Jos en olisi äiti…

Olen usein itsekseni miettinyt kuinka erilainen elämäni voisi olla, jos en olisi äiti. Miltä elämäni näyttäisi, jos saman katon alla ei asuisi kahta rakastakin rakkaampaa pikkumurua. Useimmiten olen asiaa miettinyt, mutta nyt Monnan ja Emman postaukset samaisesta aiheesta saivat minutkin istumaan alas ja kirjoittamaan tämän postauksen. Mitä ja millainen minä olisin, jos en olisi äiti.Useimmat vanhemmat sanoisivat tähän, että jos he eivät olisi vanhempia, niin he nukkuisivat yönsä ilman heräämisiä ja aamuisin eivät nousisi kukon laulun aikaan. Meillä tytöt nukkuvat yönsä ilman heräämisiä ja aamuisin olen itse ensimmäisenä hereillä, joten tämä klisee ei suoranaisesti minuun päde. Sen sijaan moni muu asia olisi varmasti toisin. Vaikka tytöt eivät itse minua valvota, niin voi kuinka monta kertaa murehtiessani heidän asioitaan olen menettänyt yöuneni.Jos en olisi äiti, en olisi yöllä itkenyt ja murehtinut heidän tulevaisuuttaan. Jos en olisi äiti, en olisi ylipäänsä itkenyt läheskään näin paljon, mitä nyt olen. Minä olen nimittäin juuri se äiti, joka itkee päiväkodin aloituspäivänä, päiväkodin lopetuspäivänä, harrastuksen kevätjuhlassa, huomatessani vaatteiden tulleen liian pieneksi tai lapsieni oppiessa uusia asioita, olipa tilanne iloinen tai surullinen, niin kyllä minulta muutama tippa silmänkulmasta putoaa. Jos en olisi äiti, en olisi ollut kotona viimeistä kuutta vuotta. Olisin opiskellut ehkä sairaanhoitajaksi ja todennut, että ei se ehkä ollutkaan se oma juttuni, jonka jälkeen jatkanut ehkä markkinointialalle. En olisi luultavasti milloinkaan aloittanut blogia ja Instagram olisi vain paikka jakaa omalle perheelle ja lähimmille ystäville kuvia. Jos en olisi äiti (ja raskaana), treenaisin enemmän. Jos en olisi äiti, kuluttaisin aikaani varmasti todella turhanpäiväisiin asioihin kuten netflixiin aivan liikaa.  Jos en olisi äiti, varmasti haaveilisin äitiydestä, enkä turhaan, onhan tämä mahtavaa. Jos en olisi äiti, minulta puuttuisi kaksi huikeaa matkustuskaveria. Minulta olisi jäänyt huomaamatta Tukholman portailla seisovan vartijan hymy, vaikka tämä yritti olla vakavana. Minulta olisi jäänyt huomaamatta maahan tippunut viiden sentin kolikko tai ainakaan en olisi vaivautunut nostamaan sitä ja pitämään siitä huolta kuin suurimmasta aarteestani. Minulta olisi jäänyt huomaamatta, kuinka Itävallan vuorilla suoraan purosta juominen voi olla ihan mielettömän huikea kokemus. Minulta olisi jäänyt huomaamatta, kuinka hissin hälytysnappia painaessa ei tapahdu mitään muuta kuin hissin ovien aukeaminen. Jos en olisi äiti, minä en seisoisi iltaisin lasteni sänkyjen vieressä ihmettellen heidän ihanuuttaan. En juoksisi paniikissa taaperon perässä, joka yrittää mennä tielle. En katsoisi kauhuissani esikoisen päälläseisonta-harjoituksia ja rukoilisi hänelle varjelusta. Emme keskustelisi Domin kanssa treffeillämme siitä, kuinka meitä on siunattu äärettömän sulosilla pikkutyypeillä. En menisi vessaan syömään salaa suklaata. En kysyisi jokaiselta vastaantulevalta koiran omistajalta, että saako hänen koiraansa silittää. En olisi saanut äitienpäivänä korttia, missä luki, että äidin tekee iloisimmaksi Amelie, Estella ja iskä. En olisi oppinut kuinka oikeaoppinen aarrekartta piirretään. En olisi saanut paniikkia, kun lapsi maistaa myrkkysientä tai syö kieloja, en muuten olisi soittanut näin monta kertaa myrkytystietokeskukseen. En olisi kokenut sitä hetkeä, kun kovan kivun keskellä syntyy pieni täydellinen aarre ja hän parkaisee ensimmäisen parkaisunsa. En olisi kulkenut pienen taaperon perässä, joka opettelee kävelemään ja pelännyt, että hän kaatuu. En olisi maannut lattialla kahden lapsen istuessa vatsani päällä ja miettinyt kuinka hyviä tyyppejä he ovat. Kukaan ei olisi pyytänyt minua siunaamaan vielä yhden kerran häntä yöunille ja piirtämään selkäänsä niin kauan, että hän nukahtaa. Emme olisi Domin kanssa seisoneet pakkasessa keskellä yötä kipeä lapsi peiton sisässä odottaen, että hänen laryngiittinsa helpottaisi. En olisi ollut huolesta soikeana, kun he ovat vain perusflunssassa. En olisi kirjoittanut tätä tekstiä ja itkenyt samalla, koska pelkkä ajatuskin siitä, että en olisi äiti tuntuu käsittämättömän pahalta.Äitiys on opettanut minulle  kärsivällisyyttä, rakkautta, huolenpitoa, johdonmukaisuutta ja ennen kaikkea nöyryyttä. Äitinä sitä tajuaa kuinka keskeneräinen ihminen vielä itsekin on. Äitiys on aina ollut suurimpia unelmiani, joten voisin kai todeta kliseisesti eläväni unelmaani. Ennen äidiksi tulemista luulin äitiyden olevan hyvin erilaista, mitä se oikeasti on. En tajunnut, että rakkauden lisäksi myös huoli kasvaa potenssiin miljoona. En tiennyt, kuinka paljon pienet lapset voivat haastaa omaa ajattelutapaani ja toimintaani huomaamattaan. En tajunnut, että äitinä minä en pelkästään opeta lapsiani, vaan he opettavat myös minua. Jos en olisi äiti, niin minulta olisi jäänyt aivan liian monta oppituntia käymättä!

Ps. äitiys on myös opettanut minua, ettei sillä ole mitään väliä, jos mekko on vähän rypyssä! 😉

Miksi suomalainen aikuinen ei moikkaa lapselle?

Ennen kuin joku vetää herneen nenään otsikostani, niin avaan sitä hieman. En ole huomannut missään muussa maassa (toki en jokaisessa maassa ole käynyt) samanlaista junttiutta kuin meiltä suomalaisilta ja vieläpä erityisesti suomalaisilta aikuisilta. Olen kahden pienen lapsen äiti, joista toinen on jo valitettavasti lopettanut moikkaamisen tuntemattomille ja tajunnut ettei sellaista tehdä Suomessa. Pienempi on vielä siinä iässä, että moikkaa iloisena kaikille ja hyvin harvoina päivinä onnekkaana saa hymyn tai jopa moikkauksen takaisin. Ruotsissa ollessamme ero oli jo valtava, itävallasta puhumattakaan. Siellä ihmiset moikkasivat iloisesti meidän pari vuotiaalle ja saattoivat vielä sanoa muutaman sanasenkin ilman, että siinä oli mitään outoa. Olisitte nähneet kuinka iloinen pieni Estella oli, kun poliisit vilkkuttivat hänelle takaisin poliisiautostaan ja vastaantulija kehui hänen hattuaan. Laivallakin porukat vielä hymyilivät jo moikkasivat lapsille, toki heistä n.98% oli ruotsalaisia. Suomalaisilla oli omat totutut tapansa laivallakin eikä sielläkään tehty poikkeusta.Mistä hitsistä tämä johtuu? Onko se raskasta sanoa hei takaisin pienelle lapselle tai antaa edes pientä hymyä. Ameliekin kysyi kerran, että miksi suomalaiset ovat enemmän ”ärdepärdejä” kuin itävaltalaiset. Sinänsä ihan hyvä kysymys. Hän oli tehnyt tämän päätelmän täysin siitä lähtökohdasta, että suomalaiset eivät hymyile niin paljon eivätkä moikkaa toisilleen. Miksi se on niin vaikeaa hymyillä ventovieraalle ihmiselle tai jopa tervehtiä toista. Ei ole ollenkaan epätyypillistä, että kävellessäsi kadulla tervehdyksen sijaan vastaantuleva kääntää katseensa pois ettei vahingossakaan tulisi katsekontaktia.Lapsilla toisille hymyileminen ja toisten tervehtiminen tulee luonnostaan, kunnes he jossain vaiheessa meiltä aikuisilta oppivat olemaan tervehtimättä. Olenko hyvin epäsuomalainen, jos nyt ääneen kehtaan sanoa, että mielestäni tämä tapa on suorastaan typerä. Mielestäni fiksuihin käytöstapoihin kuuluu toisille ihmisille hymyileminen ja vastaan tulevien tervehtiminen. Haluan myös opettaa lapseni tervehtimään tuntemattomia sekä hymyilemään ihmisille, ei maailmassa voi olla liikaa hymyä.Päätimme Domin kanssa runsas viikko sitten aloittaa uuden tavan Suomessa ja moikata tuntemattomille silläkin uhalla, että he tekevät ilmoituksen häirinnästä. Jos siis asut lähellämme ja ihmettelet miksi kaksi aikuista ihmistä kävellessään sinua vastaan moikkaavat ja vieläpä hymyilevät sinulle, niin ei huolta. Nuo kaksi ihmistä olivat luultavasti minä ja Dom, emmekä moikkauksesta huolimatta odota kyläkutsua, murtaudu kotiisi, kidnappaa lapsiasi tai mitään muutakaan sen kummempaa. Haluamme ainoastaan tervehtiä iloisesti ihmisiä, koska hymyjä ei vaan voi olla tässä maailmassa liikaa ja emmekä tykkää tästä suomalaisesta tavasta, mikä tällä hetkellä on valloillaan. #TERVEHDISINÄKIN

Tyttöjen hatut* Breden Kids

LUE MYÖS

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

”OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Qeridoo Sportex polkupyörän peräkärryn arvostelu

Qeridoo Sportex polkupyörän peräkärryn arvostelu

Olemme Domin kanssa viime kesän aikana arponeet juoksurattaiden ja polkupyörän peräkärryn väliltä, kumpaa tarvitsisimme enemmän. Tiesin kyllä, että joitakin polkupyörän peräkärryjä voi käyttää myös juoksurattaina, mutta en uskonut niiden olevan tarpeeksi kevyet ja näppärät juoksulenkeille. Päädyimme kuitenkin tarvitsevamme juoksurattaita enemmän kuin peräkärryä, mutta emme hetkeäkään ajatelleet saavamme samassa paketissa peräkärryn lisäksi myös aivan huippuhyviä juoksurattaita. Saimme blogiyhteistyön tiimoilta Preecolta pyöräperäkärryn, jota olemme ehtineet testailla runsaat puoli vuotta. Pyöräperäkärry on ollut käytössämme syksyisessä sateessa, loskaisella kelillä, paukkuvilla pakkasilla sekä nyt kesäisinä aurinkoisina päivinä. Qeridoon Sportex peräkärryn saatuamme ei paljon muita rattaita ole tullut käytettyä. Tämä pyöräperäkärry on aivan mainio menopeli myös juoksemiseen. Rattaat ovat kevyet ja kääntyvät helposti. Peräkärry on saapumisesta asti ollut päivittäisessä käytössä niin pyörän perässä kuin normaalilla vaunu ja kävelylenkeilläkin, eikä ole muuta kuin positiivista kerrottavaa niistä.Qeridoo Sportex polkupyörän peräkärryn arvosteluQeridoon Sportex polkupyörän peräkärry on suunniteltu käyttäjälle mukavaksi, mutta myös ennen kaikkea lapselle turvalliseksi. Kärry on varustettu 5-kohtaisilla turvavöillä, joissa on hyvin yksinkertainen lukitussysteemi. Turvallisuutensa puolesta tälle kärrylle on myös myönnetty ECE 44/03 -sertifikaatti. Kärryssä on uusittu vetoaisa, jonka ansiosta peräkärryn vaihtaminen työnnettävästä mallista polkupyörän perään on entistä helpompaa. Kärryssä on myös vahvistettu kiinnityskytkin, jonka ansiosta kyyti on lapselle entistä vakaampaa sekä peräkärry on huomaamattomampi pyörän perässä. Kärryn jousitus säätyy automaattisesti kuljetettavan painon mukaan ja antaa näin vieläkin paremman tasaisen kyydin. Ystäväni katsellessaan kärryjämme huomasi myös yhden erittäin tärkeän asian, nimittäin niskatuet. Minulle oli täysin uutta, ettei kaikissa pyörän peräkärryissä ole niskatukea, luulin sen olevan osa ns. vakiovarustusta. Pienen lapsen niskoille olisi erittäin tärkeää, että niskat ovat tuetut, varsinkin pidemmillä matkoilla tai lapsen nukkuessa. Qeridoo Sportrex 2 Polkypyörän peräkärryssä on kahdelle lapselle niskatuki.Qeridoo Sportex polkupyörän peräkärryn arvosteluQeridoo polkupyörän peräkärryjä on saatavilla muutamia erilaisia malleja, joista jokainen on suunniteltu vastaamaan hieman erilaista tarvetta. Qeridoon vaunujen laatu ja ominaisuudet on ihan huippuluokkaa, mutta hinnat on siitä huolimatta pystytty pitämään kilpailukykyisenä.Kärryssä voit kuljettaa lapsia vastasyntyneestä asti lisäosana saatavan lasten turvaistuimen kanssa. Lapsia voidaan kuljettaa peräkärryssä noin 6 vuoden ikään asti, mutta käyttöikä riippuu toki mitoista. Meidän Amelie on 6-vuotta sekä melko pitkä ikäisekseen ja hän mahtui kärryyn vähän liiankin hyvin, että oli motivoimista saada neiti oman pyöränsä selkään. Kärryt ovat olleet meillä päivittäin käytössä ja ne kulkevat superhyvin myös epätasaisessa maastossa kuten metsässä, suurien pyöriensä ansiosta. Olemme olleet näihin todella tyytyväisiä ja näitä voimme lämmöllä suositella myös muille! Nämä ovat myös ne kärryt, mitä olen monesti lenkeillä InstaStoreissakin fiilistellyt!Qeridoo Sportex polkupyörän peräkärryn arvostelu