Luukku 10 : Piparitaikinan ohje

Heti alkuun haluan pahoitella, että blogissa on ollut vähän ns. normaaleja postauksia. Joulukuu on mennyt pitkälti joulutohinoissa, blogin joulukalenterin parissa sekä suunnitellessa blogin ensi vuotta. Eiköhän täällä taas nähdä normaaleitakin postauksia, mutta joulukuu varmasti jatkossakin painottumaan enemmän ja vähemmän joulujuttuihin. Mikäli meidän arki kiinnostaa, niin kannattaa seurata meitä instagramissa, sinne päivitellään storya melko tiuhaan.

Tänään joulukalenterissa vuorossa on piparitaikinaohje. Meillä ainakin lapset rakastaa leipoa ja piparien leivonta ei milloinkaan ennen joulua jää vain yhteen kertaan. Välillä tehdään oma taikina, mutta usein ostetaan myös kaupasta valmistaikinaa. Tässä ohje, millä viime vuonna teimme itse pipareita ja niistä tuli oikeasti todella hyviä! 

Ainekset:
200 g huoneenlämpöistä voita tai margariinia
2 ½ dl sokeria
1 ½ dl siirappia
2 munaa
1 litra vehnäjauhoja
2tl ruokasoodaa
1 rkl kardemummaa
2 tl kanelia
2 tl jauhettua inkivääriä
2 tl jauhettua neilikkaa
2 tl jauhettua pomeranssia

Laita huoneenlämpöinen voi tai margariini kulhoon ja lisää joukkoon sokeri. Kuumenna nyt siirappi kiehuvaksi ja sekoita tämän jälkeen voi-sokeri-seokseen. Lisää tässä vaiheessa joukkoon myös munat. Sekoita kuivat aineet keskenään toisessa kulhossa. Nyt voit lisätä kuivat aineet seokseen (seos, se on varmasti se sana,  mitä tosileipurit käyttävät). Anna kovettua jääkaapissa noin vuorokauden verran. Seuraavana päivänä leivo supermaukkaita pipareita! Paista pipareita n. 5 minuuttia 200 asteessa, muista seurata piparien väriä etteivät ne pala. Paistamiseen kannattaa palkata henkilö, joka jaksaa seistä uunin edessä, nimittäin piparit palavat aivan liian helposti ainakin minun valvontani alla.

Luukku 9: Pelasta tuntemattoman lapsen joulu!

Kuinka paljon laitamme rahaa omien lastemme joululahjoihin? Kuinka monella eurolla olemme valmiita pelastamaan tuntemattoman lapsen joulun? Me aikuiset useimmiten vedämme tämän lahjahomman ihan överiksi. Lapset ovat todella onnellisia paljon vähemmällä lahjamäärällä, mitä me aikuiset kuvittelemme. Mitä, jos tänä vuonna ostaisimme yhden lahjan vähemmän omille lapsillemme ja antaisimme yhden lahjan enemmän tuntemattomille. Heille, jotka eivät ehkä saa yhtään lahjaa. Heille, joilla ei ehkä ole läheisiä juhlimassa joulua heidän kanssaan. Heille, joiden  pöydät eivät notku jouluruokia. Heille, jotka eivät ehkä edes osaa toivoa saavansa joululahjaa. Tämä oli viides vuosi, kun päätin, että ostan lapsillemme vain yhdet lahjat. Tämä oli myös viides vuosi, kun tajuan yhtäkkiä yhden lahjan sijaan piilottelevani useampia paketteja lapsillemme. Samalla luen facebookista, kuinka osalla ei ole rahaa ostaa lapsilleen ollenkaan lahjoja. Menen kauppaan, missä joulukuusi on edelleen täynnä lappuja, missä lukee lasten nimiä, ketkä eivät saa ehkä ollenkaan paketteja. Kyllä, tunsin suuren piston sydämessäni. Olen ostanut omille lapsilleni monta pakettia ja ajatellut olevani hyvä tyyppi, kun yhden paketin ostin myös tuntemattomalle. Nolottaa, paljon. Oli suorastaan itsekkyyttä ostaa vain yksi paketti tuntemattomalle, jos omani saavat  paketteja luultavimmin enemmän, mitä kerralla jaksavat avata. Erotuksena myös se, että minun lapsillani on paljon läheisiä ihmisiä ja he tulevat mitä luultavimmin saamaan paketteja myös heiltä. Samana päivänä joulua viettävät myös ne lapset, jotka eivät omista läheisiä ihmisiä ja jäävät vielä vaille paketeitakin.  Autetaan heitä, joilla ei ole. Autetaan heitä, vaikka joulupöydästämme saattaisikin jäädä se kolmas porkkanalaatikko uupumaan. Se porkkanalaatikko, mikä joka tapauksessa lentäisi roskiin, koska jouluruokaa oli niin paljon ettei kukaan jaksanut syödä sitä.

LUE MYÖS

JOULUKALENTERI- PARHAAT JOULULAULUT 2017

ERILAISET JOULUKORTTIKUVAT

 SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Luukku 8: Esittelyssä Amelien ja Domin joulukauppa

Meidän Instagramia seuraavat varmasti ovat jo huomanneetkin, että Dom ja Amelie pistivät pienen joulukaupan pystyyn. Amelie sanoi muutama viikko sitten Domille, että haluaisi tehdä oman kaupan. Amelie olisi pomo ja Dom olisi työntekijä hänen kaupassaan, hyvä työnjako ettenkö sanoisi. Siitä se kaikki sitten lähti, seuraavana päivänä tyypit lähtivät kauppaan ostamaan tarvikkeita ja Dom aloitti rakentamaan Amelielle omaa kauppaa. Tämän viikon alussa kaikki oli vihdoin valmista kauppaa myöden. Neiti oli itse askarrellut hamahelmistä joulukuusen koristeita, Dom teki pari kranssia Amelien kauppaan, minä paistoin muutamat Amelien taiteilemat joulutortut ja lämmitin glögin. Itsenäisyyspäivänä muutamat sukulaiset ja ystävät tulivat Amelien kauppaan ja voi kuinka onnellinen neiti oli. Kyllä tuntui ihanalta katsella noiden kahden hääräilyjä kauppansa parissa. Nämä ovat varmasti niitä muistoja, mitä lapset muistavat vanhempanakin. Montaa kuvaa en ehtinyt ottamaan, mutta tässä muutama kuva, mistä näette hieman tunnelmaa.