Kuinka kulkee treenit kesän jälkeen? Entä millainen on ravintovalmentajan ravitsemus?

Olemme juuri muuttaneet, joten onhan se ihan oikeutettua käpertyä omaan kotiin ja vaan nauttia siitä. Mutta tämähän tuntuu tapahtuvan joka syksy, joten se ei johdu ainoastaan muutosta. Syksy tuntuu olevan minulla ehdottomasti se vuodenaika, kun haluaisin viettää kotona jokaisen hetken. Lämpimässä kodissa villasukat jalassa ja keskeneräinen virkkaustyö kädessä. Syksy on se aika vuodesta, kun innostun tekemään käsitöitä ja aloitankin yleensä vähintään kolme eri projektia, joista yksi ehkä valmistuu. Mutta entäs se treenaaminen?ravintovalmentajaOllaanko peruspositiivisia ja sanotaan vaan, että paremminkin voisi mennä. Toisin sanoen, mitä saliin tulee, niin lähin kontaktini kuntosalin kanssa viime viikkoina on ollut, kun olen hakenut Domin sieltä. Eihän sali toki ole ainoa paikka, missä voi treenata. Meillä on kotona treenivälineitä, vaikka muille jakaa, mutta jostain kumman syystä ne ovat pysyneet omilla paikoillaan hyvinkin siististi viime viikkoina. Muistankoha enää mitä sana, treenata, edes tarkoittaa? Olisiko aika ottaa itseään niskasta kiinni?

Onhan minulla ollut flunssakin, jota voin helposti syyttää jo tervehdyttyäni ainakin sen kuukauden jos toisenkin, hah! Ei vaan, nyt on paluu arkeen ja myös paluu treeneihin. En usko siihen, että muutos alkaa huomenna. Kun päätän tehdä jotain huomenna, se on vähän sama kuin ei koskaan. Siksi sanonkin, että aloitan paluun normaaliin elämään ja treeneihin tänään. Kahden lapsen äitinä en aio priorisoida salia ykköseksi enkä edes kakkoseksi, mutta ainakin pari/kolme kertaa viikossa yritän siellä käydä. Sekä tietysti Estellan päikkäriaikoina yritän pari kertaa viikossa vetästä pienet kotitreenit, joko kotosalla tai lähimetsässä riippuen nukkuuko Estella vaunuissa vai sängyssään.ravintovalmentajaSuuri muutos tulee myös ravitsemukseeni, nimittäin nyt loppuu epäsäännöllisesti syöminen ja suklaan mussuttaminen. Ravintovalmentajana valmennan jatkuvasti ihmisiä, kuinka heidän tulisi syödä oikein (ja säännöllisesti) ja sitten itse en ole ehtinyt syömään tai  tekemään ruokaa ja vetäsen kiireessä suklaapatukan. ”Suutarin lapsilla ei ole kenkiä,” vai miten se meni? Kysehän harvoin on siitä, että ei oikeasti ehtisi. Yleensähän kiire tulee siitä, että asioita ei suunnittele. Meidän perheessä ainakin suunnitteleminen helpottaa arkea niin paljon ja kaikkien ravitsemuskin on huomattavasti parempi, kun ruoat suunnitellaan etukäteen.ravintovalmentajaNyt siis tämä kotiäiti palaa painojen ja terveellisen ruoan pariin! Minulla ei ole halua pudottaa painoa. Suurin tavoitteeni on saada yläkroppaan lisää voimaa, sillä ryhtini menee helposti hieman ”kasaan”, jos en treenaa. Sekä muokata hieman kehonkoostumusta. Puntari ei kerro kaikkea, mutta silti punnitsin itseni, miksi? Todistaakseni sen, että puntari ei todellakaan kerro kaikkea.  Otin myös valokuvat, jotta voin verrata ennen jälkeen kuvia ja ehkä nähdä, että vaikka vaakanumero ei muutu, niin kroppani siitä huolimatta voi muuttua. Ehkä jaan niitä myös blogissamme myöhemmin?

 

Mitä äitisi ei ikinä kertonut sinulle

1. Hän on itkenyt sinun vuoksesi… paljon.

Äitisi luultavasti aloitti itkemisen jo raskausaikana. Hän itki ilosta, itki rakkaudesta, itki huolesta, itki onnesta. Kun sinä synnyit, äitisi kasvoille valui melko varmasti jälleen kyyneliä. Kyyneleet, jotka kertoivat äärettömän suuresta rakkaudesta sinua kohtaa. Kyyneleet, jotka huokaisivat helpotuksesta, että olit vihdoin hänen sylissään. Kyyneleet, jotka pitivät sisällään myös huolta, koska hän halusi sinulle silloin jo vain parasta. Kyyneleet, jotka kertoivat ehkä pienestä epävarmuudesta olla äiti. Itkut eivät loppuneet synnytykseen. Kun sinä lähdit ensimmäistä kertaa yksin takapihalle leikkimään, äitisi pyyhi pienet kyyneleet poskiltaan. Onnen ja haikeuden kyyneliä, että sinä olit jo iso lapsi.

2. Hän halusi viimeisen palan suklaalevystä

Mutta antoi sen sinulle kuitenkin, kun hän näki sinun suuret silmät ja pienen kielen, mikä nuolaisi suupieliä. Hän tiesi, että sinä tulisit iloiseksi viimeisestä palasesta ja halusi nähdä ilosi.

3. Se sattui.

Kun sinä leikit kampaajaa ja vedit hänen hiuksiaan, niin se sattui. Kun sinä meikkasit häntä ja tökkäsit sudilla silmään, niin se sattui. Kun sinä puraisit tissiä juodessasi maitoa, niin se sattui. Tuntui epämiellyttävältä, kun potkaisit hänen täynnä olevaa virtsarakkoaan ollessasi vielä hänen vatsassaan. Mutta usko tai älä, jokainen näistä hetkistä on äärettömän arvokas äidillesi, koska ne olivat hetkiä sinun kanssasi.4. Hän pelkää

Siitä hetkestä lähtien, kun äitisi sai tietää sinun kasvavan hänen vatsassaan hän alkoi pelkäämään puolestasi. Kun sinä et potkinut, hän huolestui. Kun potkeit liikaa, hän huolestui. Ennen syntymääsi, hän pelkäsi kuinka synnytys menee. Synnytyksen jälkeen, hän kävi tarkkailemassa, että hengität. Kun lähdit kävelemään äitisi pelkäsi, että kaadut. Kun opit kiipeilemään puissa, hän pelkäsi että tiput. Kun lähdit ensimmäistä päivää päiväkotiin, hän pelkäsi, jos jäisit ilman ystäviä. Kasvaessasi äitisi pelot muuttuvat, mutta hän ei milloinkaan lopeta sinusta huolehtimista.

5. Hän tiesi ettei ole täydellinen

Hän kritisoi itseään paljon. Hän olisi halunnut olla sinulle täydellinen äiti, mutta tiesi ettei kukaan ole. Hän korotti ääntään, vaikka olisi halunnut puhua rauhallisesti. Mutta jokaisena hetkenä hän rakasti sinua aivan äärettömän paljon ja yritti tehdä parhaansa.

6. Hän kävi katsomassa sinua nukkuessasi

On öitä, kun äitisi on herännyt keskellä yötä ja tullut huoneeseesi vain tarkastamaan, että sinulla on kaikki hyvin. On iltoja, kun äitisi on toivonut sinun nukahtavan mahdollisimman pian. On iltoja, kun äitisi on huokaissut helpotuksesta, kun vihdoin olet ummistanut silmäsi, mutta pienen hetken kuluttua nukahtamisestasi palannut huoneeseen sänkysi viereen vain katsomaan sinua. Hän on seissyt sänkysi vieressä kiitollisena ja täynnä rakkautta, että hän saa olla juuri sinun äitisi.

7. Hän kantoi sinua kauemmin kuin yhdeksän kuukautta

Ensimmäiset yhdeksän kuukautta hän kantoi sinua vatsassaan, mutta kantaminen ei loppunut siihen. Äitisi opetteli kantamaan sinua samalla, kun hän siivosi. Hän kantoi sinua, kun hän söi. Hän kantoi sinua, kun sinä nukuit, hän kantoi sinua kun sinulla oli vatsakipuja, hän kantoi sinua, kun sinä sairastit. Hänen niskansa olivat kantamisesta jo jumissa, mutta hän jatkoi kantamistasi. Hän kantoi, halasi, pussaili ja rakasti sinua. Sinä tunsit olosi turvalliseksi hänen sylissään ja hän nautti kantaa sinua.

8. Se sattui, kun sinä itkit

Sinun itkusi aiheutti äidissäsi tunnetiloja, joita hän ei edes tiennyt olevan olemassa. Äitisi teki kaikkensa auttaakseen sinua ja helpottaakseen oloasi.