Polttarit

*Sisältää mainoslinkkejä

Viime viikolla saatiin viettää ystäväni Dinan polttareita. Hän menee naimisiin heinäkuussa, joten päätimme viettää polttarit hyvissä ajoin jo ennen juhannusta. Polttareita suunniteltaessa mietittiin pitkään, millaisia elementtejä päivän olisi hyvä sisältää, jotta polttarit näyttäisi mahdollisimman paljon morsiamelta. Kun morsianta kuvailtiin, nousi usein esille hänen naurunsa ja korkeiden paikkojen kammo. Oli siis selvää, että polttareissa tultaisiin nauramaan paljon ja että pysyisimme visusti maan pinnalla.polttaritAloitimme polttarit kokoontumalla aamulla morsiamen kodin lähelle, josta siirryimme herättämään häntä. Dinalla ei ollut aavistustakaan polttareiden ajankohdasta tai aktiviteeteista ja hän olikin yllättynyt herätessään vajaan 20 naisen porukkaan. Polttareiden teemana oli The Bride Race tosi-tv-formaatti Amazing Racen tapaan. Päivän aikana olisi siis luvassa erilaisia tehtäviä, joiden suorittaminen olisi etenemisen kannalta välttämätöntä.polttarit Morsian puettiin Peppi Pitkätossuksi, joka noudatti polttareiden toista tärkeää teemaa: Ruotsia. Tämä teema valittiin, sillä Dina menee naimisiin Ruotsissa lähes koko elämänsä asuneen miehen kanssa ja aikoo sinne häiden jälkeen myös muuttaa. Polttariporukalle maalasimme teeman mukaisesti ruotsinliput poskiin, ettei morsiamelle tulisi yksinäinen olo Peppi-puvussaan.polttaritPikavalmistautumisen jälkeen siirryttiin autoihin, jossa morsiamelle selvisi polttaripäivän kohde, sillä polttariporukan autojen nokat lähtivät kohti Turkua. Turussa ensimmäisenä asetuimme tuomiokirkon puistoon brunssille, jossa saimme vaihtaa kuulumisia, fiilistellä upeaa päivää ja tulevia häitä. Brunssin syötyämme paikalle saapui naurujoogaohjaaja  Päivi Hotinen (klik)  , joka tutustutti meidät naurujoogan saloihin. Uskaltaisin väittää, että meistä kukaan ei ollut pitkään aikaan anuranut noin pitkään, paljon ja rönsyilevästi kun tuolloin teimme. Saimme esitellä itsemme naurettavilla tavoilla toisillemme, tehdä erilaisia harjoitteita ja vain maata poski poskea vasten ja nauraa kun siltä tuntui. Saatoitte nähdä InstaStorystamme pieniä maistiaisia siitä, miten nauru raikui tuomiokirkon puistossa.polttaritNaurujoogan jälkeen siirryimme kaupungille seikkailemaan ja morsian sai suorittaakseen erilaisia tehtäviä. Ensimmäiseksi suuntasimme alusvaateliikkeeseen, jossa Dina sai valita itselleen jotain lahjaksi polttariporukalta. Tämä oli ainakin tälle morsiamelle erittäin mieluinen lahja, vaikka Peppi-puvussa shoppailu toi tilanteeseen oman hauskan lisänsä. Lisäksi morsian sai tienata ruokarahansa laulamalla ja onnistuikin saamaan 18€ kokoon noin 10 minuutin aikana, ei siis mikään huono tuntipalkka! Dinan tehtävänä oli myös kerätä ihmisiltä avioliittoneuvoja, sekä sanoja sulhaselle annettavaan runoon. Ja olipa meillä vielä kisa siitä, kuka saa kolmen minuutin aikana otettua eniten selfieitä eri miesten kanssa.polttaritSitten olikin jo ruoka-aika ja siirryimme syömään ihania burritoja El Namiin (klik), joka on yksi Dinan lemppari ravintoloista jo ennestään. Tiesimme siis, että emme voi tämän paikan kanssa mennä vikaan. El Nam on pikaruokaravintola, joka tarjoilee meksikolaista ruokaa. Muu polttarikansa oli jo etukäteen ilmoittanut tilauksensa, joten pääsimme heti tultuamme nauttimaan ruoastamme. Täytyy myöntää, että olihan meidän pakko lisätä vielä muutama nacho-annos aikaisemmin tehtyyn tilaukseemme, niitä kun ei koskaan voi olla likaa. Ai niin, ja ylimääräistä guacamolea luonnollisesti myös! Lopuksi vielä otettiin parit churrot suklaakastikkeineen mukaan, ilman niitä kun ei useinkaan olla El Namista lähdetty. Kiitos siis El Nam ystävällisestä ja toimivasta asiakaspalvelustanne ja aina yhtä mahtavasta ruoasta!polttaritEl Namista siirryimme porukalla Karibian kylpylään, jossa saatiin yhdessä viettää aikaa ja rentoutua. Tästä tulee myöhemmin vielä oma postaus, joten pysykää kuulolla! Kun olimme rauhassa kylpeneet ja laittautuneet Karibiassa, oli Bride Racen viimeinen etappi, eli ravintolaillallinen. Menime yhdessä Blankoon istumaan vielä iltaa, josta jatkoimme väsyneinä mutta onnellisina autoille ja suuntasimme taas kotia kohti.

Yhteistyössä naurujooga sekä Elnam

Terveelliset ruoat | Vinkit kuinka säästää rahaa ja aikaa sekä syödä terveellisesti

Terveelliset ruoat

Terveelliset ruoat maksavat liikaa, valmistamiseen menee liian kauan aikaa ja ainakin niiden on pakko maistua pahalta. Jutellessani asiakkaideni kanssa nämä kolme asiaa nousevat useasti esille. Mitä, jos kerron teille ettei terveellinen ruoka aina ole kallista? Tiesitkö, mikä usein tekee syömisestä kallista? Suunnittelemattomuus. Se, että mennään kauppaan nälkäisenä ja ostetaan koko kauppa tyhjäksi, jonka jälkeen kurvataan mäkkiin, koska ei vaan pysty enää odottamaan kotiin asti. Suunnittelemattomuus johtaa usein heräteostoksiin (meikän kohdalla nälkäisenä kauppaan mennessä mukaan tulee aina vähintään yksi suklaapatukka), ulkonasyömiseen ja mikä pahinta, niin suunnittelemattomuus  voi johtaa myös ruoan pilaantumiseen ja pois heittämiseen.  Sen sijaan, jos ostat kaupasta vain tarvitsemasi ainekset ja olet syönyt ennen kauppareissua tulee varmasti kuittisi olemaan puolta lyhyempi ja loppusumma mukavampi. Otetaan esimerkiksi, että syöt kerrosaterian hesessä ja maksat siitä n.8e ja jos syöt kerrariaterian yhdessä puolisosi kanssa menee teillä rahaa n. 16e . Sitten mietitään kuinka hyvän lihakimpaleen kaupasta saat 16 eurolla? Tai kuinka paljon niitä paljon puhuttuja kalliita tomaatteja voit ostaa 16 eurolla?

Toinen asia, terveellisen ruoan valmistamiseen menee liian kauan aikaa? Ei aina, mutta useimmiten tässäkin on taustalla suunnittelemattomuus. Kiireessä ei ole aikaa valmistaa terveellistä ruokaa tai etsiä nopeita ja terveellisiä reseptejä. Suunnittelemalla etukäteen vältytään tältä ongelmalta. Mieti valmiiksi milloin pystyt ruoan valmistamaan tai voisiko ruokaa valmistaa jo edellisenä päivänä. Meidän perheessä pakastin on aina täynnäruokaa. Kaksi/ Kolme kertaa viikossa valmistamme isomman määrän ruokaa, josta osan pakastamme ja syömme seuraavina päivänä. Näin ei tarvitse syödä peräkkäisinä päivinä samaa ruokaa, kun pakastimessa on useampaa ruokalajia. Säästää aikaa ja taas saatettiin säästyä pizzan tilaamiselta.

No, maistuvatko ne pahalta? Kyllä osa terveellisistä ruoista maistuu pahalta. Mutta niin maistuu osa herkuistakin, kaikki ei tykkää kaikesta. Itse rakastan suklaata, mutta vihaan kookossuklaata tai marsipaanisuklaata. Jos nuo kaksi suklaata olisivat ainoat, joita olisin maistanut, niin saattaisin tehdä melkoisen yleistyksen suklaasta. Tämä koskee myös terveellistä ruokaa, jos olet kerran maistanut pilalle mennyttä kikherne -brownieta, niin ei se tarkoita, että kaikki terveellinen on pahaa. Jos olet kerran pettynyt, niin kokeile uudestaan. Keräsimme Domin kanssa teille Fitnessruoka-tiistain kunniaksi meidän herkkureseptit, jotka olemme täälläkin jakaneet. Näitä voimme suositella lämpimästi jokaisen ennakkoluuloisenkin kokeilemaan.

Terveelliset ruoat

Pääruoat

Täytetyt Bataatit, klikterveelliset ruoatKaalisuttu, klikterveelliset ruoat

Täytetyt paprikat, klikBataattikeitto, klikterveelliset ruoat

Välipalat

Tuorepuuro, klikOmenalastut, klikterveelliset ruoatWrapit, klik

Pori Jazz -festarit muuttivat elämäni

Pori Jazz -festarit muuttivat elämäni. Yksi parhaimmista päätöksistäni oli mennä Poriin ja Pori Jazz-festareille.

“Miksi ihmeessä aiot mennä Poriin?” Tuon kysymyksen suurin osa suomalaisista kysyivät minulta saadessaan kuulla, että matkasuunnitelmaani kuului myös Pori. Olin suunnitellut reitin Google Mapsia käyttäen ja etsinyt lähinnä isoja kaupunkeja, ja pienempiä myös, jos isojen kaupunkien väliset välimatkat olivat pitkiä. Tämä reittisuunnitelma johdatti minut Turusta Helsinkiin ja sieltä Tampereelle. Tampereelta jatkoin Poriin, sillä halusin takaisin rannikolle. ”Okei, mutta jos menet sinne, mene edes Pori Jazzien aikaan.” Näin helsinkiläinen kaverini minua neuvoi. Joten yövyin hänen luonaan muutaman päivän pidempään ja seikkailin Tampereella muutaman päivän ja lähdin Poriin. Saavuin Poriin keskiviikkona, juuri ennen kuin Jazzit kunnolla alkoivat.Pori JazzSäätiedote näytti kohtalaiselta ja minulla oli mukanani sadevarusteet ja uusi kahden hengen teltta. Olin ostanut teltan Tampereelta ja se tuntui olevan hyvä. Pystytin teltan Pori Jazzien viralliselle leirintäalueelle Isomäkeen ja lähdin festivaalialueelle Kirjurinluotoon. Jazz ei ole ikinä ollut musiikkia, jota olisin yksin ollessani kuunnellut tai ladannut iPodiini. Minulle festareissa ei ole ikinä ollut kyse pelkästä musiikista, vaan siitä fiiliksestä ja ilmapiiristä. Ja Pori Jazzissa oli jotain erityistä. Päälava oli rakennettu ulos niin, että ihmiset saavat seisomisen sijaan levittää viltit nurmelle ja nauttia musiikista. Se oli ikään kuin piknik tuhansien ihmisten kanssa.Pori JazzTorstain ja perjantain välinen yö oli melko sateinen ja tajusin, että kahden hengen telttani olisi voinut olla pikkuisen vedenpitävämpi ja ihoni pikkuisen hyttysiä karkottavampi. Päivällä sade jatkui ja olin lavan edessä kuuntelemassa muutamaa kansainvälisesti tunnettua artistia. Jossain vaiheessa iltapäivää minulle tuli vahva tunne siitä, että minun pitäisi mennä jazz-kadulle, josta ihmiset olivat puhuneet. Menin siis ilmaiselle alueelle sillan toiselle puolelle. Ja siellä näin hänet…Pori Jazz

— English—

“Why the heck are you going to go to Pori!?” That was the question nearly all Finns asked me when I told them my itinerary included Pori. I had planned the route using just Google Maps and my focus were on some bigger cities and, if the distances in between are too long, some smaller ones too. That led me from Turku to Helsinki, from there to Tampere and then, because I wanted to go back to the coast, to Pori. “OK, but when you go there, go when it’s the Pori Jazz festival! That’s the only time when there’s something going on there!” That was something a friend from Helsinki told me. So I stayed in his place a few days longer, then I looked around Tampere for a few days and hit Pori on the Wednesday, right before the festival really started.

The weather forecast was moderate, but I had rain equipment and a new two-man tent. I had bought it in Tampere and it was looking quite good. So I set it up in the official Pori Jazz camping sight in Isomäki and then went to the festival area in Kirjurinluoto. Jazz was never the music I listened to when I was alone or put for myself to my iPod, but festivals, for me, have never been just about music. For me they had always been more about the feeling and the atmosphere, and there Pori Jazz was something special. The main stage is built in a natural setting, an arena where people don’t have to stand to see something, they can sit on their blankets and enjoy the music. It was somehow like a picnic with a few thousand people.

The night from Thursday to Friday was quite rainy and I realized that my two-man tent could have been a bit more waterproof and my skin a bit more mosquito-proof. During the day, it was still rainy, I was in front of the main stage to listen a few internationally known artists. But sometime in the late afternoon I got a strong feeling to go to this Jazz Street what people talked about. So I went out of the official festival area, over the bridge, to the free area. And there I saw her…