Ajatuksia kolmannesta lapsesta | Millanen on sopiva lapsiluku?

Millainen on sopiva lapsiluku? Onko sellaista? Onko lapsilukumme täysi vai haaveilemmeko vielä uudesta perheenjäsenestä? Säännöllisin väliajoin otamme asian puheeksi ja keskustelemme lapsiluvusta. Vähintään yhtä säännöllisesti myös ulkopuoliset esittävät tämän kysymyksen meille. Tällä hetkellä on hyvä juuri näin, mutta meistä kumpikaan ei ole täysin vakuuttunut siitä, että lapsilukumme olisi nyt täynnä. Taloa katsellessamme laskeskelimme huoneita niin, että vähintään kolmelle lapselle olisi omat huoneet. Uuden auton ostaessamme oli tärkeää, että takapenkille menisi vaivatta kolme turvaistuinta. Toki myös siitä syystä, että autoomme mahtuu tarvittaessa myös lastemme ystäviä.  Mutta kuitenkin tällä hetkellä kaksi lasta tuntuu juuri sopivalta määrältä. Tai oikeastaan paremmin sanottuna, elämä ilman raskautta tuntuu juuri sopivalta. Se taitaakin olla se suurin syy, miksi kolmas lapsi ei ole niin hyvä ajatus tällä hetkellä.

Lapsia saadaan, eikä tehdä. Vaikka kuinka suunnittelisin, että haluaisin nyt lapsen, niin en välttämättä tulisi raskaaksi ja päinvastoin. Mutta toki omalla toiminnallaan voi maximoida todennäköisyyttä saada perheenlisäystä sekä päinvastoin. Tällä hetkellä maximoinnin sijaan käytämme ehkäisyä. Vaikka välillä haaveilemmekin vielä yhdestä pienokaisesta, niin tällä hetkellä se ei ole ajankohtaista minun aikaisempien vaikeiden raskauksien takia. Amelien raskausaikana sain Hypermesis gravudarum -diagnoosin eli suomeksi kärsin armottomasta pahoinvoinnista yötäpäivää viikolta yhdeksän synnytykseen asti. Puolessa välissä raskautta todettiin myös riski ennen aikaiseen synnytykseen ja ”sain” vuodelepo-käskyn viikolle 34 asti. Käytännössä vietin siis ensimmäisen raskauteni sängyssä. Se ei kuitenkaan ollut niin suuri ongelma, koska kyseessä oli ensimmäinen raskaus. Ei ollut muita lapsia vielä huolehdittavana.millainen on sopiva lapsilukuEstellan raskaus oli jo huomattavasti helpompi. Hänenkin raskaudessa sain HG -diagnoosin, mutta todella paha pahoinvointi, joka vei tiputukseen, kesti vain ensimmäiset 20viikkoa. Raskaus oli siis todella paljon helpompi kuin Amelien, mutta jokaista sängyssä maattua päivää varjosti huono omatunto siitä etten pystynyt olemaan täysillä mukana esikoiseni elämässä. Onneksi oli Dom, joka piti hyvää huolta Ameliesta ja leikki hänen kanssaan niin paljon, että Amelien sanoin oli vain hauskaa, että äiti on välillä ”kipeä”. Estellan raskaudessa myös migreenini nousi ihan uudelle levelille ja se kaatoi minut sänkyyn myös useasti. Migreeni jatkui pahana myös Estellan synnyttyä, mutta nyt onneksi olen muutama kuukauden jo saanut olla rauhassa näön menetykseltä.

Kun siis ajattelen kahta raskauttani, niin valehtelisin jos väittäisin, ettei raskaaksi tuleminen pelota. Välillä ajattelen, että jos toinen raskaus oli niin paljon helpompi kuin ensimmäinen, niin ehkä kolmas menisi jo siinä sivussa? Mutta, mitä jos ei? Jos oksentaisin kaiken, mitä suuhuni laitan ja joutuisin käymään tiputuksessa vähän väliä, niin pystyisinkö nauttimaan Amelien ja Estella pikkulapsiajasta vai missaisinko jotai maatessani sängyssä? Toisaalta raskaushan kestää vain sen yhdeksän kuukautta, mutta pienten lasten elämästä yhdeksän kuukautta on paljon. Tällä hetkellä haluan olla 110% heidän elämässään enkä vain juosta sängyn ja vessan väliä oksentaen. Joten haaveillaan vielä vähän kolmannesta…joskus, mutta juuri nyt näin on hyvä.millainen on sopiva lapsiluku

fitfunfamily

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 7
Tykkää jutusta