. Lehtijuttuja ja blogikirjoituksia lukiessani ihmettelen välillä, miksi porukka kirjottaa lapsista ja äitiydestä niin negatiiviseen sävyyn. Kuinka lasten kanssa elämä on hirveetä, kodistasi tulee vankilasi, puolisostasi ärsyttävä taakka, lapset itkevät yötäpäivää ja omaa elämää ei ole tai jos on, niin se on vähintäänkin kamalaa. Onneksi olin nuori saadessani esikoiseni, niin porukka ei ollut ehtinyt pelottelemaan minua. Muussa tapauksessa minulta olisi saattanut jäädä kokematta elämäni parhaimpia hetkiä. Olisi saattanut jäädä tutustumatta aivan mahtaviin tyyppeihin, joiden kanssa oikeasti nautin hengata.Älkääkä käsittäkö väärin. On todella hienoa, että äitiyden raskaistakin hetkistä pystytään puhumaan ääneen, mutta unohdetaanko me puhua niistä hienoista hetkistä? Ruokitaanko me huomaamatta vain niitä negatiivisa fiiliksiä, vaikka positiivisia olisikin oikeasti enemmän? Koska äitiydestä tuli etuoikeuden sijaan pakkopullaa. Äitiys on hienoa, hullun hienoa, mutta ei varmasti se helpoin tie. Jos haluat helpon elämän, niin suosittelen pysymään kaukana parisuhteista ja olla hankkimatta lapsia. Helppo elämä ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin onnellinen elämä, vaan päinvastoin. Kyllä, olen valvonut öitä lasteni kanssa. Minua on turhauttanut kiire ja oman ajan puuttuminen. Olen itkenyt keittiön lattialla, koska en tiennyt mikä itkevällä vauvalla oli hätänä. On päiviä, että olen katsonut kelloa ja odottanut lasten nukkumaanmenoaikaa. Olen ollut väsynyt. Päällimmäinen sana kuvaillessani äitiyttä on kuitenkin kaikkea muuta kuin negatiivisia sanoja. Äitinä oleminen on niin hienoa, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Vaikka yritän nauttia tästä ajasta lasteni ollessa pieniä, niin siitä huolimatta melko varmasti kiikkustuolissa keinutellessani vanhana toivoisin voivani elää vielä muutaman päivän uudelleen tästä ajasta. Onhan omat lapset nyt ihan parasta hengausseuraa!Äitiys on elämän suurimpia lahjoja. Kaikki eivät saa sitä kokea, vaikka kuinka haluaisivat. On ihmisiä, jotka antaisivat lähes mitä tahansa, että saisivat olla vanhempia. Arvostetaan sitä mitä meillä on! Äitiys ei ole itsestäänselvyys, ei siis missään nimessä oteta sitä sellaisena. Mitkään negatiiviset asiat eivät pysty peittoamaan sitä rakkauden ja onnen määrää, mitä äitiys tuo tullessaan. Vaikka olisin kuinka väsynyt, niin en milloinkaan vaihtaisi pois äitinä olemista. Ei äitinä oleminen ole kamalaa vaan päinvastoin. Jos tämä olisi ihan hirveetä, niin tuskin heittäisimme Domin kanssa välillä ilmoille haaveita kolmannesta lapsesta joskus tulevaisuudessa. Äitinä oleminen on ihan parasta. Jos sinulla ei ole vielä lapsia, niin älä usko kaikkia kauhutarinoita, mitä netissä lukee. 😉Tyttöjen superihanat paidat ovat Kiddowilta. Olen aiemminkin blogissa kertonut Kiddowin aivan ihanista vaatteista, mitkä eivät mene jatkuvassa pesu-kuivausrumpu-kierteessäkään huonoksi. Ja nyt tulee hyviä uutisia, nimittäin meidän Instagramissa (huom, löydät meidät Instasta nykyään nimellä: fitfunfamilyblog ) arvotaan 50 euron lahjakortti Kiddowille ja ajankohta ei voisi olla parempi, nimittäin…. HUOMENNA Kiddow julkaisee uudet tuotteet! Nyt siis kannattaa ehdottomasti osallistua arvontaan ja voittaa itsellesi shoppailurahaa 😉

Äitiyden suurin yllätys oli pelon määrä

Äitiydessä suurin yllätys ei ollut oman ajan menettäminen tai edes unettomat yöt. Suurin yllätys oli ehdottomasti pelon ja huolen määrä. Muistan pienen rakkaan Amelien ollessa parin tunnin ikäinen, kun  hoitaja vei minut hän sylissäni osastolle. Siinä hän oli, täydellinen mustahiuksinen tyttö, minun tyttöni. Rakastin häntä jo silloin, rakastin häntä niin paljon, etten ollut milloinkaan pystynyt edes kuvittelemaan. että se tulisi tuntumaan siltä. En pystynyt kuvailemaan tunteitani. Ne olivat jotain onnen, huolen, helpotuksen, innostuneisuuden, pelon ja tajuttoman suuren rakkauden sekoitusta. Siinä hän oli ja katseli minua suurilla tummilla silmillään. Tuo pieni nyytti oli minun vastuullani, olihan se pelottavaa.En osannut kuvitella, että huoli ja niin suuri rakkaus voisi tuplaantua. Olin väärässä. Pieni ihana Estella tuplasi kaiken. Minulle kerrottiin, kuinka kahden lapsen kanssa tulee yllätyksenä kuinka rankkaa kaikki on, kaksin verroin rankempaa. Kuinka kahden lapsen kanssa oma-aika on minimissä, kaksin verroin kiireisempää, kaksin verroin enemmän unettomattomia öitä. Ne eivät kuitenkaan yllättäneet minua, eivätkä oikeastaan edes pitäneet suurelta osin paikkansa. Suurimmat yllätykset olivat siinä, kuinka huoli ja rakkaus voi konkreettisesti tuplaantua yhdessä sekunnissa. Tuo pieni blondi prinsessa parkaisi ensimmäisen huutonsa ja sain hänet rinnalleni. Siinä hän oli, toinen täydellinen tyttäreni. Toinen pieni nyytti ja meidän vastuullamme. Hoitaja vei minut taas tuttuun tapaan parin tunnin ikäisen pienen kääröni kanssa yöllä osastolle. Tunsin taas kaikkia mahdollisia tunteita, onnellisuutta, huolta, pelkoa, mutta suurin oli äärettömän suuri rakkaus. Siinä hetkessä tunsin olevani maailman onnekkain nainen, kahden pienen tytön äiti. Kahden täydellisen tytön äiti.  Tyttöjen syntymästä lähtien olen saanut tuntea jotain aivan mieletöntä rakkautta, mutta myös pelkoa. Se yllätti minut, se pelon ja huolen määrä. Siitä minulle ei kerrottu, mutta se yllätti eniten.

Sängyissään nukkuvat tällä hetkellä meidän kaksi äärettömän rakasta prinsessaamme, jotka tulevat aiheuttamaan meille huolta tasan niin kauan kuin meissä henki pihisee, halusivatpa tai eivät. Enemmän kuin mitään, haluamme Domin kanssa olla heille hyvät vanhemmat, rakastaa heitä, ohjata heitä oikeaan, rukoilla heidän puolestaa, olla olkapäänä, itkeä heidän kanssaan, nauraa heidän kanssaan, huolehtia heistä ja olla läsnä heidän elämässään. Kiitos Jeesus, että pidät huolta meidän neideistä!I rocked her in my arms
And kissed the tiny brow
I said “Darling I’m just as scared as you
But I promise you somehow”

I will take care of you
The very best that I can
With all of the love in my heart
And all of the strength in my hands
Your every joy I’ll share
For every tear I’ll be there
My whole life through