Miltä bloggaajan elämä oikeasti näyttää?

Elämämme ei todellakaan ole pelkästään sitä, mitä blogissa nähdään. Osa kuvista on tilannekuvia, mutta yhä useammin kuvaustilanteet ovat suunniteltuja etukäteen. Varsinkin pienten lasten vanhempina emme missään nimessä halua kantaa kameraa joka paikkaan mukanamme ja elää 24/7 vain blogia varten. Todellisuudessa kamera tulee mukaamme ehkä kerran viikossa (joskus ei niinkään usein) ja tällöin otamme useampia kuvia n.2 h ajan, jonka jälkeen kamera pääsee takaisin kamerareppuunsa. Lasten kanssa pyrimme, että kuvat olisivat tilannekuvia lähes aina, koska näin kaikilla on mukavampaa eikä kuvien ottaminen häiritse lapsia. Meidän aikuisten kuvissa taas kuvat ovat suunniteltuja, vaatteet ennalta katsottuja ja paikatkin jo aikaisemmin päätetty.Emme siis elä jokaista iltaamme Yyterissä katsellen auringonlaskua enkä pukeudu joka ilta juhlamekkoonkaan. Totuus ei siis aina ole sitä miltä näyttää. Blogiin päätyy kuva, missä päälläni on kaunis mekko. Blogiin harvoin päätyy kuvaa, missä näkyy kuinka vaihdan mekkoja tämän hienon kaavun alla hiki päässä. Näin homma useimmiten menee. Valitsemme kotona useammat vaatteet mukaan ja vaihdan niitä kuvausten välissä. Näin saamme käytettyä parin tunnin kuvausajan hyödyksi ja saamme useampia erilaisia kuvia. Hyvin usein kuvat eivät siis ole tilannekuvia, kuten tämä kaapu kuva.Kahdesta seuraavasta kuvasta on ensimmäinen kuva tilannekuva, kun suojelen mekkoani kastumiselta laittaessani hiuksiani paremmin. Tästä komeasta puolikyykystäni ei kuitenkaan ollut tarkoitus ottaa kuvaa ellei mieheni olisi pitänyt asentoani ikuistamisen arvoisena ja jälkeenpäin hän tietenkin ehdotti kuvan jakamista blogissakin. Ensin ajatus tuntui ihan naurettavalta, en todellakaan julkaise tällaista kuvaa blogissa. Tai siis, miksi julkaisisin? Kun asiaa enemmän mietin, niin tiesin omaan kysymykseeni vastauksen. Siksi, ettei totuus unohdu. Tätähän elämä pitkälti on -säätöä, editoimatonta, ennalta-arvaamatonta aallokkoa ja täydellistä kaikkine epätäydellisyyksineen. Elämä on ohikiitäviä hetkiä, mistä vain murto-osa taltioidaan ja se murto-osa saattaa olla ne ainoat seesteiset hetket, minkä taakse kätkeytyy kunnon kirjo kaikkia mahdollisia tunnetiloja ja tilanteita.Vaikka kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, niin ei se tarkoita niiden kertovan kaikkea. Kuvat ovat vain kuvia ja blogi on vain blogi. Mekin jaamme täällä elämästämme vain pienen pienen murto-osan, mutta suurimman osan elämästämme elämme ilman kameraa. Kirjoitamme vain pienen raapaisun elämästämme tänne. Mikäli siis sinusta vaikuttaa, että meillä kaikki on täydellisen seesteistä, niin ei ole. Meillä eletään ihan normaalia arkea, mihin kuuluu myös niitä nihkeämpiäkin fiiliksiä. Meilläkin joskus nauramisen sijaan itketään ja pyykkivuoret kasvavat ihan liian korkeiksi. Suurimman osan päivistä hengailen pelkkä Domin t-paita päällä ja harvoin kaupungillekaan lähtiessäni meikkaan. Emme elä täydellistä elämää, mutta olemme kiitollisia juuri tästä elämästä ja tästä elämänvaiheesta.

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Kaipaanko aikaa ennen lapsia?

Kesän aikana minulta on monesti kysytty Instagramin puolella, että kaipaanko milloinkaan aikaa ennen lapsia. Syksyllä, talvella tai keväällä tätä ei minulta ikinä kysytty ja olenkin useamman kerran pohtinut, että miksi nyt niin moni on asiaa minulta kysynyt. Johtuuko tämä siitä, että perheeseemme on pian tulossa uusi tyyppi lisää ja onhan sitä nyt pakko kaivata sitä kuuluisaa ”omaa aikaa” edes joskus.Mitä tähän kliseiseen ”omaan aikaan” tulee, niin minulla on sitä 24 tuntia vuorokaudessa samoin kuin kaikilla lapsettomillakin. Toki äitinä vietän omasta ajasta luonnollisesti todella suuren osan perheeni kanssa, oikeastaan lähes koko hereilläoloaikani, mutta se aika on silti minun aikaani ja vieläpä ihan huippu tavalla vietettyä aikaa. Minusta määritelmä ”oma aika” tuntuu ihan hassulta, ihan niinkuin se aika mitä perheen kanssa vietetään ei olisi minun aikaani, mistä nautin. Päinvastoin, perheen kanssa vietetty aika on ihan parasta. Tällä hetkellä elämässämme on pieniä lapsia ja mielellämme hengaamme heidän kanssaan, he kasvavat muutenkin aivan liian nopeasti. Joten ei, en voi sanoa missään määrin haikailevani sen ajan perään, kun en vielä ollut äiti.Tottakai elämässä on aina niitä ohikiitäviä rankkoja hetkiä ja varsinkin sairaana sitä toivoisi rauhaa saada maata yksin sohvalla ilman, että kukaan tarvitsisi minua. Mutta milloinkaan näinä rankkoina hetkinä en ole miettinyt kuinka ihanaa olisi, jos minulla ei vielä olisi lapsia. Lapset ovat rikastuttaneet elämääni aivan suunnattomasti ja elämä on ihan huippua heidän kanssaan. En koe, että jäisin mistään paitsi sen takia, että minulla on lapsia.

Emme koe lasten rajoittavan elämästämme pois kaikkia kivoja juttuja ja nyt vaan yritetään selvitä näistä vuosista, vaan päinvastoin. Teemme paljon samoja asioita Domin ja tyttöjen kanssa kuin mitä tekisimme, jos meillä ei olisi lapsia. Tämän lisäksi on tietenkin aktiviteettilista kasvanut monella uudellakin asialla lapsien myötä. Kuinka hienoa on esimerkiksi ottaa joka ilta juoksukisat talon ympäri? Tuskin skabaisimme Domin kanssa kahdestaan, koska emme olisi ikinä edes keksineet tätä ideaa. Tämä on vain yksi arkinen esimerkki, mistä jokainen meistä ihan aidosti nauttii. Tietenkin elämässä mennään nyt lasten ehdoilla, eikä elämä ole yhtä spontaania, mutta ei se spontaanius niin spessua ollut, että hetkeäkään toivoisin voivani palata siihen aikaan takaisin. Vastaus siis on, että en kaipaa aikaa ennen lapsia. Tällä hetkellä elämä maistuu aika mielettömän hyvälle ja olen todella kiitollinen, että saan elää tällä hetkellä juuri tätä elämänvaihetta. Lapset ovat pieniä aivan liian pienen hetken ja ihan oikeasti haluan hengata heidän kanssaan. Ihan oikeasti nautin meidän perusarjesta, paitsi en pyykinpesusta. Äitiys on ehkä joskus rankkaa, mutta voi vitsit, miten hullun ihanaa tämä on! Hetkeäkään en antais pois, en edes niitä kiukkukohtauksia, koska ne kuuluu tähän pakettiin ja ovat myös arvokkaita hetkiä, milloin lapset (sekä myös me vanhemmat) opitaan ja kasvetaan useimmiten eniten. Arki näiden pikkutyyppien kanssa on huippua ja varmasti nämä ovat niitä elämänvaiheita, mitä sitten kiikkustuolissa kaivaten muistelen. Nyt aion ottaa ilon irti joka hetkestä mun pikkutyttöjen ollessa pieniä ja vielä, kun ne haluaa hengata äidin kanssa.

ps. Kirjoitin keväällä hieman samasta asiasta, ”jos en olisi äiti”, joten kannattaa käydä lukemassa mikäli kiinnostaa.

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Sisaruskuvia ja ajatuksia ikäerosta

Sisaruskuvia ja ajatuksia ikäerosta

Ennen Estellan syntymää mietimme usein Domin kanssa, onko neljän vuoden ikäero liikaa. Itkin muutamat itkutkin, koska pelkäsin etteivät lapseni ikinä leikkisi yhteisiä leikkejä eikä heillä olisi toisistaan seuraa. Olin niin väärässä ja murehdin aivan turhaan. Estellan ollessa vauva Amelie halusi aina osallistua hänen hoitoonsa. Estellan kasvaessa tytöt ovat jatkuvasti enenevissä määrin leikkineet yhdessä ja nykyään he leikkivät suurimman osan päivästä keskenään. Olimmepa kotona tai rannalla, niin tytöt saavat hyvät leikit aikaiseksi. Tietenkin Estella on vielä pieni, mutta Amelie osaa hienosti ottaa tämän huomioon, eikä se haittaa heidän leikkejään. Viime syksyn ja kevään meillä oli melkein joka päivä joku kaveri leikkimässä, mutta kesä on mennyt lähes kokonaan vain perheen kesken.sisaruskuvia

Amelien lähtiessä johonkin muistaa pikkusisko sanoa isosiskolleen, että ”olet rakas” ja Amelie puolestaan nappaa vähän väliä siskoaan kainaloonsa vain kertoakseen, kuinka hyvä tyyppi ja rakas pikkusiskonsa on. Neljän vuoden ikäero ei ole ollut yhtään liikaa, enkä juuri nyt keksi tästä ikäerosta mitään negatiivista sanottavaa. Pian meillä on kokemusta myös kuuden ja kahden vuoden ikäerosta. Innolla odotamme, miltä elämämme ja tyttöjen sisarussuhteet tulevat näyttämään uuden pikkusiskon synnyttyä. sisaruskuvia

Yhden asian olen oppinut, että sisarusten välinen suurempikin ikäero ei aina tarkoita etteikö lapset olisi keskenään läheisiä. Ihan turhaan olen tirauttanut kyyneleen, jos toisenkin murehtien onko lapsistani toisilleen seuraa.

sisaruskuvia

Ps. Jos haluat vielä ikuistaa tänä kesänä perheestäsi tai lapsistasi aivan ihania kuvia, niin käy ihmeessä tsekkaamassa myös muita Domin ottamia kuvia ja laita viestiä tulemaan. Maksat ainoastaan ostamistasi kuvista, et kuvausajasta, joten et häviä mitään! 🙂 www.alpsinfinland.com

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM