Älä sano, että tiedät miltä tuntuu olla yksinhuoltaja

Älä sano, että tiedät miltä tuntuu olla yksinhuoltaja, jos et tiedä. Se, että puolisosi tekee paljon töitä ja hoidat lapsesi suurimmaksi osaksi yksin ei tee sinusta yksinhuoltajaa. Se, että olet viikon yksin puolisosi ollessa työmatkalla, ei tee sinusta yksinhuoltajaa. Se, että puolisosi tekee lähes kellon ympäri töitä, ei tee sinusta yksinhuoltajaa. Tiedät, ehkä miltä tuntuu hoitaa lasta yksin, mutta et tiedä millaista on olla yksinhuoltaja.yksinhuoltajaYksinhuoltajat eivät vain hoida lapsiaan yksin, he huolehtivat myös kaikesta muusta yksin. Kun puolisosi on töissä, hän ansaitsee rahaa ja ehkä mahdollistaa sinun kotona olemisen. Kun yksinhuoltaja hoitaa lapsensa kotona, hän kantaa yksin taloudellisen vastuun, kukaan muu ei tienaa rahaa hänelle ja hänen lapsilleen. Yksinhuoltaja ei katso kelloa tai laske öitä, koska puoliso tulee takaisin kotiin. Ei, hän on yksin.yksinhuoltajaEhdin asumaan yksin Amelien kanssa runsaan vuoden ennen kuin Dom astui elämäämme. Sinä aikana muistan monet kerrat, kun ystäväni lähtivät puistosta iltapäivällä lapsineen kotiin odottamaan perheen isää, joka oli tulossa töistä. Minäkin nappasin Amelien syliini ja kävelin kotiin, mutta meidän perheessä ei sillä hetkellä ollut isää, jota odottaa kotiin. Voin sanoa olleeni yksi onnekkaimmista yksinhuoltajaäideistä, sillä minun perheeni ja ystäväni tukivat minua 110% ja olivat todella aktiivisesti minun ja Amelien elämässä. He kävivät meillä päivittäin, he soittelivat minulle, he iloitsivat Amelien uusista taidoista aidoisti, he antoivat minun itkeä heidän olkapäätään vasten ja he oikeasti kulkivat vierellämme koko ajan.  Siitä huolimatta itkin monet kerrat, etten voinut katsoa kelloa ja odottaa puolisoani kotiin. Itkin monet kerrat, etten voinut lähettää viestiä puolisolleni viestiä, mitä olimme Amelien kanssa tehneet. Itkin monet kerrat, ettei minulla ollut vierellä puolisoa, joka olisi murehtinut kanssani raha-asioista. Yksinhuoltajuus on niin paljon muutakin, kuin yksin lapsista huolehtimista.yksinhuoltajaTe yksinhuoltajaäidit – ja isät, en voi sanoin kuvailla kuinka paljon arvostan ja kunnioitan sitä, että teette kaiken yksin. Vanhemmuus ei ole helppoa, vaikka vastuuta on jakamassa kaksikin vanhempaa. Saati sitten, kun olet täysin yksin. Iso tsemppi ja kunnianosoitus teille kaikille, jota hoidatte kaiken yksin.

Mitä muuten tykkäätte meidän uusista VAI-KØ:n pipoista? Mun mielestä nää on aivan ihanat. Kiitos paljon VAI-KØ! 

fitfunfamily

14 vastausta artikkeliin “Älä sano, että tiedät miltä tuntuu olla yksinhuoltaja”

  1. Tismalleen näin. Ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka valittaa, kun mies on aina töissä tai jossain harrastuksessa tms ja vertaa itseään yksinhuoltajaan. Joo onhan se ärsyttävää, mutta se isä kuitenkin on siinä olemassa. Ja sen kanssa voi miettiä asioita, etkä ole täysin yksin vastuussa lapsesta/lapsista.

    Itse olin lasten kanssa kolme vuotta yksin ja lasten oikeasta isästä ei ollut kauheasti tukea lapsia koskevissa kysymyksissä. Ja tosiaan ärsyttää myös se rahasta valittaminen, kun itse maksat KAIKEN yksin. Ja sitten joku kehtaa olla kateellinen vaikka pienistä päivähoitomaksuista.

    Nyt itsellä myös mies rinnalla, joka ottaa kivasti huomioon myös minun lapset ja on se elämä vaan niin paljon helpompaa, kun sen jakaa jonkun kanssa.

  2. Hyvä postaus, koska se on just niin! En ole yksinhuoltaja, mutta mun äiti oli. Minäkään en voi sanoa tietävänä miltä tuntuu olla yksinhuoltaja, vaikka äitini ja oma mummani ovat sitä olleet.

    Minusta vain monet eivät tajua juuri yksinhuoltajan ja yksin paljon lasta hoitavan eroa. Kiva, että postaisit aiheesta. Itse arvostan aina äitejä, mutta erityisesti haluaisin lähettää voimia kaikille yksinhuoltajille! 🙂

  3. Eikö Amelie ollut lainkaan isänsä kanssa tuolloin? Varmasti rankka vuosi, jos kannoit yksin vastuun tytöstä. 🙁

    • Hei! En kovinkaan paljoa halua ottaa kantaa Amelien ja hänen biologisen isänsä suhteeseen blogissamme kunnioittaakseni heidän yksityisyyttään. Mutta tosiaan ensimmäisen vuoden asuimme eri paikkakunnilla. Vein kyllä tyttöä välillä myös hänen paikkakunnalleen, mutta tapaamiset eivät olleet säännöllisiä Amelien iän sekä välimatkan takia.

  4. Hienosti ilmaistu, noinhan se juuri on.

    Itse vuosien ja vuosien ajan hoidin kolmea lastamme yksin, kun mies oli viikot työmatkoilla. Puoli vuotta sitten hän meidät jätti ja vähitellen olen vasta todella ymmärtänyt yksin hoitamisen ja yksinhuoltajuuden eron. Vaikka arki totuttuun tapaan sujuu kivasti näin yksinkin, niin onhan se ihan musertavaa, ettei enää odoteta isiä reissusta, suunnitella mitä viikonloppuna tehdään koko perheenä.. Se myös on ollut erityisen vaikeaa, ettei voi enää miehen kanssa vaihtaa katsetta ja hymyä lasten sanoessa tai tehdessä jotain hassua. Yhtäkkiä sitä on ihan yksin, ymmärtää että yksinäisyys onkin pysyvä tila, eikä jotain mikä päättyy kun työmatka päättyy.

  5. Muistan, kuinka rankkaa oli, kun mies oli viikon ulkomailla ja minä lasten kanssa itsekseni kotona. Lapset sairastuivat mahatautiin tietysti juuri silloin ja minä kuvittelin, että nyt on mulla kyllä niin rankkaa kuin vain voi olla. Sitten mies sairastui suolistosyöpään. Sitä stressiä ei voi sanoin kuvata, kun toinen kituu, oksentaa kymmeniä kertoja päivässä ja laihtuu keskitysleiriläisen näköiseksi. Vuoden sairastamisen jälkeen hän kuoli. Sen rääkin jälkeen musta tuli oikeasti yksinhuoltaja ja elämä pysähtyi hetkeksi. Nyt muutaman vuoden yksinhuoltajuuden jälkeen ei ole enää yhtään rankkaa. Oli pakko luoda rutiinit arjelle ja oppia ennakoimaan asioita. Ja mun elämä on nykyään tosi helppoa ja ihanaa. Kaikkeen tottuu ja kaikesta selviää, jos vaan ottaa sen asenteen, että asiat laitetaan järjestymään. Toki leskenä on se etu, että saa oman palkan lisäksi perhe-eläkkeen, jolloin taloudellista huolta ei ole.

  6. Meidän isä oli yksin huoltaja monta vuotta mutta onneksi löysi sitten rinnalleen naisen joka halusi hypätä mukaan meidän elämään. Minulla on yksi lapsi jonka jälkeen vasta tajunnut miten rankkaa isällä on ollut!
    Ihanat pipot! Ja mistä tuo miehesi huppari on? Näyttää hienolta 🙂

  7. Oletat tekstissäsi että mitäön mistään tietämättömät ”wannabe-yh:t” hoitavat lapsia yksin kotona ja puoliso mahdollistaa tämän tekemällä töitä. Melkoinen yleistys. Sitten kun aikuisena menet töihin (mielellään johonkin oikeasti vaativaan ja vastuulliseen työhön) ja hoidat talouden, kodin, lapset ja lemmikit pääasiassa yksin vaikkapa puolison vuorotyön takia, saatat edes vähän tavoittaa tästä tuntemuksesta ja kokemuksesta.

    • Et nyt tavoittanut pointtia. Kyse ei ollut kotitöiden ja lastenhoidon jakamisesta vaan ASIOIDEN jakamisesta. Siitä, että on YKSIN. Siitä, että on perheen AINOA AIKUINEN. Se on aivan eri asia kuin olla yksin lapset ja kodin hoitava vuorotyöläisen puoliso. Ja vähän Off Topic; miksi miehesi ei hoida kotia tai lapsia, kun ei ole töissä?
      Olen ollut vuorotyössä, vuorotyöläisen puoliso ja yksinhuoltaja ja kaikissa näissä kuvioissa on ollut lapset mukana. Yksinhuoltajuus on aina ollut heittämällä raskainta.

  8. Kyllä sitä voi olla myös yksin vaikka isä siinä perheessä onkin. Kyllä sitä joutui hoitamaan raha asiat ja jaettu mitään asioita. Ei tehty yhteisiä päätöksiä lapsiin koskien yms. Ex silloin vuorotöissä sekä minä. Puoli vuotta jaksoin ja sen jälkeen parempi oli lähteä yksinhuoltajaksi. Ei varmaan yleistä, mutta näitäkin löytyy sekä miehistä että naisista

  9. Ärsyttävintä ovat pienten lasten vanhemmat, joista yksi leikkisästi möläyttää, että ”olemme ajatelleet, että meidän pitäisi erota, jotta meillä olisi sitten vuorotellen mahdollisuus levätä/hengähtää niin kuin vuorovanhemmilla on”. Siis – argh – kuinka naiivia. Eivät tajua yksinhuoltajan tai vuorovanhemman arjesta mitään, eteenkän siitä kuinka raskasta vastuun kantaminen on.

  10. Hirveän näppärää, kun on niitä ystäviä, jotka tulee käymään ja tukee ja kuuntelee. Miulla ei oo edes niitä.

  11. Vihdoin joku puki ajatukset sanoiksi! Tämä on niin totta. Saako jakaa tätä julkaisua?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 58
Tykkää jutusta