Salaisuus, mitä en ole blogissa halunnut paljastaa

Kaikki päätökset, joita olen elämässäni tehnyt, eivät ole olleet fiksuja, terveellisiä ja perusteellisesti pohdittuja. Ehkä tein yhden pienen huonon päätöksen ollessani 15, kun koulukaverini kysyi minulta halusinko tupakan.

Ja ehkä tein yhden isomman päätöksen, päätöksen että tuo tupakka ei jäisi viimeiseksi.

Tähän mennessä en ole ottanut aihetta esille blogissa.

Kyllä, olen tupakoitsija! Tai pikemminkin olin 10.2.2017 saakka.

Mutta ensin haluan kertoa, miten aloin polttamaan.

Vanhempani eivät polttaneet, mutta olen kyllä tuntenut ihmisiä, jotka polttavat. 90-luvun Itävallassa tupakoiminen oli enemmän tai vähemmän sallittua joka paikassa. Mutta ensimmäinen muistoni tupakointia koskien on siltä ajalta, kun olin 13-vuotias. Tuohon aikaan oli talvi ja lumilautailimme ystävieni kanssa lähes jokaisena vapaapäivänämme. Kylästämme ajoi ilmainen bussi läheiseen laskettelukeskukseen ja ensimmäistä kertaa elämässäni sain tehdä jotakin ilman vanhempiani ja kaukana kotoa. Muutamat kavereistani ostivat jo tässä iässä itse tupakkaa (mikä ei ollut ongelma tuon ajan Itävallassa, sillä siellä oli tupakka-automaatteja, joista ostaessa ei tarvinnut todistaa ikää) ja polttivat noina päivinä kun olimme kaukana poissa kotoa. Ja silloin se tapahtui. Yksi kavereistani tarjosi minulle ensimmäisen naulan arkkuuni. Asetin sen suulleni ja tartuin sytyttimeen…. Mutta se ei toiminut! Tuo vietävän tupakka ei suostunut syttymään. Yritin uudelleen ja uudelleen, kunnes ystäväni alkoivat nauramaan ääneen. ”Idiootti, sinun täytyy hengittää tupakan läpi samalla kun sytytät sitä!” Tämä hetki oli minusta niin nolo, että vaikka kaverini tarjosivat, en polttanut uudelleen vasta kun oli 15-vuotias.

15-vuotiaana olin juuri päässyt yläasteelta ja sain ensimmäistä kertaa elämässäni päättää, mitä ja missä haluaisin opiskella. Niin paljon vapautta! Koulu, jonka valitsin, oli metalli-insinöörin ammattikoulu, joka sijaitsi noin 30 minuutin ajomatkan päässä kotoa. Koska julkisen liikenteen vaihtoehtoja ei ollut ja vanhempani eivät voineet ajaa minua kouluun joka päivä, päätin asua koulun omassa asuntolassa. Nyt jo varmaan huomaat saman kuvion toistuvan: kaukana kotoa, ilman vanhempia, vapaus. Aivan varmasti Dom aikoo tehdä jotain typerää! Kun saavun sinne, tajuan, etten tunne sieltä ketään. Kukaan vanhoista koulukavereistani ei päättänyt tulla tuohon kouluun. Kun olin ehtinyt vähän panikoida kavereiden saamista, tapasin kämppikseni ja niistä ainakin kahden kanssa meillä synkkasi hyvin. Mutta ensimmäisen viikon jälkeen tajusin, että he lähtivät asuntolasta pois ainakin kahdesti päivässä ilman, että olisivat pyytäneet minua mukaan. Kun kysyin heiltä, mitä he tekivät, he sanoivat että voisin tulla itse katsomaan, jos en kertoisi mitään kenellekään. Menimme läheiseen puistoon ia siellä he näyttivät minulle salaisuutensa. He tupakoivat! Kun yksi heistä kysyi minulta, olinko ikinä koittanut, minun olisi pitänyt vastata: ”Kyllä, kerran ja se oli elämäni noloimpia hetkiä, enkä enää ikinä halua olla tekemisissä tupakan kanssa!”. Mutta niin en todella vastannut. Vastaukseni kun oli: ” Totta kai! Oikeastaan olen polttanut jo jonkin aikaa.” Tämä oli se lause, josta koko homma lähti…   

Jatkuu seuraavassa osassa…. 

English —-

Not all of my decisions in my life were smart, healthy and well thought out. Maybe there was this small wrong one when I was 15 and a schoolmate asked me if I want to have a cigarette.

And Maybe there was this bigger one to decide that it was not the last one.

Up until now I have never spoken about this in the blog.

Yes I’m a smoker! Or better said I was till the February 10th 2017.

But first I want to tell you how I started smoking.

My parents were non-smokers but I have known people who smoke. It was Austria in the 90’s and smoking was more or less allowed everywhere. But my first real memory of considering it was in the age of 13. At this time in my life it was winter and I snowboarded with my friends almost always when having a day off. There was a free bus which drove from our village to the next skiing center and for the first time I was allowed do something without my parents and away from home. A few of my friends where already buying cigarettes at this age (which was not a problem in Austria at that time because we then had these automates without age check) and smoking them on those days we spent far away from home. And here it happened. One of my friends offered me my first coffin nail. I put it in my mouth and took the lighter……. but it didn’t work! This freaking thing wouldn’t light. I tried again and again till my friends started to laugh out loud. “You idiot have to breath in through the cigarette when you are lighting it!” This moment was so embarrassing for me, that when my friends offered me, I didn’t try any after that until I was 15.

At 15-years-old, fresh out of secondary school, the first time I could decide what I would like to learn and to which school I wanted to go. So much freedom! The school I chose was a high school for metal engineering in a village about 30-minute drive from home. Since there was no good public transport possibility and my parents couldn’t drive me every day, I decided to live in the school’s boarding home. By now, you might recognize the pattern. Far away from home, no parents, freedom, for sure Dom is going to do something stupid. When I arrived there, I realized that I don’t know anybody. Nobody of my old school friends had decided to go to this school. After panicking a bit about how I will never find friends here, I got to know my new roommates and with at least with two of them we clicked. But after the first week I realized that they, at least twice a day, went out of the boarding home and never asked me to come with them. As I asked them what they were doing, they said I can come and see for myself if I promise not to say anything to anybody. We went to a park a few hundred meters away from the boarding home and there they showed me their secret. They were smoking! As one of them asked me, if I had ever tried, my answer should have been: “Yes, once. It was one of the most embarrassing moments of my life and I never again want to have something to do with cigarettes!” But it for sure was not. It was: “Absolutely! Actually I’ve smoked already for quite a while.” This was the sentence with which I sold my soul.

Will be continued…

fitfunfamily

Yksi vastaus artikkeliin “Salaisuus, mitä en ole blogissa halunnut paljastaa”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 3
Tykkää jutusta