Koska äitiydestä tuli etuoikeuden sijaan taakka?

Onneksi olen jo kahden lapsen äiti, koska muussa tapauksessa lapset saattaisivat jäädä hankkimatta. Lehtijuttuja ja blogikirjoituksia lukiessani ihmettelen välillä, miksi porukka kirjottaa lapsista ja äitiydestä niin negatiiviseen sävyyn. Kuinka lasten kanssa elämä on hirveetä, kodistasi tulee vankilasi, puolisostasi ärsyttävä taakka, lapset itkevät yötäpäivää ja omaa elämää ei ole tai jos on, niin se on vähintäänkin kamalaa. Onneksi olin nuori saadessani esikoiseni, niin porukka ei ollut ehtinyt pelottelemaan minua. Muussa tapauksessa minulta olisi saattanut jäädä kokematta elämäni parhaimpia hetkiä. Olisi saattanut jäädä tutustumatta aivan mahtaviin tyyppeihin, joiden kanssa oikeasti nautin hengata.Älkääkä käsittäkö väärin. On todella hienoa, että äitiyden raskaistakin hetkistä pystytään puhumaan ääneen, mutta unohdetaanko me puhua niistä hienoista hetkistä? Ruokitaanko me huomaamatta vain niitä negatiivisa fiiliksiä, vaikka positiivisia olisikin oikeasti enemmän? Koska äitiydestä tuli etuoikeuden sijaan pakkopullaa. Äitiys on hienoa, hullun hienoa, mutta ei varmasti se helpoin tie. Jos haluat helpon elämän, niin suosittelen pysymään kaukana parisuhteista ja olla hankkimatta lapsia. Helppo elämä ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin onnellinen elämä, vaan päinvastoin. Kyllä, olen valvonut öitä lasteni kanssa. Minua on turhauttanut kiire ja oman ajan puuttuminen. Olen itkenyt keittiön lattialla, koska en tiennyt mikä itkevällä vauvalla oli hätänä. On päiviä, että olen katsonut kelloa ja odottanut lasten nukkumaanmenoaikaa. Olen ollut väsynyt. Päällimmäinen sana kuvaillessani äitiyttä on kuitenkin kaikkea muuta kuin negatiivisia sanoja. Äitinä oleminen on niin hienoa, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Vaikka yritän nauttia tästä ajasta lasteni ollessa pieniä, niin siitä huolimatta melko varmasti kiikkustuolissa keinutellessani vanhana toivoisin voivani elää vielä muutaman päivän uudelleen tästä ajasta. Onhan omat lapset nyt ihan parasta hengausseuraa!Äitiys on elämän suurimpia lahjoja. Kaikki eivät saa sitä kokea, vaikka kuinka haluaisivat. On ihmisiä, jotka antaisivat lähes mitä tahansa, että saisivat olla vanhempia. Arvostetaan sitä mitä meillä on! Äitiys ei ole itsestäänselvyys, ei siis missään nimessä oteta sitä sellaisena. Mitkään negatiiviset asiat eivät pysty peittoamaan sitä rakkauden ja onnen määrää, mitä äitiys tuo tullessaan. Vaikka olisin kuinka väsynyt, niin en milloinkaan vaihtaisi pois äitinä olemista. Ei äitinä oleminen ole kamalaa vaan päinvastoin. Jos tämä olisi ihan hirveetä, niin tuskin heittäisimme Domin kanssa välillä ilmoille haaveita kolmannesta lapsesta joskus tulevaisuudessa. Äitinä oleminen on ihan parasta. Jos sinulla ei ole vielä lapsia, niin älä usko kaikkia kauhutarinoita, mitä netissä lukee. 😉Tyttöjen superihanat paidat ovat Kiddowilta. Olen aiemminkin blogissa kertonut Kiddowin aivan ihanista vaatteista, mitkä eivät mene jatkuvassa pesu-kuivausrumpu-kierteessäkään huonoksi. Ja nyt tulee hyviä uutisia, nimittäin meidän Instagramissa (huom, löydät meidät Instasta nykyään nimellä: fitfunfamilyblog ) arvotaan 50 euron lahjakortti Kiddowille ja ajankohta ei voisi olla parempi, nimittäin…. HUOMENNA Kiddow julkaisee uudet tuotteet! Nyt siis kannattaa ehdottomasti osallistua arvontaan ja voittaa itsellesi shoppailurahaa 😉

Aiheutin ystävälleni ruokamyrkytyksen!

Hyvä ystäväni oli meillä viikonlopun kylässä ja aiheutin hänelle sekä luonnollisesti myös itselleni ruokamyrkytyksen. Ruokamyrkytyksen syy oli typeryys ja tietämättömyys sopivalla sekoituksella. Tekisi mieli syyttää myös hieman päivällä ollutta migreeniä, minkä takia aivot olivat vielä hieman nukkumassa. Olin siis ostanut Kenialaisia papuja, mitä jo itsessään ystäväni sekä vanhempani ihmettelivät. Miksi Kenialaisia? Kauheessa kiireessä aloin paloittelemaan tuoreita papuja ja jälkikäteen aloin epäilemään, että muistinkohan edes pestä niitä. No sillä ei ollut ehkä edes väliä, koska ainakaan en niitä keittänyt.

Paloiteltuani pavut heittelimme ne pizzan päälle, minkä laitoimme hetkeksi uuniin. Rikoimme vielä varmuuden vuoksi muutamat kananmunat päälle varmistaaksemme, että pavut eivät pääse kuumenemaan liikaa ja saamme takuuvarmasti ruokamyrkytyksen. Tämän jälkeen söimme pizzat papuineen hyvällä ruokahalulla. Parin tunnin päästä vannoin, että en aio laittaa suuhuni enää milloinkaan papun papua. Jonkin ajan kuluttua ruokailumme jälkeen alkoi minun ja ystäväni vatsa kiertämään. Onneksi meillä on kaksi vessaa. Onneksi Amelie vihaa papuja ja oli nyppinyt joka ikisen papua muistuttavankin jutun ruoastaan pois. Onneksi, onneksi, lapset eivät siis saaneet ruokamyrkytystä. Pohdimme mistä ihmeestä ruokamyrkytys on voinut tulla, kunnes ystäväni varovaisesti ja erittäin asiallisesti hänelle fiksuun tapaan kysyi, että muistithan keittää pavut ennen paloittelemista. No, enhän minä niitä ollut keittänyt. En todellakaan. En yleensä käytä tuoreita papuja ja tästä lähin en todellakaan käytä niitä. 

Oletko koskaan kuullut lektiinistä? No, se oli se syy miksi me eilen saimme ruokamyrkytyksen oireita. Voihan lektiini, pistit meidän sunnuntai-illan uusiksi. Omaksi puolustuksekseni sanottakoot vielä, että pakkausmerkinnät eivät olleet oikein. Eviran sivuilla nimittäin lukee, että papujen pakkausmerkinnöissä on oltava selkeästi myytävän pavun nimi, käyttöohje ja varoitusmerkintä. Tässä papupaketissa ei ollut juuri mitään muuta tietoa kuin Keniasta kotoisin. Ei mennyt siis ihan putkeen ruoanlaitto tällä kertaa, onneksi kyseessä oli niin läheinen ystäväni, että ehkä uskaltaa ruokamyrkytyksestä huolimatta vielä tulla meille. Mainittakoot vielä, että 25-vuoden ystävyyden aikana olen ensimmäistä kertaa aiheuttanut ruokamyrkytyksen ystävälleni, että ei näitä kuitenkaan ihan jatkuvasti tapahdu. Tästä lähin varmuudeksi kotimme on kuitenkin tuorepapuvapaata- aluetta.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM