Migreeni aiheutti näön menetyksen

Osa lukijoista kerkesi lukea jo tekstin vanhasta blogistamme, mutta mikäli olet uusi lukija niin tässä pieni selitys välillä tuleviin parin päivän blogitaukoihin. Olen kirjoittanut postauksen tammikuussa ja nyt loppu viikolla ensimmäistä kertaa tämän kohtauksen jälkeen menetin taas näköni. Tällä kertaa näkö alkoi palautua kunnolla vasta kahdeksan tunnin jälkeen.

”Olin laittamassa lapsille aamupalaa, kun yhtäkkiä minulta lähti näkö. Se ei ollut ensimmäinen kerta, joten tiesin jo heti kuinka toimia. Laskin sylissäni olleen Estellan maahan ja menin myös itse lattialle istumaan. Pyysin Amelieta juoksemaan ovelle hakemaan lähdössä olevan iskän takaisin sisään. Dom tuli sisälle ja antoi minulle lääkkeet. Soitin äidilleni ja hän lupasi tulla pian meille, ettei Dom myöhästyisi. Minun ollessani migreenissä, ei Domilla ole virallista lupaa jäädä hoitamaan lapsia kotiin. Väliäkö sillä, että en näe mitään ja toinen jalka pettää alta.

Äitini saapui pian meille ja Dom pääsi lähtemään. Äitini tullessa kotiin näkö oli ollut poissa runsas puoli tuntia, jonka jälkeen lääkärin määräyksestä pitäisi lähteä sairaalaan, koska minun kohdallani migreenin jatkuttua on minulla riski saada aivoinfarkti. Kahden lapsen kanssa sairaalaan meno ei yllättäen ole lempipuuhaani. Pyysin äitiäni syöttämään lapset ennen kuin lähtisimme ja tällä kertaa onneksi näkö alkoi pikkuhiljaa palautua. Olo oli enemmän kuin helpottunut: ei sairaalareissua, ei kokeita, ei migreenitippaa, ei testejä ja mikä parasta sai olla kotona. Näkö palautui ja loppu päivänä olikin vain kovaa väsymystä ja huimausta. Tällä kerralla migreeni helpottui nopeasti verrattuna viime kertaiseen näön menetykseen, joka kesti 7 tuntia ja alkoi uudelleen seuraavana aamuna.

Lääkärin mukaan migreenini on hyvin epätyypillinen, jonka takia olen ollut todella monta kertaa tutkimuksissa. Migreeniä se nyt kuitenkin on.Migreeniä, joka tullessaan päälle rajoittaa elämiseni täysin. Migreeni ei aiheuta minulle useimmiten suurta päänsärkyä tai edes pientä, koska minulle ei yleensä tule särkyä ollenkaan. Migreeni ei myöskään ole minulle paljon puhuttu ”migreeni– tekosyy” jäädä sänkyyn laiskottelemaan, koska sängyssä makaaminen on ainoa vaihtoehto.  Kuullessani jonkun vertaavan migreeniä pieneen päänsärkyyn tai tekosyyksi jäädä sängyn pohjalle toivoisin hänen tietävän edes hieman, millaista migreenin kanssa eläminen voi olla. Itse olen onnekas, sillä kohtauksia ei tule päivittäin, viikoittain tai aina edes kuukausittain. Mutta kun kohtaus tulee, se lamaannuttaa minut täysin. Migreeni ei kysy oliko minulla tärkeitä suunnitelmia, se ei ota huomioon olenko yksin lasten kanssa ja se ei juurikaan ilmoita itsestään etukäteen. Kun edellisestä kohtauksesta on mennyt kauan aikaa, niin saan siirrettyä ”migreeni-pelon” sivummalle, mutta pari viikkoa kohtauksen oltua pelkään uuden kohtauksen tuloa todella paljon. Migreeni on pyllystä! 

Minusta tuntuu hurjan pahalle kun lapset ovat paikalla saadessani migreenin ja vielä pahemmalle, etten pysty heitä kohtauksen saatuani hetkeen hoitamaan. Estellahan nyt tulee tissille oli äidillä migreeni tai ei, mutta muut sylissäpitämiset ja syöttämiset hoitaa joku muu. Eikä Estella tietenkään ymmärrä, miksi äiti ei ota syliin ollessaan kuitenkin kotona. Mutta Amelie on jo iso tyttö ja ymmärtää paljon. Olemme puhuneet migreenistäni avoimesti kotona ja vastanneet rehellisesti neidin esittämiin kysymyksiin, kuten ”onko migreeni supervoima?”. Amelie tietää, että migreenissä äidin on levättävä ja korvan vieressä huutaminen ei tunnu silloin kovin mukavalta. Amelie tietää, ettei äiti pysty migreenin jälkeen hetkeen lukemaan. Amelie tietää, että joskus äiti joutuu käymään lääkärissä migreenin takia, mutta tulee sitten taas terveenä takaisin. Amelie tietää, kuinka soittaa 112-appin kautta meille apua, jos kohtaus tulisi ollessamme kolmin. Amelie on ylpeä itsestään, kun hänelle on opetettu, kuinka toimia jos äidiltä lähtisi näkö ja muita aikuisia ei olisi paikalla. Hän kutsuukin itseään äidin omaksi lääkäriksi. Hän on kyllä maailman söpöin lääkäri. Amelie on reipas, todella reipas ja olen iloinen, että hän kyselee ja keskustelee asiasta.”

Instagramin MyStoryssa pyrimme(Dom pyrkii) aina ilmoittamaan mikäli migreenini vaikuttaa bloggaamiseen ja aiheuttaa parin päivän blogitauon. Mikäli siis haluat pysyä ajantasalla niin kannattaa seurata meitä nimellä _fitfunfamily_ ja osallistua myös tällä hetkellä olevaan arvontaan . MyStorysta löytyy myös kaikennäköstä muuta videopätkää arjestamme. Oikein leppoisaa sunnuntaita kaikille ja kiitos, kun jaksoit lukea kilometrin mittaisen tekstini!

—English—

I was preparing breakfast for the kids when suddenly my vision vanished. This wasn’t the first time, so I immediately knew how to act. I put Estella on the floor from my lap and sat down on the floor too. I asked Amelie to run to the door and get dad, who was just about to leave, to come back in. Dom came in and gave me medicine. I called my mom and she promised to come so that Dom wouldn’t be late. I having a migraine doesn’t give Dom an official permission to stay home and take care of the kids. Little does it matter that I can’t see anything and that my other leg can’t carry my weight.

My mom soon arrived and Dom was able to leave. When my mom came, I hadn’t been able to see in over a half an hour. My doctor has told me to leave for the hospital if my sight isn’t back by this time. Surprisingly, going to the hospital with two kids isn’t one of my favorite pastimes. I asked my mom to feed the kids before we’d leave, but fortunately this time my sight started to come back slowly. I was more than relieved: no trip to the hospital, no tests, no intravenous migraine meds, and what’s best, we got to be home. My sight came back and the rest of the day I suffered from fatigue and dizziness. This time the migraine went away quickly compared to the last time’s 7-hour sightlessness that came back the next morning.

According to my doctor, my migraine is very uncharacteristic, which has led to me having to undergo several tests. But migraine it is, nonetheless. It is the kind of migraine that, when I have it, it limits my life completely. Usually migraine doesn’t give me a bad headache, or small one for that matter, because I usually never get a headache at all. For me migraine isn’t the infamous excuse to stay in bed and be lazy, because for me lying in bed is the only option. As I hear somebody comparing migraine to a little headache or saying it’s an excuse to stay in bed, I’d hope them to know, even a little, what it’s like to live with a migraine. I am lucky to not have one daily, weekly nor even monthly. But when the migraine comes, it completely cripples me. It doesn’t ask if I had any plans or doesn’t take into consideration if I’m alone with the kids and it doesn’t exactly announce its arrival beforehand. When enough time has passed since I previously had a migraine, I get to push the migraine fear away. But after two weeks of having a migraine, I start being afraid of the next one. Migraine sucks!

 I feel so bad when kids are around when I have a migraine and even worse that I can’t take care of them for a while after having one. Well, Estella is breastfed weather I have a migraine or not, but somebody else has to take care of holding and feeding them. Obviously Estella can’t understand why mom doesn’t hold her even though she’s at home. But Amelie is a big girl and understands a lot. We have openly discussed my migraines and honestly answered her questions, like “Is having a migraine like having a superpower?”. Amelie knows that when mom has a migraine, she has to rest and shouting near to her ear doesn’t feel really good. She knows, that mom can’t read in a while after having a migraine. Amelie knows that sometimes mom has to see a doctor because of the migraine but afterwards comes back healthy again. Amelie knows how to call for help through the 112-app should a migraine come when we’re just the three of us. She is proud of herself because she has been taught how to act if mom lost her sight and there were no adults there. She even calls herself mom’s own doctor. She truly is the world’s cutest doctor. Amelie is so courageous and happy and asks about the subject and discusses it. 

fitfunfamily

2 vastausta artikkeliin “Migreeni aiheutti näön menetyksen”

  1. Mietin tässä, kun sinua vaivaa migreeni. Oletko käynyt hierojalla, varsinkin sellaisessa jossa yläkroppaan keskitytään? Tai intialaisessa päähieronnassa tai hermoratahieronnassa? Monella tutullani on ollut hyvinkin pahaa migreeniä ja kun he ovat alkaneet käydä säännöllisesti hieronnassa niin migreenikohtaukset ovat vähentyneet 🙂

  2. Aih, itsellä kanssa migreeni tosin mulla ei ole ihan noin rajut oireet. Oon myös onnekas ettei mulle välttämättä tule edes joka kuukausi. Mutta silloin kun tulee… Jokainen kova ääni tuntuu siltä että joku iskee puukkoa kalloon, huono-olo, oksettaa, kakomista, päätä jyskyttää ja vihloo. Välttämättä ei aina edes kohtauslääkkeet auta ja silloin matka suuntautuu lääkäriin.

    Itseä ottaa päähän juurikin nämä, jotka sanovat että pieni päänsärky tai tekosyy olla menemättä töihin. Henkilökohtaisesti mä kyllä mieluummin menen töihin kuin kärsin migreenistä. Mun migreenit myös tulee yleensä joko vapaalla tai sitten keskellä viikkoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 3
Tykkää jutusta