Vaikuttaako ruokavalio raskaaksi tulemiseen? Käytinkö lisäravinteita raskaaksi tulemisen maximointiin?

Minulta on kysytty useamman kerran miten muutin ruokavaliotani tai mitä lisäravinteita käytin ennen raskautta raskaana tulemisen maximointiin? Lupailin jo alkuraskaudessani kirjoittaa aiheesta postauksen, mutta jostain syystä se on jäänyt ja vasta nyt sain aikaiseksi istuutua alas ja kirjoittaa aiheesta.vaikuttaako ruokavalio raskaaksi tulemiseenKyllä, ruokavaliolla on tekemistä raskaaksi tulemisen kanssa, eikä se onneksi ole enää vaiettu salaisuus vaan yksinkertaisesti fakta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsettomuutta pystyttäisiin aina hoitamaan ruokavaliolla tai sitä, että lapsettomuuden syyt olisivat aina ravitsemuksessa. Ei myöskään sitä, että huonolla ravitsemuksella elävät eivät voisi tulla raskaaksi tai päinvastoin. Ravitsemuksemme kuitenkin vaikuttaa hyvinkin suoraan kehomme hyvinvointiin (painoomme, hormoneihin yms…), mikä puolestaan vaikuttaa raskaaksi tulemisen mahdollisuuksiin. Haluan kuitenkin vielä kerran sanoa, että lapsettomuus on aina kipeä asia ja sen taustalla voi olla todella monia erilaisia syitä, joista huono ravitsemus on vain yksi.vaikuttaako ruokavalio raskaaksi tulemiseenEn ole milloinkaan pitänyt raskaaksi tulemista itsestäänselvyytenä, päinvastoin. Olen jo teininä itkenyt monet kerrat, että mitä jos en milloinkaan tule raskaaksi tai saa adoptio-oikeutta (minulle ei ollut koskaan väliä ovatko lapset biologisesti minun vai eivät, minun he olisivat joka tapauksessa). Raskaaksi tuleminen ei todellakaan aina tapahdu suunnitellusti. Toinen tulee raskaaksi ehkäisystä huolimatta ja toinen ei raskaudu pitkästä yrittämisestä huolimatta, eikä syy missään nimessä aina ole ravitsemuksessa. Tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, että raskaaksi tuleminen määrittelisi meitä tai kehoamme paremmaksi tai huonommaksi. Sinä olet tasan yhtä paljon nainen oletpa sitten äiti, naimisissa oleva, sinkku tai lapseton. Ja jokainen äiti on tasan yhtä paljon äiti, olipa sitten lapsesi biologisesti sinun tai ei (tämän pitäisi olla ihan itsestäänselvyys meille jokaiselle). Tämä postaus on siis ainoastaan vastaus kysymykseen, miten minä muutin (tai en muuttanut) ravitsemustani raskautta suunnittelessa tai mitä olisin muuttanut, mikäli en olisi pian raskautunut. En kuitenkaan missään nimessä ajattele, että ravitsemukseni takia tulin nopeasti raskaaksi tai pelkkä ravitsemuksen muuttaminen olisi aina ratkaisu lapsettomuusongelmiin.Itse en muuttanut ravitsemustani mihinkään suntaan, kun olimme päättäneet, että yksi lapsi olisi vielä tervetullut perheeseemme. Aluksi yritin puolittaa allergialääkkeiden käyttöä, koska niiden on todettu vaikeuttavan raskaaksi tulemista, mutta en yksinkertaisesti pystynyt vähentämään sitäkään. En myöskään käyttänyt mitään lisäravinteita, vaikka mm. foolihappo olisi syytä aloittaa jo ennen raskaaksi tulemista (aloitin foolihapon käytön, kun sain tietää olevani raskaana). En ole niitä tyyppejä, jotka popsivat purkista vitamiineja vaan päinvastoin. D-vitamiini on ainut, minkä yritän muistaa ottaa, mutta 80 % päivistä unohtuu sekin. Luotan siihen, että monipuolisesta ruokavaliosta saa tarpeeksi vitamiineja yms.vaikuttaako ruokavalio raskaaksi tulemiseenMikäli ruokavalioni olisi ollut täysin pyllyllään tai en olisi saanut tietää olevani raskaana jo muutaman viikon sisällä, niin toki olisin harkinnut muutoksia ruokavaliooni. Toisaalta koen, että ravitsemukseni oli jo ennen raskautta melko hyvä ja suuria muutoksia ei olisi joka tapauksessa tullut.  Pyrimme perheessämme käyttämään vain vähän sokeria, transrasvoja tai esim. makeutusaineita. Pyrimme syömään normaalia terveellistä ruokaa ja välttämään eineksiä (toki niitäkin joskus tulee syötyä). Tottakai meilläkin herkutellaan, mutta perusravitsemus on kunnossa satunnaisista herkutteluista huolimatta (btw, tätäkin kirjoittaessa syön suklaata ;)). Täytyy myöntää, että ainoa asia millä ajattelimme maximoida raskaaksi tulemisen mahdollisuutta oli ehkäisyn pois jättäminen. Jos raskaus ei olisi pian alkanut, niin olisin saattanut testata greippi-mehun toimivuutta, ainakin heitin asiasta läppää Domille, että jos ei vauva ilmoita tulostaan, niin jääkaappimme täyttyvät pian greippimehusta. Siitä nyt ei ainakaan mitään haittaakaan voi olla.vaikuttaako ruokavalio raskaaksi tulemiseenOlen jutellut muutaman naisen kanssa heidän ravitsemuksestaan ja raskautumisaikeista. Suosittelen aina syömään terveellisesti ja monipuolisesti sekä liikkumaan tarpeeksi. Meidän keho, kun on sellainen jännä kokonaisuus, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. En missään nimessä ensisijaisesti kehoita popsimaan kaikkia mahdollisia vitamiineja purkista, vaan satsaamaan normaaliin ravitsemukseen. Toki foolihappoa on hyvä alkaa syömään jo ennen raskautta. Suosittelen siis huolehtimaan siitä, että syöt tarpeeksi monipuolisesti, mikäli haaveissa on raskautuminen. En missään nimessä suosittele mitään stressaavia trendidieettejä, mitkä eivät ole hyväksi kenellekään, ei ne dieetit eikä stressi. Terveellinen tasapainoinen ruokavalio, minkä pystyt pitämään loppuelämäsi on ehdottomasti paras vaihtoehto.

Loppuun haluan jälleen kerran kuitenkin todeta, että lapsettomuuden taustalla on monia syitä eikä suinkaan vain vääränlainen ravitsemus. On myös täysin normaalia, että raskaus ei ala ensimmäisillä yrityksillä eikä se tarkoita, että kärsisit lapsettomuudesta. Ollaan armollisia itsellemme ja kehollemme sekä muistetaanhan olla tukena ja kuuntelevana olkapäänä, mikäli lähipiiristämme joku kamppailee lapsettomuuden kanssa.

Mekko / House Of Brandon

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Jos en olisi äiti…

Olen usein itsekseni miettinyt kuinka erilainen elämäni voisi olla, jos en olisi äiti. Miltä elämäni näyttäisi, jos saman katon alla ei asuisi kahta rakastakin rakkaampaa pikkumurua. Useimmiten olen asiaa miettinyt, mutta nyt Monnan ja Emman postaukset samaisesta aiheesta saivat minutkin istumaan alas ja kirjoittamaan tämän postauksen. Mitä ja millainen minä olisin, jos en olisi äiti.Useimmat vanhemmat sanoisivat tähän, että jos he eivät olisi vanhempia, niin he nukkuisivat yönsä ilman heräämisiä ja aamuisin eivät nousisi kukon laulun aikaan. Meillä tytöt nukkuvat yönsä ilman heräämisiä ja aamuisin olen itse ensimmäisenä hereillä, joten tämä klisee ei suoranaisesti minuun päde. Sen sijaan moni muu asia olisi varmasti toisin. Vaikka tytöt eivät itse minua valvota, niin voi kuinka monta kertaa murehtiessani heidän asioitaan olen menettänyt yöuneni.Jos en olisi äiti, en olisi yöllä itkenyt ja murehtinut heidän tulevaisuuttaan. Jos en olisi äiti, en olisi ylipäänsä itkenyt läheskään näin paljon, mitä nyt olen. Minä olen nimittäin juuri se äiti, joka itkee päiväkodin aloituspäivänä, päiväkodin lopetuspäivänä, harrastuksen kevätjuhlassa, huomatessani vaatteiden tulleen liian pieneksi tai lapsieni oppiessa uusia asioita, olipa tilanne iloinen tai surullinen, niin kyllä minulta muutama tippa silmänkulmasta putoaa. Jos en olisi äiti, en olisi ollut kotona viimeistä kuutta vuotta. Olisin opiskellut ehkä sairaanhoitajaksi ja todennut, että ei se ehkä ollutkaan se oma juttuni, jonka jälkeen jatkanut ehkä markkinointialalle. En olisi luultavasti milloinkaan aloittanut blogia ja Instagram olisi vain paikka jakaa omalle perheelle ja lähimmille ystäville kuvia. Jos en olisi äiti (ja raskaana), treenaisin enemmän. Jos en olisi äiti, kuluttaisin aikaani varmasti todella turhanpäiväisiin asioihin kuten netflixiin aivan liikaa.  Jos en olisi äiti, varmasti haaveilisin äitiydestä, enkä turhaan, onhan tämä mahtavaa. Jos en olisi äiti, minulta puuttuisi kaksi huikeaa matkustuskaveria. Minulta olisi jäänyt huomaamatta Tukholman portailla seisovan vartijan hymy, vaikka tämä yritti olla vakavana. Minulta olisi jäänyt huomaamatta maahan tippunut viiden sentin kolikko tai ainakaan en olisi vaivautunut nostamaan sitä ja pitämään siitä huolta kuin suurimmasta aarteestani. Minulta olisi jäänyt huomaamatta, kuinka Itävallan vuorilla suoraan purosta juominen voi olla ihan mielettömän huikea kokemus. Minulta olisi jäänyt huomaamatta, kuinka hissin hälytysnappia painaessa ei tapahdu mitään muuta kuin hissin ovien aukeaminen. Jos en olisi äiti, minä en seisoisi iltaisin lasteni sänkyjen vieressä ihmettellen heidän ihanuuttaan. En juoksisi paniikissa taaperon perässä, joka yrittää mennä tielle. En katsoisi kauhuissani esikoisen päälläseisonta-harjoituksia ja rukoilisi hänelle varjelusta. Emme keskustelisi Domin kanssa treffeillämme siitä, kuinka meitä on siunattu äärettömän sulosilla pikkutyypeillä. En menisi vessaan syömään salaa suklaata. En kysyisi jokaiselta vastaantulevalta koiran omistajalta, että saako hänen koiraansa silittää. En olisi saanut äitienpäivänä korttia, missä luki, että äidin tekee iloisimmaksi Amelie, Estella ja iskä. En olisi oppinut kuinka oikeaoppinen aarrekartta piirretään. En olisi saanut paniikkia, kun lapsi maistaa myrkkysientä tai syö kieloja, en muuten olisi soittanut näin monta kertaa myrkytystietokeskukseen. En olisi kokenut sitä hetkeä, kun kovan kivun keskellä syntyy pieni täydellinen aarre ja hän parkaisee ensimmäisen parkaisunsa. En olisi kulkenut pienen taaperon perässä, joka opettelee kävelemään ja pelännyt, että hän kaatuu. En olisi maannut lattialla kahden lapsen istuessa vatsani päällä ja miettinyt kuinka hyviä tyyppejä he ovat. Kukaan ei olisi pyytänyt minua siunaamaan vielä yhden kerran häntä yöunille ja piirtämään selkäänsä niin kauan, että hän nukahtaa. Emme olisi Domin kanssa seisoneet pakkasessa keskellä yötä kipeä lapsi peiton sisässä odottaen, että hänen laryngiittinsa helpottaisi. En olisi ollut huolesta soikeana, kun he ovat vain perusflunssassa. En olisi kirjoittanut tätä tekstiä ja itkenyt samalla, koska pelkkä ajatuskin siitä, että en olisi äiti tuntuu käsittämättömän pahalta.Äitiys on opettanut minulle  kärsivällisyyttä, rakkautta, huolenpitoa, johdonmukaisuutta ja ennen kaikkea nöyryyttä. Äitinä sitä tajuaa kuinka keskeneräinen ihminen vielä itsekin on. Äitiys on aina ollut suurimpia unelmiani, joten voisin kai todeta kliseisesti eläväni unelmaani. Ennen äidiksi tulemista luulin äitiyden olevan hyvin erilaista, mitä se oikeasti on. En tajunnut, että rakkauden lisäksi myös huoli kasvaa potenssiin miljoona. En tiennyt, kuinka paljon pienet lapset voivat haastaa omaa ajattelutapaani ja toimintaani huomaamattaan. En tajunnut, että äitinä minä en pelkästään opeta lapsiani, vaan he opettavat myös minua. Jos en olisi äiti, niin minulta olisi jäänyt aivan liian monta oppituntia käymättä!

Ps. äitiys on myös opettanut minua, ettei sillä ole mitään väliä, jos mekko on vähän rypyssä! 😉

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tunteita herättävä äitienpäivä

Tänä aamuna makoilin sängyssäni odottaen, että Dom ja työt tulevat ”herättämään” minua. Pian ovelle tultiin ja sain maailman ihanimmat äitienpäiväonnittelut lahjoineen, kortteineen sekä aamupaloineen. Dom ja tytöt kömpivät viereeni sänkyyn. Nuorimmainen ehti syödä kakkupalaseni ennen kuin itse ehdin sitä edes maistaa. Kermavaahdot suupielillä pikkuneiti moiskautti suulleni oikein kunnon pusun. Luin Amelien tekemää korttia ja itkin onnesta, kortin luettuani isompi neiti totesi rakastavansa minua. Dom oli suunnitellut tyttöjen kanssa aivan ihanan aamun minulle ihan parhaasta lahjasta puhumattakaan, nimittäin taulusta, missä oli aivan äärettömän rakkaita ihmisiä, perheeni.  Siinä minä makasin kolmen murusen ympäröimänä ja tietenkin yksi vatsassani. Olin niin onnellinen, että tirautin monta kyyneltä. Olin niin onnellinen, että minulla on kaksi aivan ihanaa tytärtä, joiden ansiosta olen saanut uuden aivan ihanan nimen, äiti. Tänä aamuna asteikolla nollasta kymppiin oli onnellisuus- sekä kiitollisuusleveli jossain 11- paikkeilla. En voinut lakata kiittämästä taivaan Isää. Kuinka olenkaan etuoikeutettu, että saan olla pian kolmen lapsen äiti ja tämän lisäksi minulla on itselläni aivan mahtava äiti, joka on aivan huikea esikuva, mutta myös yksi parhaista ystävistäni. Oman elämän täytti tänään suuri rakkaus, kiitollisuus ja onnellisuus, mikä illemmalla vaihtui hieman syvällisemmäksi pohdinnaksi ja keskusteluksi Domin kanssa. Ja kyllä, taisin jälleen tirauttaa pari kyyneltä myötätunnosta, pahasta olosta sekä siitä, että en tiedä kuinka voisin nostaa tänään heitä, jotka tarvitsevat sitä tänään ehkä enemmän kuin koskaan.Iltapäivällä luin uutisia ja tajusin, että eilen on vietetty lapsettomien lauantaita. Kaikessa synttärihulinassa en ollut muistanut koko päivää. En muistanut mainita sanallakaan asiasta blogissani, vaikka ehdottomasti olisi pitänyt ja olisin halunnutkin. Eilen vietettiin heidän päiväänsä, joille tämä päivä on ehkä yksi rankimmista koko vuodessa. Tämä päivä ei ole kaikille vain onnea, iloa ja rakkautta. Tämä päivä on monelle surua, tuskaa ja muistutusta siitä, mitä ei ole koskaan saanut kokea. Tämä päivä herättää monissa vahvoja tunteita, mutta surullinen tosiasia on ettei kaikkien tunteet ole onnen tunteita, vaan päinvastoin.

Kuka sitten edes on äiti, kenelle saa toivottaa hyvää äitienpäivää? Oliko äiti Teresa äiti, vaikka ei koskaan ollut synnyttänyt? Entäpä ne äidit, joiden lapset eivät milloinkaan päässeet maailmaan asti? Entäpä lapsensa myöhemmin menettäneet äidit? Entä ne äidit, jotka huolehtivat lapsista, joiden biologiset äidit eivät kyenneet pitämään heistä huolta? Entäpä ne naiset, jotka hoivaavat ja huolehtivat kaikista ympärillä olevistaan niin kuin äiti Teresa? Kyllä, he ovat äitejä ja ansaitsevat saada hyvää äitienpäivä-toivotukset yhtä oikeutetusti kuin minäkin. Näille äideille haluan toivottaa vielä erityisen hyvää äitienpäivää!

Äitiys on varmasti maailman hienoimpia asioita ja mielestäni sitä saa ja kuuluukin juhlia (niinkuin myös isäinpäivää), mutta on tärkeää myös muistuttaa itseään ettei äitiys ole itsestäänselvyys. Ollaan kiitollisia lapsista, äideistä sekä äidillisistä ihmisistä. Äitiys on upeaa, mutta se ei arvoita sinua, kuka sinä olet. Sinä olet upea, tärkeä ja arvokas olitpa sitten äiti tai lapseton. Halusin tämän vielä ääneenkin sanoa, vaikka itsestäänselvyyshän sen pitäisi kaikille olla!

Loppuun haluan vielä laittaa yhden lempikuvistani, mikä on niin täynnä siskosten välistä rakkautta jo nyt, että itku meinaa tulla siitäkin! Tämä päivä on oikeesti ollut ihan huippu ihana, vaikka itkuakin on riittänyt niin ilosta kuin surullisistakin asioista. Eikä raskaushormoonit varmasti ainakaan helpota tätä tunnemyräkkää.

 

LUE MYÖS

VIIMEINEN KIRJOITUS PORNOSTA

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM