Luomusynnytys toiveissa

Luomusynnytys toiveissa, miksi?

Luomusynnytys toiveissa, minullako? En olisi ikinä uskonut sanovani tätä ääneen, mutta toivoisin tämän kolmannen kohdalla luomusynnytystä eli synnytystä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Luomusynnytys on toisten mielestä jäätävää kidutusta ja toisten mielestä kaunis kokemus. Minulla on kaksi hyvää synnytyskokemusta, missä olen saanut myös lääkkeellistä kivunlievitystä. Miksi ihmeessä sitten kolmannella kerralla toivoisin synnytyksen olevan luomusynnytys?luomusynnytysEdelliset synnytykseni ovat menneet suhteellisen nopeasti ja avautumisvaihe on kestänyt vain parisen tuntia sekä ponnistusvaihe vain minuutista pariin minuuttiin. Voisin siis kuvailla edellisiä synnytyksiäni helpoiksi nopeutensa takia. Estellan synnytyksessä lilluin ammeessa, kunnes kipu yltyi aivan järkyttäväksi. Siinä vaiheessa pyysin spinaalia, mutta spinaalin antamisen jälkeen aloinkin jo ponnistamaan. Spinaali alkoi vaikuttamaan, kun beibi oli onnellisesti jo sylissä. Voisin siis sanoa synnyttääneeni ”melko”luomuna tämän viimeisimmän. Spinaali ei juurikaan ehtinyt auttamaan itse synnytyksessä, mutta vauvan jo synnyttyä se puudutti hieman paikkoja, mitä ei siinä vaiheessa olisi enää kaivattu. Myöhemmin ajattelin, että olisi ehkä ollut parempi jättää koko puudutus odottamatta, koska ei siitä sen kummempaa hyötyä ehtinyt olemaan.luomusynnytysAmelien synnytys puolestaan oli käynnistetty ja huomattavasti rajumpi kuin tämä pikkukakkosen synnytys. Amelien synnytyksessä spinaali ehti vaikuttaa puolisen tuntia ja se tuli kyllä tarpeeseen. Amelien synnytyksessä supistusten välissä ei juurikaan ollut taukoa, joten ei ollut pienintäkään hetkeä, missä olisi voinut hengähtää ja levätä. Vaikka synnytys olikin rankempi kuin toinen synnytykseni, niin silti minulla jäi ensimmäiselläkin kerralla todella positiivinen mieli synnytyksestä ja viitisen minuuttia synnytyksen jälkeen sanoin äidilleni, että voisin synnyttää koska vain uudelleen. Minulla ei siis ole käynnistyksestä mitään pahaa sanottavaa, mutta verrattuna luonnolliseen käynnistymiseen oli se rankempi ja tämän takia toivon ehdottomasti synnytyksen käynnistyvän luonnollisesti. Ja nimenomaan luonnollisesti käynnistyvässä synnytyksessä toivon luomusynnytystä. Jos synnytys joudutaan käynnistämään, niin tänne vaan spinaalit, epiduraalit ja kaikki mahdolliset mömmöt!luomusynnytysMiksi en haluaisi synnytyksen kulkuun puututtavan? Ihan siitä syystä, että se lisää komplikaatioiden riskiä. En siis missään nimessä ole päättänyt suoriutavani hommasta luomuna, vaan aion mennä avoimin mielin synnyttämään ja silloin tehdä päätökset, mitkä tuntuvat hyvältä. Toiveeni luomusynnytyksestä on ainoastaan toive, mikäli kaikki sujuu yhtä vauhdikkaasti ja helposti kuin edellisillä kerroilla. Koen myös pystyväni handlaamaan parisen tuntia kovaa kipua ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta tottakai synnytyksen pitkittyessä olisin valmis ottamaan myös lääkkeellistä kivunlievitystä. Tällä kertaa haluaisin myös liikkua mahdollisimman loppuun asti. Lääkkellisessä kivunlievityksessä kun usein joudutaan laittamaan myös kanyyli yms, mitkä sitovat synnyttäjän sänkyyn. Itselläni ainakin makuuasento vain pahensi synnytyskipuja, joten tällä kertaa toivoisin voivani liikkua loppuun asti ja ehkä jopa ponnistaa seisoaltaan.

Minulla ei siis ole sanaakaan mitään negatiivista sanottavaa edellisistä synnytyksistä, mutta silti tällä kertaa lähtökohtaisesti toivoisin luomusynnytystä. Silloinhan sitä vasta näkee, miten kaikki sujuu ja kuinka sitä kipua sitten jaksaakaan. Olen siis ehdottomasti avoimin mielin ilman tiukkoja tavoitteita lähdössä synnärille, mutta ainahan voi toivoa ja miettiä, miten toivoisi asioiden menevän.

LUE MYÖS

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Vaikuttaako ruokavalio raskaaksi tulemiseen? Käytinkö lisäravinteita raskaaksi tulemisen maximointiin?

Minulta on kysytty useamman kerran miten muutin ruokavaliotani tai mitä lisäravinteita käytin ennen raskautta raskaana tulemisen maximointiin? Lupailin jo alkuraskaudessani kirjoittaa aiheesta postauksen, mutta jostain syystä se on jäänyt ja vasta nyt sain aikaiseksi istuutua alas ja kirjoittaa aiheesta.vaikuttaako ruokavalio raskaaksi tulemiseenKyllä, ruokavaliolla on tekemistä raskaaksi tulemisen kanssa, eikä se onneksi ole enää vaiettu salaisuus vaan yksinkertaisesti fakta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsettomuutta pystyttäisiin aina hoitamaan ruokavaliolla tai sitä, että lapsettomuuden syyt olisivat aina ravitsemuksessa. Ei myöskään sitä, että huonolla ravitsemuksella elävät eivät voisi tulla raskaaksi tai päinvastoin. Ravitsemuksemme kuitenkin vaikuttaa hyvinkin suoraan kehomme hyvinvointiin (painoomme, hormoneihin yms…), mikä puolestaan vaikuttaa raskaaksi tulemisen mahdollisuuksiin. Haluan kuitenkin vielä kerran sanoa, että lapsettomuus on aina kipeä asia ja sen taustalla voi olla todella monia erilaisia syitä, joista huono ravitsemus on vain yksi.vaikuttaako ruokavalio raskaaksi tulemiseenEn ole milloinkaan pitänyt raskaaksi tulemista itsestäänselvyytenä, päinvastoin. Olen jo teininä itkenyt monet kerrat, että mitä jos en milloinkaan tule raskaaksi tai saa adoptio-oikeutta (minulle ei ollut koskaan väliä ovatko lapset biologisesti minun vai eivät, minun he olisivat joka tapauksessa). Raskaaksi tuleminen ei todellakaan aina tapahdu suunnitellusti. Toinen tulee raskaaksi ehkäisystä huolimatta ja toinen ei raskaudu pitkästä yrittämisestä huolimatta, eikä syy missään nimessä aina ole ravitsemuksessa. Tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, että raskaaksi tuleminen määrittelisi meitä tai kehoamme paremmaksi tai huonommaksi. Sinä olet tasan yhtä paljon nainen oletpa sitten äiti, naimisissa oleva, sinkku tai lapseton. Ja jokainen äiti on tasan yhtä paljon äiti, olipa sitten lapsesi biologisesti sinun tai ei (tämän pitäisi olla ihan itsestäänselvyys meille jokaiselle). Tämä postaus on siis ainoastaan vastaus kysymykseen, miten minä muutin (tai en muuttanut) ravitsemustani raskautta suunnittelessa tai mitä olisin muuttanut, mikäli en olisi pian raskautunut. En kuitenkaan missään nimessä ajattele, että ravitsemukseni takia tulin nopeasti raskaaksi tai pelkkä ravitsemuksen muuttaminen olisi aina ratkaisu lapsettomuusongelmiin.Itse en muuttanut ravitsemustani mihinkään suntaan, kun olimme päättäneet, että yksi lapsi olisi vielä tervetullut perheeseemme. Aluksi yritin puolittaa allergialääkkeiden käyttöä, koska niiden on todettu vaikeuttavan raskaaksi tulemista, mutta en yksinkertaisesti pystynyt vähentämään sitäkään. En myöskään käyttänyt mitään lisäravinteita, vaikka mm. foolihappo olisi syytä aloittaa jo ennen raskaaksi tulemista (aloitin foolihapon käytön, kun sain tietää olevani raskaana). En ole niitä tyyppejä, jotka popsivat purkista vitamiineja vaan päinvastoin. D-vitamiini on ainut, minkä yritän muistaa ottaa, mutta 80 % päivistä unohtuu sekin. Luotan siihen, että monipuolisesta ruokavaliosta saa tarpeeksi vitamiineja yms.vaikuttaako ruokavalio raskaaksi tulemiseenMikäli ruokavalioni olisi ollut täysin pyllyllään tai en olisi saanut tietää olevani raskaana jo muutaman viikon sisällä, niin toki olisin harkinnut muutoksia ruokavaliooni. Toisaalta koen, että ravitsemukseni oli jo ennen raskautta melko hyvä ja suuria muutoksia ei olisi joka tapauksessa tullut.  Pyrimme perheessämme käyttämään vain vähän sokeria, transrasvoja tai esim. makeutusaineita. Pyrimme syömään normaalia terveellistä ruokaa ja välttämään eineksiä (toki niitäkin joskus tulee syötyä). Tottakai meilläkin herkutellaan, mutta perusravitsemus on kunnossa satunnaisista herkutteluista huolimatta (btw, tätäkin kirjoittaessa syön suklaata ;)). Täytyy myöntää, että ainoa asia millä ajattelimme maximoida raskaaksi tulemisen mahdollisuutta oli ehkäisyn pois jättäminen. Jos raskaus ei olisi pian alkanut, niin olisin saattanut testata greippi-mehun toimivuutta, ainakin heitin asiasta läppää Domille, että jos ei vauva ilmoita tulostaan, niin jääkaappimme täyttyvät pian greippimehusta. Siitä nyt ei ainakaan mitään haittaakaan voi olla.vaikuttaako ruokavalio raskaaksi tulemiseenOlen jutellut muutaman naisen kanssa heidän ravitsemuksestaan ja raskautumisaikeista. Suosittelen aina syömään terveellisesti ja monipuolisesti sekä liikkumaan tarpeeksi. Meidän keho, kun on sellainen jännä kokonaisuus, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. En missään nimessä ensisijaisesti kehoita popsimaan kaikkia mahdollisia vitamiineja purkista, vaan satsaamaan normaaliin ravitsemukseen. Toki foolihappoa on hyvä alkaa syömään jo ennen raskautta. Suosittelen siis huolehtimaan siitä, että syöt tarpeeksi monipuolisesti, mikäli haaveissa on raskautuminen. En missään nimessä suosittele mitään stressaavia trendidieettejä, mitkä eivät ole hyväksi kenellekään, ei ne dieetit eikä stressi. Terveellinen tasapainoinen ruokavalio, minkä pystyt pitämään loppuelämäsi on ehdottomasti paras vaihtoehto.

Loppuun haluan jälleen kerran kuitenkin todeta, että lapsettomuuden taustalla on monia syitä eikä suinkaan vain vääränlainen ravitsemus. On myös täysin normaalia, että raskaus ei ala ensimmäisillä yrityksillä eikä se tarkoita, että kärsisit lapsettomuudesta. Ollaan armollisia itsellemme ja kehollemme sekä muistetaanhan olla tukena ja kuuntelevana olkapäänä, mikäli lähipiiristämme joku kamppailee lapsettomuuden kanssa.

Mekko / House Of Brandon

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Jos en olisi äiti…

Olen usein itsekseni miettinyt kuinka erilainen elämäni voisi olla, jos en olisi äiti. Miltä elämäni näyttäisi, jos saman katon alla ei asuisi kahta rakastakin rakkaampaa pikkumurua. Useimmiten olen asiaa miettinyt, mutta nyt Monnan ja Emman postaukset samaisesta aiheesta saivat minutkin istumaan alas ja kirjoittamaan tämän postauksen. Mitä ja millainen minä olisin, jos en olisi äiti.Useimmat vanhemmat sanoisivat tähän, että jos he eivät olisi vanhempia, niin he nukkuisivat yönsä ilman heräämisiä ja aamuisin eivät nousisi kukon laulun aikaan. Meillä tytöt nukkuvat yönsä ilman heräämisiä ja aamuisin olen itse ensimmäisenä hereillä, joten tämä klisee ei suoranaisesti minuun päde. Sen sijaan moni muu asia olisi varmasti toisin. Vaikka tytöt eivät itse minua valvota, niin voi kuinka monta kertaa murehtiessani heidän asioitaan olen menettänyt yöuneni.Jos en olisi äiti, en olisi yöllä itkenyt ja murehtinut heidän tulevaisuuttaan. Jos en olisi äiti, en olisi ylipäänsä itkenyt läheskään näin paljon, mitä nyt olen. Minä olen nimittäin juuri se äiti, joka itkee päiväkodin aloituspäivänä, päiväkodin lopetuspäivänä, harrastuksen kevätjuhlassa, huomatessani vaatteiden tulleen liian pieneksi tai lapsieni oppiessa uusia asioita, olipa tilanne iloinen tai surullinen, niin kyllä minulta muutama tippa silmänkulmasta putoaa. Jos en olisi äiti, en olisi ollut kotona viimeistä kuutta vuotta. Olisin opiskellut ehkä sairaanhoitajaksi ja todennut, että ei se ehkä ollutkaan se oma juttuni, jonka jälkeen jatkanut ehkä markkinointialalle. En olisi luultavasti milloinkaan aloittanut blogia ja Instagram olisi vain paikka jakaa omalle perheelle ja lähimmille ystäville kuvia. Jos en olisi äiti (ja raskaana), treenaisin enemmän. Jos en olisi äiti, kuluttaisin aikaani varmasti todella turhanpäiväisiin asioihin kuten netflixiin aivan liikaa.  Jos en olisi äiti, varmasti haaveilisin äitiydestä, enkä turhaan, onhan tämä mahtavaa. Jos en olisi äiti, minulta puuttuisi kaksi huikeaa matkustuskaveria. Minulta olisi jäänyt huomaamatta Tukholman portailla seisovan vartijan hymy, vaikka tämä yritti olla vakavana. Minulta olisi jäänyt huomaamatta maahan tippunut viiden sentin kolikko tai ainakaan en olisi vaivautunut nostamaan sitä ja pitämään siitä huolta kuin suurimmasta aarteestani. Minulta olisi jäänyt huomaamatta, kuinka Itävallan vuorilla suoraan purosta juominen voi olla ihan mielettömän huikea kokemus. Minulta olisi jäänyt huomaamatta, kuinka hissin hälytysnappia painaessa ei tapahdu mitään muuta kuin hissin ovien aukeaminen. Jos en olisi äiti, minä en seisoisi iltaisin lasteni sänkyjen vieressä ihmettellen heidän ihanuuttaan. En juoksisi paniikissa taaperon perässä, joka yrittää mennä tielle. En katsoisi kauhuissani esikoisen päälläseisonta-harjoituksia ja rukoilisi hänelle varjelusta. Emme keskustelisi Domin kanssa treffeillämme siitä, kuinka meitä on siunattu äärettömän sulosilla pikkutyypeillä. En menisi vessaan syömään salaa suklaata. En kysyisi jokaiselta vastaantulevalta koiran omistajalta, että saako hänen koiraansa silittää. En olisi saanut äitienpäivänä korttia, missä luki, että äidin tekee iloisimmaksi Amelie, Estella ja iskä. En olisi oppinut kuinka oikeaoppinen aarrekartta piirretään. En olisi saanut paniikkia, kun lapsi maistaa myrkkysientä tai syö kieloja, en muuten olisi soittanut näin monta kertaa myrkytystietokeskukseen. En olisi kokenut sitä hetkeä, kun kovan kivun keskellä syntyy pieni täydellinen aarre ja hän parkaisee ensimmäisen parkaisunsa. En olisi kulkenut pienen taaperon perässä, joka opettelee kävelemään ja pelännyt, että hän kaatuu. En olisi maannut lattialla kahden lapsen istuessa vatsani päällä ja miettinyt kuinka hyviä tyyppejä he ovat. Kukaan ei olisi pyytänyt minua siunaamaan vielä yhden kerran häntä yöunille ja piirtämään selkäänsä niin kauan, että hän nukahtaa. Emme olisi Domin kanssa seisoneet pakkasessa keskellä yötä kipeä lapsi peiton sisässä odottaen, että hänen laryngiittinsa helpottaisi. En olisi ollut huolesta soikeana, kun he ovat vain perusflunssassa. En olisi kirjoittanut tätä tekstiä ja itkenyt samalla, koska pelkkä ajatuskin siitä, että en olisi äiti tuntuu käsittämättömän pahalta.Äitiys on opettanut minulle  kärsivällisyyttä, rakkautta, huolenpitoa, johdonmukaisuutta ja ennen kaikkea nöyryyttä. Äitinä sitä tajuaa kuinka keskeneräinen ihminen vielä itsekin on. Äitiys on aina ollut suurimpia unelmiani, joten voisin kai todeta kliseisesti eläväni unelmaani. Ennen äidiksi tulemista luulin äitiyden olevan hyvin erilaista, mitä se oikeasti on. En tajunnut, että rakkauden lisäksi myös huoli kasvaa potenssiin miljoona. En tiennyt, kuinka paljon pienet lapset voivat haastaa omaa ajattelutapaani ja toimintaani huomaamattaan. En tajunnut, että äitinä minä en pelkästään opeta lapsiani, vaan he opettavat myös minua. Jos en olisi äiti, niin minulta olisi jäänyt aivan liian monta oppituntia käymättä!

Ps. äitiys on myös opettanut minua, ettei sillä ole mitään väliä, jos mekko on vähän rypyssä! 😉

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM