Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä? Löytyykö niille aikaa?

On yksi lause, mitä en voi sietää, varsinkaan jos kuulen sen tulevan omasta suustani. Olen yrittänyt välttää tämän lauseen sanomista, mutta silti aina uudelleen ja uudelleen havahdun siihen, että totean ”en ole ehtinyt” tai ”en ole voinut, koska minulla on ollut niin kiire”. Tottakai elämässä tulee kiireisempiä ajanjaksoja milloin oikeasti ei ehdi tekemään kaikkea, mutta silloinkin minulla on käytössä sama 24 h vuorokaudessa. Kyse on siis täysin siitä miten priorisoin asiat. Jos en ehtinyt tekemään jotain, niin se tarkoittaa ainoastaan, että minulla oli jotain muuta mikä oli minulle tärkeämpää.Joku aika sitten Dom huomautti minua töiden tekemisestä illalla, sillä normaalisti pyrimme illat viettämään yhteistä aikaa. Vastaukseksi totesin minulla olleen niin kiire päivisin, että minun oli pakko tehdä työhommia illalla. Kiire oli siis tekosyy sille, että en ollut priorisoinut pariin päivään meidän suhdettamme. Faktahan oli, että noinakin päivinä minulla oli käytössä samat 24 h vuorokaudessa, mutta priorisoin muut asiat korkeammalle kuin avioliittoni. Osa asioista oli toki oikeasti todella tärkeitä, mutta päivän aikana tuli kerran jos toisenkin kulutettua aikaa myös sosiaalisessamediassa. Jos olisin tehnyt aktiivisesti työhommia jokaisen hetken päivällä, kun selasin Instagramia, niin olisin saanut hommia huomattavasti enemmän tehtyä. Jos olisin suunnitellut päivät hieman paremmin, enkä ajanut kaupunkiin ja takas neljää kertaa olisi minulta myös säästynyt melko paljon aikaa työhommia varten. Kyse ei siis rehellisesti sanottuna ollut kiireestä, vaan ennakoimattomuudestani sekä muiden asioiden priorisoinnista.Sadannen kerran pysähdyin taas miettimään, mikä minulle ihan oikeasti on tärkeää. Mihin haluan satsata elämässäni? Kun minulla on kiire, niin mille löytyy aina aikaa. Suhteeni taivaan Isään on priorisoinnissa korkeimmalla, mutta silti tätä suhdetta olen laiminlyönyt ehkä helpoiten. Toisena ovat avioliittoni sekä lapseni. Olemme todella perhekeskeinen perhe ja teemme paljon juttuja lastemme kanssa. Mielestäni olemme siis onnistuneet Domin kanssa todella hyvin priorisoimaan perheen, mutta kahdenkeskisestä ajasta edelleen herkästi nipistämme esim. työjuttuihin. Jos jotain olen elämäni aikana oppinut, niin sen, että avioliiton eteen täytyy tehdä töitä. Kun avioliittomme voi hyvin, myös perheemme voi hyvin. Tämän jälkeen tulee muut läheiset ihmiset, joita olen myös ”kiireeni” takia nähnyt aivan liian vähän. Haluaisin olla enemmän läsnä, enemmän apuna ja palvella enemmän ihmisiä ympärilläni. Näiden juttujen jälkeen tulee duunikuviot, mitkä haluan myös hoitaa kunnialla ja vasta töiden jälkeen tulee treenaaminen. Sosiaalisenmedian en haluaisi kuuluvan ollenkaan prioriteetteihini, paitsi tietenkin töiden tiimoilta, mutta kuinka paljon tulee selattua Instagramia tai Pinterestiä päivässä ihan vaan muuten vaan… aivan liikaa.Mietittyäni minulle tärkeitä asioita ja niiden järjestystä totesin, että minun on yksinkertaisesti priorisoitava asiat sen mukaan kuinka tärkeitä ne ovat minulle. Somettaminen on osa työtämme, joten tottakai jatkan sitä edelleen, mutta rehellisesti sanottuna sometan paljon enemmän kuin tarvetta olisi, joten siitä on hyvä nipistää melko paljon pois. Minun on myös jälleen kerran otettava hyväksi havaittu systeemi käyttöön, nimittäin viikkosuunnitelma. Meille vaan yksinkertaisesti sopii paljon paremmin edellisellä viikolla tehty aikataulut seuraavaksi viikoksi kuin täysin fiiliksen mukaan meneminen. Näin asiat pystyy priorisoimaan eri tavalla ja asioita pystyy ennakoimaan. Saadaan paljon enemmän aikaiseksi, kun meillä on aikataulut ja ihan oikeasti Domin kanssa kumpikin nautimme aikatauluista ja rutiineista. En tiedä, miksi edes välillä yritämme elää ilman edellisellä viikolla tehtyjä suunnitelmia. Sitä paitsi, itselläni on niin tajuttoman huono muisti nykyään, että on ihan jees käydä asiat etukäteen läpi, jolloin Dom vähintään muistaa muistuttaa minua, jos itse meinaan unohtaa!

LUE MYÖS

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Mihin ovat kadonneet sosiaaliset taitoni?

Jokainen joka tuntee minut muutaman vuoden takaa tietävät minun olevan todella puhelias, ulospäinsuuntautunut extrovertti, joka ei milloinkaan jännitä esillä oloa tai uusien ihmisten tapaamista. Sellaisena suurin osa pitää minua vieläkin, mutta huomaan vuosien tehneen minussa muutamia muutoksia. Täysin tuntemattoman tapaamista en vieläkään osaa jännittää, mutta puoli tuttujen kohtaaminen tuntuu välillä vaikealta ja huomaan ajattelevani aivan liikaa, mitä haluan itsestäni tai kuulumisistani kertoa. Luotettavassa ympäristössä olen hyvinkin avoin jakamaan elämästäni lähes kaiken, mutta puoli tuttuja kohdatessani iskee päälle joku extrasuodatin etten kerro itsestäni tai perheestäni lähes mitään. Puhun ehkä paljon, mutta en kerro itsestäni mitään. Moni ihminen on ihmetellyt, että miksi mietin mitä itsestäni tai perheestäni kerron, kun kerromme kaiken elämästämme julkisessa blogissa. Ensinnäkin haluan tuoda esille sen tosiasian, että emme missään nimessä jaa elämästämme kaikkea blogissamme, vaan tämä on vain pieni pintaraapaisu. Blogimme ei ole päiväkirjatyyppinen juttu, missä jaan elämäni kipeimpiä kohtia tai niitä parhaita hetkiä. Emme kanna kameraa mukanamme kuin muutaman tunnin viikossa ja nekin ennalta sovitusti, moni ihana hetki jää siis ikuistamatta. Pidämme yksityisyydestämme hyvinkin tarkasti huolta ja tämän takia moni asia ei milloinkaan päädy blogiin tuhansien ihmisten luettavaksi, vaikka sitäkin on meiltä bloggaajina muutamat puoli tuntemattomat vaatineet. Emme ole tilivelvollisia elämämme jokaisesta käänteestä, vaikka blogia kirjoitammekin. Ja arvostamme myös sitä, että kommenttikenttäämme ei jaeta esim. lastemme henkilökohtaisia asioita (nykyään meillä on moderaattori, joka käy kommentit läpi ennen julkaisua).Miksi sosiaaliset taitoni sitten ovat huonontuneet? Olen yksinkertaisesti oppinut kuinka ilkeitä aikuiset ihmiset osaavat olla, kuinka paljon he juoruavat asioista eteenpäin tietämättä puoliakaan ja kuinka julmasti he voivat puhua jopa pienten lasten asioita julkisesti ilman, että pysähtyvät edes sekunniksi miettimään puheidensa seurauksia. Kasvaessani olen valitettavasti oppinut, että ihmiset voivat hymyillä minulle ja todellisuudessa käyttäytyä minua tai läheisiäni kohtaan ilkeästi. Vaikka näitä ihmisiä on vain superpieni murto-osa, niin nämä ihmiset ovat saaneet minut seisomaan varpaillani ja miettimään tarkoin, mitä kerron ja kenelle.Toisaalta tämä kevät (ja kesä) on ollut se kevät, kun muutaman vuoden jälkeen olen uskaltanut vihdoin  olla avoimempi. Olen kertonut elämästäni hyvinkin henkilökohtaisia asioita monillekin ja huomannut näiden ihmisten olleen luottamuksen arvoisia. Olen tutustunut moniin aivan ihaniin ihmisiin, eikä minun ole hetkeäkään tarvinnut miettiä, mitä voin elämästäni jakaa. En ehkä ole enää se, joka juhlissa menee suurimman ihmisryhmän keskelle juttelemaan, vaan arvostan enemmän aitoja kahdenkeskisiä keskusteluja. Vaikka en nauti enää suurten ihmisryhmien keskellä olemisesta, niin en silti voi sanoa olevani missään määrin introvertti. Nautin edelleen suunnattomasti muiden ihmisten seurasta ja saan energiaa ollessani ihmisten kanssa tekemisissä.En tykkää juurikaan olla yksin. Pinnallisten keskustelujen sijaan taidan vain nykyään arvostaa enemmän aitoja keskusteluja ihmisten kanssa pienemmässä porukassa tai kaksin. Mietin tarkkaan, mitä suuressa ihmisryhmässä itsestäni kerron, mutta luotettavien ihmisten parissa olen hyvinkin avoin. Ehkä se on jopa tervettä itsesuojeluvaistoa, ettei itsestään tarvitse kertoa kaikkea kaikille.

Ihanaa juhannusta teille kaikille! <3

LUE MYÖS

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM